.... ja hivenen muutahin.

   Potenut olen kurkkukipua täsä päiviä muutamia ( koronaa ei testattu, eikä se sitä luultavammin ole - ei muita oireita olemassa ) ja nyt sitten elän jo sen jälkeistä elämää ilman kipuja noita.
Eka päivä täsä sit kaiken lisäksi silleensä et ei ns. pakollista hommaa akuttista mitään; perennapenkki laskettu on talveksi alas, etu- ja takapatiot ikkunalautoineen vosekittu taasen. Ilmastointikoneen suodattimet vaihdoin ja sen puhdistin. Astiapesukonekin juuri pyörii viimeisiä minuttejaan jälkeen aamuisen puhdistuksensa.
   Jotenka - aamulla sen tuon -koneen pesun jälkeen otin ja lähdin mökillemme meidän. Ajelin Sukumme mökille.



2022.9.21.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%281%2

   Lähteissäin keittelin kaffit mukaani ja termariain tätä uskollista täyttäissäin, klyyvarini tää tarkka-nokkainen kertoi et nyt on jotahin pielessä. Jokin haisee siitä nokkaani miun - mikä? 
Nuuhkaisin korkkiaan ajatuksella et en olekkaan sitä hyvin pessyt sitten viimeisen käytön? Ei, ei se sekään ollut.
Nuuhkaisin sisuksiinsa... ei sekään oikein. Mikäs sitten?
Täytin kuitenkin pullon, menin mökille, join kaffeet siitä siellä ja funtsin et näähän saapi jotesakkin auki? Ainakin ennen sai....
   Kotiuduttuiain kyselin tietäväisiltä netin toisesta päästä ( vanhoihin kamoihin viehättyneiltä ihmisiltä siis ) et kuis avataan kun en vaine saa auki vaik kuin vänkään suuntaan et toisehen?
Kertoivat et pohjastaan saavat toiset auki omansa - tätä ei saa pohjasta auki; on metallisaumauksella kiini.
Toiset, ettäs tuosta päältä tuon isomman muovisen voi jengoillansa kiertää auki. Kokeilin, kokeilin toisenkin kerran ja kolmannen. Ei, en mie vaine saa auki. "Eikö käsissäin ole voimia?"
Koppasin termarini kainalooni, kipitin "vieraisiin" naapurin nuoren miehen tykö ja kysäsin et viitsisitkö kopasta? Ja niinhän hän kopasi sekä aukaisi pulloni tään!
"Jee!": mie hihkaisin; "pääsen puhdistamaan sisuksensa!"
   Arvatkaas vaine millainen tunkkaisuus sieltä lemahti nokkaani miun?! Miten oli aikain saatossa sinne kosteutta päässyt ja osaksi jo ruostettakin kerännyt sisällensä? Jo tuo oli aikakin aukaista ja putsi-puhdistaa.


   Taustalla mökkieväs-tuokioni näkyilee "Met-in sauna."
   Sauna rakennettu 1950, 18m´2.
Rakennettu rintamamieskorvaus-tilalle.
Saunamme oli pihapiirin eka pystytetty rakennus ja tässä perhe asui ennen kuin itse talo ( ja navettakin valmistuivat ).
   Alkujaan oli vasemmassa päädyssä puuhöylähuone, verstas ja oikeassa päädyssä sauna lauteineen kiukaan ja muuripadan kera.
Höyläpenkki huoneessa oli lautalattia.
Saunassa oli maalattia muutaman lattiaritilän kera.
Muistan kuin sammakota ja rupikonnat kurnuttivat lattiavarassa.
Saunavalona oli saunan ikkunan ( tässä etupuolella näkyvä ikkuna ) ulkopuolelle ripustettu tilleylampun valo.
   Lapsuudessain saunan sisus rempattiin.
Etualalle koko rakennuksen pituudelta rakennettiin puhuhuone johka betonivalulattian päälle laudoitus ja muovisia muovimaton palasia tilkkumattona kiinitettynä.
Vasemmalle tuonne taakse rakennettiin sauna kolmen pienen lattiaritilän kera ja oikialle taakse tuli pesuhuone muuripadan kera.
Kumpaankin huoneeseen puhkaistiin seinät ja laitettiin ikkunat, sekä kumpaankin huoneeseen ilmastointiräppänät.
Kummankin huoneen betonivaluun muotoiltiin saunavesille menourat ulos seinän alapuolelta.
   Alkujaan oli pärekatto, sitten tuli huopakatto ja muutama kesä sitten laitettiin peltikatto.
Yläpohjassa on edelleen sahanpuru-eristeet paikoillaan.
( Lapsuudessain siellä säilytettiin lautoja/pidettiin lautataapelia. )
Päädyssään oli laudoista tehty puuliiteri jonka purimme noin vuosikymmen sitten poies.



