Ehtoota!
   "Yhteenvetona" täten ilmoitan et eilisen tekstin ja kuvat sainen "osiooni nro.5." suunilleen siedettävään kuntoon; sori jos siinä on hivenen rosoisuutta....


   NORJASSA.

    Aamu tää valkeni poutaisemmassa kelissä mitä ehtoolla oli päätäni tyynyä kohdin laitellessain.
Liikenteeseen karautin Hepo Hopiallain noin klo.6.30. paikallista aikaa elikkäs Suomemme aikaa sitten klo.7.30.. Toisin sanoen aikas myöhä tienpäälle.
Niin ne varmaan kotiensa akkunoista ulos vilkaisseet Altalaisetkin varmahan tuumivat sillä kaduilla noilla keskustansa, joita pitkin pitimmä miun ajella et suuntaani pääsin menemään, ei ollut ketään, ei misään!
Yksi taksi kulki vähän aikaa matkaa kanssani ja sitten kääntyi josain vaiheessa sivukadulle yhdelle.
   Sama se oli alkumatkasta Norjan puolella, melkeinpä tuonne likemmä Kautokeinoa asti jota ennen käänyin Suomeamme ja Karigasniemeä, kohti.
Tää tällainen hiljaisuus lie johtunut nyt sitten "aikaisen ihmisen aamusta" ( siis miun ) ja myöskin siitä et tänään on lauantai; ihmiset "makoilevat" koissaan pitempään kunne liikenteeseen lähtevät? Vai onko vaine Norjassa tahi täällä ylhäällä Norjassa sit tapana myöhäisemmät lähdöt kuten eilen sainen huomata mm. liikkeiden aukeamisista?
No, niin tahi näin, niin itse nautin tästä "autuudesta", sillä nyt taasen nuita vuoristoja, vuorien reunamia, laaksoja, yms. korkeita paikkoja kapeita teitä pitkin ajellessain, pystyin käyttämään toistakin kaistaa hyväksein! Niinpä - taasen huristelin "kallellaan" vasemmalle elikkäs aina jostakin kohtaa sivalsin keskiviivan ylitsekkin kenties, muttas pääosin kuitenkin omalla kaistalla ajain ja aivan liki keskiviivaa.
Yksi hlö.auto, sekin Norjan rekkarissa ollen, ohitti josain vuoren reunamalla miut ja sitten täsä paikassa kun olimma kuvaamassa ( nämä kaksi ovat kännykkä kuvia ) niin joku täyspitkä rekka huristi sisämaasta rannikkoa kohti ohitse parkkini.







   "Vain" vuorien lävitse laaksoja pitkin.
Kallio/vuori, tie, puotos alaspäin kanjoniin tahi jokeen virtaavaan ja sitten taasen ylös kalliolle/vuorelle.
   Tää ala kuva nuista samaisista kanjoneista kuvattuna - eri kohdalta vaine;



   Aina kun tienposkeen ilmestyi eilen ja tänään liikennemerkki; "Tiepuomi, niin-ja-niin-monta kilo ja metriä", miun pullissini hypähti varmaan piskuiselle laukalle josko ei raville astikin.
"Pärjäänkö?"
Aatoksissain et eikös ne nuo puomit ole sitä varten tuolla vuoristossa et talviseen aikaan kun kelit ovat huonot, tahi jostahin syystä on vain siten et tietä ei voi käyttää kun on haastavat olo ja suhteet - vaikealla tieosuudella, niin silloin ne laitetaan kiini ja tie suljetaan?
Eikös tää kerro sis siitä et nuo puomilliset osuudet ovat haasteellisia osuuksia muutenkin....? Jymmärränkö väärin vahi oikein?
Miusta ainakin näin - ja ihan näin hyvän saankin aikana....

   Kanjoneista kussa pääsin lävitse, tulin seuduilla jotka enempi tunturimaisemmat ovat. Oli sielläkin nuita nousuja ja laskuja jyrkkine puotoksine, muttas siedettävämmin....






   "Hologrammi."










   Suomen käsivarren alustaa ylöspäin kulkiessain, jäämerenrannalla Norjaa kolutessain ja tänään sitten sieltä rannikolta Norjan sisämaahan mennen, ennen kuin Suomemme lappiin tulin, niin aina kun näin ensimmäiset maanilmeilijät ja heidän viljellyt peltonsa kera nihin kuuluvine mahdollisine koneineen, traktoreineen ja "lehmänmunine", niin jokahinen kerta sykähdytti! "Sivistystä" on siis täälläkin olemassa, eikää vaine lomailuun, matkailuun ja turismiin perustuvaa yritystä ja työpaikkoja.

