Niin, aamuin alkoi tänään himpun jälkeen klo.5.00.. Sitten aamutoimet ja tienpäälle klo.6.00.
Eilen tuonne Saariselälle mennessäin en pistäytynyt Kaunispäällä ( jota sitten täten kadun syvästi! ) jotenka päätin aamusella ajella ees-taas tuon verta.
Ihan vaine et tulee käytyä siellähin ja josko tuota Aurinko Armahan nousun saisin kiini sieltä?
Kolme varttia mie tuolla sitä nousevaksi vuottelin ja sit annoin periksi. Tätä kummempaa ei näkyillyt moinen ynmyrkäinen!
Pohdin sen nousua vuotellessain tuolla et jos en olisi näin yssin nyt, niin miehän olisin ollut juuri tuolla aikaa vaikkas sänkyä lämmittämässä vielä. En ollankaan valokuvaamassa ja nuinhin aikoihin...
Sitäkin pohdin et aina sanotaan et Aurinko Armas nousee. Se nousee Taivahanrannan takaa.
Eihän se nouse! Eikä mistään Taivanrannan takaa!
Sehän on MAA, maapallomme, joka vaine kylkeänsä kääntävi siten et katsojan olmasa olo paikkansa kääntyy Aurinko Armasta kohti! Ja täten Aurinko Armas ei nouse Taivaanrannan takaa vaan Aurinko Armas alkaa näkymään maapallon "takaa".
"Aamun rauhaa."
Porttipahdan tekojärvellä aamun himpun jälkeen klo.8.00.
Hämärää kun ei se Armas sittenkään paljastunut sieltä Maan takaa....
Paljon näin taasen tällä pätkällä tuolta Saariselältä Kajaanin mennessä autioita taloja, tyhjiä tupia.
Aina tulee pohdittua miksi? Mitä on tapahtunut, miksi jäänyt tyhjilleen?
Entäs mihin siitä ihmiset ovat menneet? Mitä tapahtuu pihapiirilleen; rapistuu, raihnaistuu, riutuu, romahtaa, ja maatuu....
Vajunen on se isompi osa tätä vesstöä joka tien tuon kulkemani toisella puolella oli, ja mie kuvasin näin sen pienempää puoltansa - aamun hämyssä.
"Olen sisämaassa jo, nyt."
"Käänynkö takaisin?" "Ikävä on jo merta!" "Ja kaikkia niitä maisemia siellä!"
"Ei tällaista tasapaksua latteutta. Mettää, puuta, peltoja, jokia, järvä...."
"Tosin en kaipaa sitä teitään pitkin ajaessain kokemaani jännitystä...."
Kun oli Rovaniemelle vielä noin 110km matkaa edessä, niin siinä vaiheessa ei ollut vielä paljoa liikennettä tienpäällä - siis Suomemmekaan maassa nuilla seuduilla ja tuohon aikaan elikkäs ennen.... mitähän se oliskaan ollut.... jotahin klo.10.00. ja sen jälkeinen aika kun olin Rovaniemellä tassuttelemassa.
Sainen ylhäisessä ykseydessäin latella 100km/h ( ja välleen ihan pikkasen sen ylikin....! ) Ei vastaan tulijoita, ei miun ohittajia, eikä miulla ohitettavia! Ihan vaine joku hassu ajokki pitkien tuokioiden välein.
Rova niemellä kiertelin sen Joulupokin kylän ristiin rastiin ko en konsa siellä käynyt ole näin "muistin" mukana ollen.... Lie siis poikennut joskus, mut ei mitään muistia niistä kerroista.
Nyt otin aikaa, käppäilin ja venyttelin - liikuin ajojen väliin.
Kävin syömässäkin; tilasin gluton-pizzan josta pistelin siitä neljänneksen nassuun ja loput sainen mukaan ( söin ne loput juuri äsken ), sillä jos olisin syönyt runsaammin, niin en varmasti olisi jaksanut ajaa!