2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2

    Aittamme. Ja traktoritalli.

   Tarkkaa rakennusvuottansa tiedä en. Luulen että tuossa 50-luvun alkupuolella kuitenkin sillä ensi on ollut saunan pystytys, sitten talon ja navetan sekä välittömästi näiden jälkeen varmaan tämän aitan.
Koko on pikkaisen isompi kuin saunan sillä alkujaan tässä oli....
   ...kaksi vilja-aittaa, kaksi viljahuonetta. Kumpaisessakin oli muistini mukaan yksi etuoven nurkalta takaseinälle asti ulottuva kaksi osainen viljalaari. Eli piiit-kä laari joka oli jaettu keskeltä laudoituksellaan kahtia.
Ikkunan edessä oli laudoista tehty seinällä olevainen pöytätaso joka on edelleenkin tuolla olevassa.
Tuossa taaimmaisessa ei ole ikkunaa ollenkaan.
   70-luvun alussa, siinä -71 - 72-vuosina varmaankin rakennettiin päätyynsä traktoritalli kun traktori tuli taloon - ja hevonen lähti poies samalla. Meidän Tähti-hevonen jolal oli sellainen valkia tähden mallinen kuvio otsassaan.
   Sittemmin tämä tännimmäinen, ikkunallinen, aitta muuttui vilja-aitasta välinevarastoksi/aitaksi taaimmaisen jäädessä vielä viljan pitopaikaksi.
Isämme teki tuohon etuseinäänsä traktorin hihnalle aukon ja jauhoi itse sitten viljan jyvistä jauhot taloon ja elukoille. Sitä en vaine muista et millainen se mylly sitten oli tuolla aitan puolella ollessansa? Miten se sillä hihnalla jauhoi jyvät jauhoiksi?
   Aikanaan loputkin elukatkin, lehmät, vasikat, kanat, ( sian pitohan lopetettiin jo varmaan siellä 70-luvulla viimeistään ) laittoivat poies kun itse olin jo lentänyt kotoa maailmalle ja vanhempani vanhenivat, eläköityivät, niin tätä jauho-aittaakaan ei enää tarvittu. Se muuttui ns. öljyaitaksi. Siellä piti perheemme isä traktorinsa, autonsa ja moottorisahansa öljyjä, voiteita, sun muita aineita. Varmaan mm. moottorisahan polttoainettakin, traktorinkin....
   Nyt viimeisenä sitten traktoritalli tyhjiltänsä, ilman traktoria, toimittaa erinäisten käsi-työkalujen ( meesselit, isältämme jälkeensä jääneet vasarat, joitahin lehmien riimuja, jokunen lieka, kenties roikkakin josain risaisena ) viimeisenä "varastopaikkana".
Ylisensä, jo tuolloin alku vuosinaan kätevänä säilytyspaikkana toiminut paikka, iellehen tuota vanhaa virkaansa toimittaa.
   Alkujaan pärekattoinen. Sittemmin huopa- ja nyt viimeisimpänä näin peltikattoinen.



2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2

    Navettamme, pihapiirimme pisin rakennus.
   
