Hajatelmia täsä päiviltä muutamilta aikaisemmin ja tänään ylöskirjattuja:  


   Tähän(kö) on tultu?

   Eilen työpäivä takana kera viiden tunteroisen työn.
   Sieltä ihanaisen Jyrän alle jossa hän loineh lausumahan et nyt sit kun olet näin "vetriä" ja notkia käsittelynsä jälkeen, niin sit ehtoolla Keskisaareen Komiat-yhtyettä katselemaan, kuuntelemaan ja tanssimaan.
Mie siihen et eihän nyt toki. "En jaksa." "Lämmähytän saunan ja olla öllötän vaine." "Sen jaksan."
   Annas olla.
Ystäväin otti yhteyttä ja ilmineerasi olevansa menossa juurikin Keskisaareen ohitsein?
Enhän mie malttanna, en: "Pyörähdä tykönäin - josko tuota....?"

   Hyvältä kuulostaa - eikö?
Elämää muuttuvaista, elämää eläväistä ja elämää elettyä sen virran mukanan viedessään Maan Matosta, matkaajaa matavaista tätä-kin.
Kyllä.

   No, totuus on toinen.
Raadollinen.
   Töiden jälkeen todellakin olen tytyväinen jos jaksan saunassa käydä ja ylisilleen lämpimilleen kavuta. Se on jo iso teko nykyään miulle.
   Hierojan, alias Jyrän alla olo on todellakin ihanaa vaik´ hän kuin miut siinä "seinälle heittäisi". Muttas kun hänen käsittelynsä jälkeen elimistö ei toimikkaan.
Hankala lähteä liikenteeseen siitä pöydältänsä. Nivelet eivät toimi; aikaa vaatii liikenteeseen lähtö.
Kädet eivät toimi. Nytkin puutui tää koko kämmenen kohta juurikin "vasta" leikatun käden oikian puoleisen. Aivan turta, tekemätön. Allekirjoituskin vain PUUSTAIMILLA tehden!

295435006_5658390387527654_4467133951514

Tämän olen huomannut parhaimmaksi nykyään; ei enää käsi tottele tavallista allekirjoitusta tekemään aina; puustaimet on sen korvike tällä haavaa.
   No, sitten ehtoo ja tanssut nuo ihanaiset.
Olipas piiit-kästä aikaa tunnelmat lavalla kuin ennen muinoin Leipäporukalla ollen!
OLI väkeä "pirtti" todellakin täynä vaik väliviikkolla pidot olivat ja akkaintanssitkin vielä kaiken lisäksi.
Kyllä moni mainitsi tunnelman tuon äänehen, moni siitä nautti, vaik´ kuinka tanssitilaa olikin kehenommin täten. Muttas se tunnelma, se hiki joka virtasi itsekustakin tanssijasta meistä, ja se tanssilavan tunnelma! Aah! Ei sitä voi "ulkopuoliset" kuvitella, ei aistia....
    Muttas siis asiaan -
Tanssit hyvät. Tanssia saine miekin. Otimma paljasjalkatassuin jalkoihini eka kerran, enkää tanssitassujain. Säälin jarppejain sen verta. Aikas hyvin luisti ( eräs nainen kyseli tuolla tansseissa miulta tuntemuksia niistä; hänkin kun oli ajatellut samaisia jalkoihinsa, mut epäili niiden luistavuutta, tanssittavuutta? )
Lonkat kesti, polvet kesti, jarpitkin kestivät. Jopa niinkin et polkathan sitä taasen mentiin! Tosin lunkisti nyt kun sattui pariksi sellainen joka halusi mennä sen lyhyvin askelin eikää säpäkästi - mut mentihin kuiteskin.
Nyt sitten, nyt jalat huutaa yöllisen lepohetkenkin jälkeen Hoosiannaa! Kyselevät et meinahatko iellehen tassutella? "Harkihehhan vielä!"

   Muttas kun on TYÖt vielä tältä päivältä edessä.
On toimi mihkä toimehen tulla. Ei -eläkelläisellä vapaata ole....
   Niin, siis; toimehen tultava olisi vaik kroppa kremppaa. Ei kädet toimi, puutuvat, niveliään särkee - nytkin yön taasen veteli kuin riivinrautaa perässänsä.
Jalat eivät kestä, särkee...
   Mietin vaine et kuin pitkälti menen tätä "vaihetta"? Milloin tulee sit lopullinen stoppi?
Enää ei käsille töitä, eikää "edes" polkan rytkettä jaloilleni, vaan hissukseen askellusta tassunen toisen eteen hiljalleen?
Mikä onkaan se aika, se paikka, kun loppu tulee? Onko täyseläke ensimmäinen joka kolahtaa postilaatikkooni, pankkini tilille, vahi onko se Maunon tapaan sanottuna... jätehuollon roskalaatikon kansi joka ekana kolahtaa ( hän kun ajatteli et paras tapa "haudata" olisi laittaa ruumis vain jätehuollon kyytiin eikää mitään multiin hautauksia )?
 

   Törsäämään?

   Täsä eilennä saine Suomemme kansa kuulla, että erinäisiin sosiaalisiin etuuksiin tapahtuu jo näin vuoden välissä poikkeuksellisesti indeksikorotus erinäisten elinkustannusten noustua viime aikoina aikaslailla.
    Tuossa tänä aamuna sitten jännitin näin osatyökyvyttömyyseläkelläisenä, jonka -eläkkeen maksupäivä on/oli juurikin tänä aamuna eka kerran tuon korotuksen tapahduttua, ettäs kuinkahan paljon sitä kirstuuni kolahtaakaan, moista rahnaa?
Kysäisin jopa pikku-flikalta luonani tällä hetkellä majoittuvaiselta, ettäs heitäppä kurittas paljonko Mummeli onkaan saanut lisärahaa?
( Ajatuksella, ettäs ei tuon ikäinen osaa välttämäti kategoroida moisia juttuja ja summia tismalleen vaan raha on rahaa ja paljonhan sitä aina itsekukin itselleen toivoo - hän myös näin sitten kun on kyse mummostansa. )
Tuumasi flikka tuo, että sen kahdeksan SENTTIÄ! "Kuuntelin juuri radiosta sen."; miulla kun se alvariinsa auki on - nytkin täsä tällä hetkellä.
   Sanoin hänelle: "Katsotaampas." ja aukaisin nettipankin sfäärit seppo seljällensä.
Siellähän se oli, summa tuo mainittu pankkini tilillä näkyvissä. Päätä huimasi, ajatuksia askartelevaisia herätteli, moinen summa....
"Tjaa, minnes lähdetään törsäämään?" "Minnekkä summa moinen, samansuuruinen kuin aikaisempikin, kulutettaisiin?"
   Elikkäs eipäs tuo tunnu -eläkelläisen indeksikorotukset tällaiset välistä vuoden tapahtuvaiset paljon misään.... Kuvetta vaine pitää iellehen lisää kurittaa, vyötä tiukemmalle vaine kiristää.