   Alta kummuner jäi taaksein ja eteeni tuli Kautokeino kommuner.
   "Kommune" - kommuuni? Kommuuni tarkoittaa jonkinlaista yhteisöä jossa ihmiset asuvat ja hallinnoivat yhdessä . He edustavat jotahin politiikkaa, uskonnollisuutta/ateismia, elämäntyyliä ( esim. viher-aatetta ) samoin periaattein ja ajatuksin.
Suomemme maassa puhutaan vastaavassa yhteydessä "kunta" sanaa käyttäin - siis kuin kommune.
Kuka ja miten on tultu päätökseen, että se on Suomessa "kunta", eikä esim. nyt tuo kommuuni, ja joka on esim. Norjassa näin kommune ja Ruotsissa "kommun"?
Mistä on "repäisty" "kunta" sana tarkoittamaan tuota sanaa?






   Norjan ja Suomenkin Lapissa näin taasen tänään yksittäisiä asuttuja asumuksia. Näin myöskin hylättyjä asumuksia...
Näin piskuisia kyläkuntia. Piskuisia mökkikyliä.
Oli myöskin niitä samaisia asuntoauto ja -vaunukyliä ihan ns. ei missään. Oli myöskin joka parkissa tilapäisesti samaisia kulkuneuvoja, tahi sitten näytti olevan myöskin pysyvissä parkeissa.
   "Kuka asuu täällä?"
En kysy että miksi asuu sillä voin kuvitella, ajatella, ja tajua sen kyllä.
Muttas jälleen kerran mitä se ihminen tekee tuolla työkseen? Esim. yksin josain kymmenien kilo ja metrisen päässä seuraavasta asujasta tahi kylästä? Tai stten viel näin valtatieltä katsoin ihan näkymättömissä, josain tullla kaukana tiettömän tien takana; kuin hän sinne kulkee, miten siellä selviää yksi/perheen kera ja mistä elanto? Entäs mitenkä onnaa ja millä töissäkäynti tiellisen tien takaa? Kuina aikaiset herätykset, myöhäiset kotiintulot, jne.? Entäs lapsien päivähoidot, koulut, yms.?





   Tuossa yllä siis vielä Norjan tunturin puoleisista maisemista kuvia jälkeen sen Kautokeinon risteyksein.
   Tuolla Norjan jäämeren rannikon puolella vuoristoaan oli, kuten eilen pakisin, vehreää vihreää kera ruskan. Vuorisossaan oli ruskaa. Sitten kun siiryin vuoriston sisämaanpuolella - ruska tuo oli muuttunut ruskeaksi jo. Osa lehdistänsä oli jo varssutkin poies. Samaten Norjan tunturiseuduilla osaltaan.
Suomen tunturilapissa taasen oli ruska nyt juuri mitä parhaimmillaan sen mitä mie sitä olen nähnyt tuolla kulkeissani. Sanoisinko et jos menne/tulee tänne tästä viikon kahden päästä; mennyttä kamaa on jo silloin?
   Muttas nyt tää Suomemme maan tunturi seutu - mitä RUSKAA!
Tähän ruskan-TUSKAAN kun viel liittää kaik nää kauniit vesistöt järvineen, lampineen, jokineen, koskineen, puroineen, yms., niin ah, ihanuutta! On mitä ihastella, katsella ja kauneuttansa nasusen piskuisen täydeltä ahmia!


    SUOMESSA!

    Suomemme puolelle ehättäytyessäin eka jotska oli tankata. Norjan puoli menikin Kilpisjärveltä tankkaamallain polttoaineella - viel olisi ollut siitä muutamien kilometrien matkalle nestettä....
    Suomen Lappia sisemmälle kurvaillessain tajusin et menen Inarin lävitse! Olisikohan.... netti pelaa taasen.... syksyä menhään jo.... sattuisikohan onni... lähtisinkö...?
"Haa! On siellä vielä!" "Ja aivan kohta!" "Ennätänkö sinne asti ennen tuota?"
Niin sitä sit mentiin: jännityksellä kerkiänkö Inarijärven risteilylle Ukonsaaren ynpäri seilaten?
   Kerkesin juuri ja juuri. Kerkesin nimittäin paikallisesta infosta tiedustella sitä ensin, käväistä veskissä, ja astella lähtevälle laivalle; lipun osto laivalta.

   Ensialkuun kuvia järven tun seljältä, sitten itse Ukonsaari ja taasen seljän kuvia muita.









   Ukonsaari näkyy jo horisontissa!



   "Läikähdys."