    Kuvan tään täsä päässä heinäliiterinsä alkujaan ollut avoin tila joka käsittää noin kolmanneksen koko rakennuksensa pituudesta.
Alustanaan kantavat hirret ja niiden päällä mahdollisimman pienellä maavaralla, laudallinen pohjalaudoitus.
Siellä sitä on pikkulikkana, tuolla rakenteidensa kattoparrujen ja kattonsaharjansa "sen viimeisissä" koloihinsa työnetty ja poljettu tarpeeksi tukkaan kuivaheinää talvien varalle elukoiden syödä....
   Tallin ja navetan yliset toimivat pehkuin pitopaikkana aikoinaan.
Sieltä niitä sit tiputeltiin tuohon tästä katsoin ekan akkunan kohdille käytävälle ( jos se ei sit ollut täynä sekin kuivaheinää! ) ja siitä siirtäin talikolla tahi heinähangolla kantain elukoiden alle kuivikkeiksi.
Kissat tykkäsivät majailla siellä ylisillä pehkuissa ja alakerrasta huokuvan elkuoiden lämmön lämpimässä. Eristeenä kun oli navetan laipio, sen yllä lot of sahanpurua ( jota siellä vieläkin iellehen vaine on ), ja joitakin astinlautoja et voi sit kulkia ja niitä pehkuja roudata.
Kun pehkut väheni, elukatkin väheni, niin yliset nuo sitten täyttyivät ( ja välleen vähenivät ) erinäisistä lautataapeleista kun siellä kuivana pysyivät kattonsa alla, eläinten lämmön huokuissa alapuoleltansa.
   Akkunan takana, hivenen syvempänä, likemmä taaempana takaseinustalla, oli talli.
Siellä hevosemme, tuo Tähti oleskeli pilttuussaan. Söi apetta takaseinässään olevaisesta ruokintakaukalostaan ja siinä sivossa järsi niitä puisia pintoja seltä kaukalonsa liepeiltä...
Vieressään oli sitten sika. Siinä puolikkaassa talliaan tuota.
Sika lahdattiina ian talvella joulun alla. Muistan lahtauksen, muttas en sitä et mitenkä, mistä, milloin, sit aina uusi tsikupossu tilallensa tuli?
Sittemmin sian poistuissa kokonansa ja hevosenkin mennessä pois tiluksiltamme, talli tuo muutettiin osaksi navettaa. Sen ja navetan välinen seinä puhkaistiin ja kulku tehtiin suoraan näiden väliseksi. Ei tarvinnut enää kiertää aina tuosta pääoven kohdalla olevaisen käytävän kautta ( pääovi on keskimmäinen ovi ulkoapäin katsoissa. ) Ja "talliin" muutti asukkaiksi aina yksi lehmä ja pari nuorempaa nautaa. Joko yksi isompi hieho tahi kaksi pienempää vasikkaa.
   Toisen akkunan kohdalla on itse navetta. Viiden parren navetta. Betonipohjainen jo alkujaan - kuten muuten tallikin oli!
Ja muistini mukaan molempiin tuli myöskin ( ainakin navettaan tuli ) vedet lehmien juomakuppeihin sekä navetassa sitten erilliselle hanalle josta sitten erinäisiin juttuihin vedet saatiin sinne.
Paskaluukut molemmissa, ja sittemmin ihan jonkilaiset koneelliset ilmanvaihdotkin isämme niihin rakensi tuonne huipullensa, katollensa, kun aina remppasi navettaamem tätä sisuksistaansa uudemmaksi ja uudemmaksi.
Viimeisimpinä tuli filmivaneriset sisäpinnat ja kannlypsykone maitoputkinensa ja paineletkuinensa jotka kiersivät siellä lehmien parsien ja apepöytäin päältä karjakeittiöön. ( Isämme asensi, veti johdot, letkut, tarvittavat piuhat, myöskin ulos yhdelle laitumemme lyosypaikalle asti niin, ettäs pystyttiin lypsämään tuolla lypsykannulla sielläkin. Lypsettiin kannuun tuohon, kaadettiin siitä tonkkaan ja sillä sitten tuotiin maidot tilatankkiin sieltä kauempaa. )
Navetassa asusti siis viisi lehmää. Siellä asusti myöskin aina vähintään kaksi jos ei kolme vasikkaakin. Ja nimen omaan vasikkaa, ei hiehoa. Näin siksi että se tila jossa ne asuivat, se isompi karsina kuin mitä tallin puolella oli, oli sitten sen kokoinen et sinne mahtui hyvin kolme pienempää äpyliä. Muistan kuin muutamammankin kerran vasikoiden pehkut, paskat, jne. sieltä sainen luoda paskatunkiolle ja uudet vaihtaa tilallensa.
Siinä oli selllainen yksi pienen pieni ( olisiko ollut metri kertaa metri ) karsina jossa pidettiin pehkuja "heti saada" kun tarvista oli. Siinä myöskin pidettiin joskus kaikkein pienintä vasikkaa kun oli vasta syntynyt. Ja jotenkin mielessäin on et sinä olisi pidetty myöskin meitä lapsia, mieuta ja sisaruksiani, kun me ollahan pieniä oltu ja navetta-aika on ollut. Sillä ei siihen aikaan lapsenlikkoja tahi muita peräänkatsojia ole ollut olemassa; lapset navetalle mukaan ja karsinaan vain.
   Navetassa oli tuon vasikkakarsinan päällä kanala!
Se oli rakennettu sinne päädyssänsä olevaisen akkunan eteen kattorajaan. Lautainen pohja ja silleensä. Siksipä siis siinä kohtaa olikin vaine ne pienet vasikat; ei kanalan alle isompaa hiehoa olisi korkeutensa puolesta mahtunutkaan.
Kanalassa oli orsi tahi kaksi kanoille yöpuuksi. Pesäpaikkoja joitakin, muttas niistä ei muisti kuvaa kummoisempaa mielessäin ole.
Kanalasta oli kesäiseen aikaan yksi akkunansa lasi poiessa ja siitä sitten kanoilla portaat ulos maahan ulkopihaansa joka oli aidattu kanaverkoilla heitä varten. Tosin muistissa on et monesti, ainakin alkuaikoina, kanat käyskentelivät aivan vapaina ( olisiko ollut nimenomaan hevosen-aikakaudella kun ei niin tarvinnut pelätä et työhevosen alle jäävät vahingossa? ) pitkin pihanmaitamme ja sitten mm. me lapset aina etsimme heidän munimiaan munia pitkin pihanmaamme, pihapiirimme, ja sen seutuvien, puskia, koneiden alusia, yms. piilopaikkojen.
   Viimeinen ovi vie karjakeittiöön.
   Karjakeittiö on paikka jossa on sananmukaisesti keitetty vettä isossa padassa joka tuon huoneen nurkassa oli ja siinä sitten sillä vedellä pesty erinäisiä karjanhoitoon tarvittavia välineitä, esineitä, kankaita, yms.. Mm. maitotonkkia, lypsysankkoja, utarerättejä, maitosihtejä. Ja muitelisimpa et esim. varmaan talviseen aikaan ihan huushollin pyykkiä keitetty siinä padassa.
Karjakeittiömme tuo isoimmat mullistukset kokenut varmahan on. Siitä kun se muuripata aikanaan lähti poies niin tilallensa tuli sitten vesipumppu joka nosti vettä suoraan mekanisesti kaivosta sinne suoraan. Ei enää veden kelkkaamista mm. talviseen aikaan kaivosta vesikelkan kyydissä pataan tuohon vaan helpommin ns. vipua vain kääntämällä ja hupsis, vettä tarpeeseen tarvittavaan!
Sitten tuli tonkkien ja käsilypsyn vaihtuissa kannulypsykoneeseen, tilatankki tähän karjakeittiöön - ja siltikin iellehen meillä puhuttiin karjakeittiöstä, siltikin!
-Tankki tuo vei suuren osan huoneesta tästä. Jäi vaine nurkkaus pestä ne lypsyvälineet kaikkineen sankoineen, sihteineen, tonkkineen, ja -kannuineen sekä rätteineen. Tilatankkikin pestiin ja huuhdeltiin aina tyhjennyksensä jälkeen. Näihin pesuihin otettiin tuossa vaiheessa seinällensä isämme laittamasta sähkökäyttöisestä vedenlämmittimestä, vesisäiliötä/varaajasta pienoisesta, pesuvettä lämmintä ja vahasta hansatansa kylmää kaivovettä.
Tilatankki on eläinten hävityksen myötä poistunut, samaten kuin tuo lämminvesivaraajakin. Enää siellä "asustavai" vesihana kaivolta ja... niin tyhjää täynä.
   Eikä vähäisimpänä: kaiken tään takana paskahuussimme elikkäs, ulkovessa, ulkokäymälä, pikkula, tms. miten sitä itsekukin haluaa nimittääkään.
Lapsuudessamme se oli navetan ja tallin paskakasojen vieressä. Pari reikää käydä tarpeilla ja laudoista rakennettu maatasolle.
Se oli sellainen, ettäs yhdestä nurkasta oli pari lautaa kiini vain yläreunastaan nauloilla yksillä. Kun joku meistä lapsista telkkesi jonkun toisen sinne vessaan ovenhakasen kiini ulkoapäin kiini laittain niin kun oikein osasi "lonkistaa", siirtää nuita lautoja ja oli tarpiaksi ketterä puijahtamaan, niin siitä syntyneestä rakosesta poies ulos "vankilastaan" pääsi!
Toinen konsti oli ottaa sanomalehti siitä pepunpyyhintäkorista ( siihen aikaan kun vessapaperina käytettiin PAPERIA, elikkäs vanhoja sanomalehtiä, eikäs mitään pehmoisia vessapapereita rullista ), pujottaa se siitä ovenrakosesta.... siitä oven ja oven uksen välistä.... ulospäin ja sillä nostaa se ulkopuolella kiini olevainen hakanen ylöspäin! Wo-laa; vapaus!
Joskus 80-90-luvun vaihteessa isämme rakensi uuden vessan. Siitä ei enää pakoon pingottukaan! Ei tosin enää tarvinnutkaan sittemmin kun itse me lapset kasvoimme itsekukin isommiksi, ei silleen kinaa ollut enää, ja lensimme vuoroillamme sit poies....
   Kaiken tään, kaikki nää, kattoi alkujaan pärekatto. Nyt peltikatto ja vuosikausia. Paljon pidempään kuin saunan ja aitan: jo lapsuudessain.