   Tuolla järvellä seilatessain aj rantoja katsellessain mietiskelin et "mikä" on saanut tällaiset suuretkin kivet ja kalliomuodostelmat aikasiksi? Tiedän kyllä oikeesti et ne ovat jääkauden jäiden hiomat, siirtämät, ja tahkoamat kaikkinensa kera uudempien aikojen sateiden, veden, tuulien, kasvillisuuden ( mm. puita kasvaa/kasvoi tullakin, keskellä kiveä tahi kiven halkeamaa ), muovaamia.
Muttas sitltikin pohdin tätä asiaa. Sillä olis kiva nähdä ihan konkreettisesti ( vaikka demostroiden, filminä ) mitenkä mikin muoto on tullut ja muovautuu? Ajatuksena kiehtovaa - ei jääkautena.

   Ukonsaari;
   Ukko, Ukonkivi, Ukonsaari, sijaitsee Inarijärven Ukonselällä.
Saari tämä on noin 30metriä korkia Suomemme maan kolmanneksi suurimmalla järvellä. Järvellä jolla on syvyyttä keskinmäärin 15metriä, muttas sieltä löytyy myöskin 92metriä oleva synännepaikka!
   Äijih elikkäs Ukko oli inarinsaamelaisten jumalolento ( ei siis Jumala ) miespuolisen hahmona.
Tällä saarella on uhrattu uhriluolaan vietynä metsäneläimien luita ja sarvia.
Joku englantilainen Evans oli tehnyt argeologisia tutkimuksia tuolla 1800-luvun loppu puolella ja löytänyt sieltä nuiden luiden lisäksi Itä-Venäjän Kama- ja Vytshegdajoen alueen ohimorenkaan 1200-luvulta.















   Vanhin Hautuumaasaari joka on ollut hautauskäytössä jo ennen kristinuskon tuloa maahamme.
   Ja sitten likemmä Inarin keskustaa oleva nuorempi Hautuumaasaari joak taasen oli käytössä 1700-luvun lopulle asti. Tällä saarella näkyi olevan vielä hautaristejä pystyssä.







   Tuolla risteilleissäin googletin ( kun se netti nyt Suomemme maan puolella pelaa miullahin ) seuraavan, elikkäs tään yön, majapaikkaani.
Löytyi hyvä täky, ja hyvään hintaan. Yritin sitä varata ja ostella itsellein, muttas pahkura kun en ottanut pankkikorttiain mukaani risteilylle tuolle. Mitäs mie sillä siellä kun en ostele mitään ja risteilyn maksoin käteisellä!
"Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis." Kyllä kärsiikin!
Meinasin luovuttaa ja katsoa mistä sitten yösijani tulevan löydän ajonpäältä, muttas äkkäsin et hei jälkipolvenihan voisi auttaa!? Yhteys heihin, pyyntö et voisitteko varata puolestain kun en itse nyt pysty - ettei menisi sivu suun tuo täky kun niitä oli enää se yksi tuohon hintaan tarjolla? Onneksein onni oli myötä. He pystyivät tekemään sen puolestain, kerkesivät varata TÄÄN mökin ja saivat sen nimiini.
   Ok. Kurvasin paikalle ja ovet olivat kukossa vastaanotossa. Ovessa lappu soita siihen ja siihen. Kanssani ihmettelevä toinen ihminen, tälläistä käytäntöä, sanoi et hän ei soita uudelleen kun siellä vastataan englanniksi, ei hän ymmärrä...
Mie soitin, sain asian kerrottua - englannillain, ja niinpä sitten vastaanottovirkailija saapui kohta paikalle ja hommat hoidettiin puolin ja toisin.
Miekin sainen tään majani tähän.
Eikää muuten olekkaan mikä vain murju! Pitis oikeestaan aamusella, aamun valossa ( nyt on jo pimiää kymmenen aikaan ehtoolla ), napata ulkoapäin kuva tästä....



...täsä kuitenkin tuloni jälkeen nappaamani kuva makkarinpuolelta! ( omani tuntotyyny kulkee matkassain! )
Kelo-parisänky! Sänkysen lisäksi makkarissa on kirjoituspöytä ja takka.
Sauna löytyy suihkuhuoneen kera ja erillinen vessa. Keittiönurkkaus tuvassa. Ja tuvassa kerrossänky leveällä alasängyllä sekä piskuisella altavedettävällä pikkuvuoteella. Keloinen keittiöpöytä penkkeineen myöskin.
Et tälläinen sviitti nyt sitten käytössä yöksi tulevaksi - yksi.... vaikka mahtuisihan tuohon sänkyyn kaksikin.... pitiskö lähtiä kylille miestä hakemaan.....
   No, asiat sikseen. Maate ja huomenissa taasen tienpäälle! Öitä!