   Muttas niinkuin ne nämä rakennukset ( itse mökistämme/talostamme puhumatikaan.... ) ovat unhohon painuvaa kamaa...

2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2

   ...niin sitä ovat myöskin nää tällaiset pihapiirimme erinäisten elukoiden naukuttamat puut ja kasvitkin.
Tikat, Palokärjet käyvät rakennuksillamme ja Kurjetkin käyskentelevät pitkin tiluksiamme, nakuttain reikää sinne, toista tänne, jne.


    Mietin, ihan suoraan sanottuna, tuolla tantereella stallatessain, nottas näin se aika muuttuu ja muuttavi kaikkea.
    Lapsuus, nuoruus täällä/tuolla. Siellä riijausaikoja, perheen perustamisen aikoja.
Kun lapset, muksuin miun, pieniä olivat, niin tuolla asuttiin ns. jatkuvaan: mummon ja ukin tykönä. Joko koko perheellä, tahi osa-perheellä. Sittemmin mie ja muksuin miun kun ero alkoi tulla perheeseemme. Sitten muksut isovanhempien ja serkkujensa kera.
Mie puolisoin ja muksuin sekä hänen muksujensa, meidän muksujemme, kera. Me kaikki yhdessä. Ja kun muksut kasvoivat niin me puolisoin kera kahdellaan.
Viimeisimpinä aikoina olimme me puolisoin kera ja lapsenlapsemme erinäisin kokoonpanoin kun lapsemme jo perheellisiksi tulivat. Isomummon, Sukumme Mummon, mukana ollen kun ukki oli jo poissa.
Sitten enää mie ja lapsenlapset, kun ukkikin, puiolisoin, oli jo poissa.
Mie, lapsenlapset, sisaruksein yksi ja hänen lapsensa jotka lapsenlapsieni ikäisiä olivat tuolloin.
Lapsenlapset kasvoivat, sisaruksein lapset kasvoivat... Käynti kerrat harvenivat. Poistuivat. Enää joskus harvoin... tosi harvoin.... Sukumme Mummo kenties mukana.... ja siten ei enää ketään, yötä tuolla.
Enää tuolla käy oikeestaan Sukumme Mummo ja mie. Joko erikseen tahi yhdessä.
   "Surku rannalle jääviä laivoja" - kaikki tää tässä vajaassa kymmenessä vuodessa puolisoin menon jälkeen. Kaikki tää loppu tapahtunut on jälkeen lastenlasteni isommaksi kasvamisen.
Pihapiiri rehottaa ja rehottaisi viel pahemmin jos Sukumme Mummo ei sitä hoitaisi! Hän on tekevä, ahkera, osaava, taitava. Mitä ei Mummo tuo osaa - sitä ei tarvita! Rakennukset raihnaistuvat - ei ole miehiä niitä laittamaan, emmekä me Mummon tuon kera, mie ja Mummo, niitä kaksista tuumin taida, vaik kuin yritettäisiinkin.
   Tuonne kun menen, kaikki tuo vanha ( mm. nuiden rakennusten historiikit ) tulee mieleeni miun, muttas samalla surku hiipii puseroon, ikävä asettuu ilmapiiriin, kaiho käy kaipuuseen entiseen, kun näkee sen kaiken haihtuvan kuin tuhkan tuuleen. Kukaan ei välitä.
Ja tähän lasken itsenikin kyllä mukaan, enkä vaine muita suvustamme!
    Olisi kiva kun paikka tuo voitas pitää kunnossa ja yllä. Olisi paikka kaikille, kaikille paikka, mennä ja olla.
Luulen vaine, että kaikki eivät sitä kaipaa, tahdo, hjalua - kerkiä?
Jotkut ovat hankkineet oman kesämökin jota laittaa, toiset matkustavat sen verran paljon etteivät kerkiä tuonne, toiset eivät voi kun ovat jo niin sairaita kunnoltansa... ja mie, miulla ei ole yksinäni varaa investoida tuohon.
Niin - rahastahan kaikki on kiini. Jos olisi, tulisi, lottoamattomalle lottovoitto....?


    Kotimatkalla Taivaanrannanmaalarina:


2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2


2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2

   "Hobitti-kylä."

2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2


2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2

   Syksy saapuu....

2022.9.21.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20yksin%2