Syödessäin pohdin et joko sitä tänään kotia asti...? Tahi ainaskin nyt tään vuorokauden aikana? "Kauankos täsä menisi jos pökältäisin?"; karttuja, matkojen pituuksia etsimään nettisfääreistä ja sitten päätöstä kehiin - kotio asti, tänään!
Niinpää sit jälkeen klo.11.00. lähdimmä Rovaniemeltä liikenteeseen: täsä Jätkänkynttilä-silta Kemijoen yllä ( kännykkä kuvana ) kun sen hurautin kääntyissäin Kajaania kohtoi menemään;
En konsa ole Rovaniemellä ajanut muuta kuin tuon E75-tien mukaisesti koilisesta Torno/Kemiin. En koskaan Kajaanin suuntaan tahi suunasta ( en siis tästäkään sillasta ), enkä yleensäkään ITSE ajanut. Kyydissä aina.
Nyt sitten näin vain.
Mietoksissa mielessäin et olempas sankian ylpiä itsestäin!
"Joku kenties hallitsee nää tällaiset tiet ja ajot tosta vaine ja helposti. Itse ajaen ja suunistain samalla. Itsellen täysin vieraassa kaupungissa; tuonkin kokoisessa kuin Rovaniemi nyt."
Mie en, mutta snyt kyllä! Ja hyvin. "Mie klaaraan tään!" Mie selvisin! Hyvä mie!
Pudasjärven jälkeen tiellä Kuusamo-Oulu alkoi näkymään et onhan täällä todellakin elämää olemasa! Teillä on myös muitahin liikenteessä kuin vaine mie.
Alkoi olla autojonoja, kärsivällisyyttä kehiin....
Katselin, huomasin ja tajusin et on se vain Suomessa helppo ajaa. Tietää miten liikenne pelaa, miten autoilijat ajavat.
Ja sit viellä noi valkoiset tieviivat! ( Voi kuin on ikävä niit keltaisia.... )
Paltamo ja Kiehimäjoen ylitse kulkevat auto- ja rautatie kera niiden kauniiden metallisten siltojen.
Parivaljakko rautainen jolla on tavallaan parillinen historiakin.
1929-30 on rakennettu tämä nykyinen rautatien metallinen silta jota myöten MYÖS autotien elikkäs maantien, autoilijatkin ajoivat silloin kun junat eivät olleet sitä myöten liikenteessä.
1944 saksalaiset tuhosivat tuon sillan sodassa. Paltamolaiset saivat jostain Etelä-Suomesta tuon sillan tilalle tilapäissillan jota myöten kulkea sen aikaa kunne sitten vuonna 1954 saivat valmiiksi uuden sillan. Silta tuo rekennettu oli/on tämä nykyinen rautatiesilta ja kuten näkyy; metallinen.
Tätäkin siltaa myöten ajoivat niin junat kuin autoilijatkin, ensialkuun. Sillan päässä kolmivuorotyössä vartijakopeissansa olevat vartijat vaine laskivat aina junan tullessa autoilijoiden eteen puomin.
1960-luvulla oli autoja jo niin runsaasti et tää tälläinen sydeemi ei enää pelittänyt ja niinpä sit alkoi 1968 uuden, niin ikään metellisen, sillan rakentaminen vain autoilijoita varten. Silta tuli valmiiksi 1969 vuoden aikana.
Kajaani, Mainua ja Mainuanjärvi sekä mie - Taivaanrannanmaalarina heijastuksia tutkailemassa:
KOTONA:
Kaikki levällään. Nin kaps´säkkini kuin kaik paperini matkaltain, postini postilaatikostain ( laskuja! ) ja monet muut.
Sukumme Mummo jo soitteli; olisi miuta apurikseen vailla. Muksuin 24/7 taholta otettiin myöskin tänään yhteyttä; olisi nyt sitten hän tulossa tyköni.
Katsastin huushollini kukat; chek ja ok. Katsastin perennapenkkini: huutaa käsittelyjäni - talviteloille laittoa.
Näihin pyykit reissustain, valokuvien valkkausta näyttelyihin.... pari jutskaa Töihin liityen, jne., jne..
"Kiva" olla kotona taas. Kyllä tuntee tulleensa kotia. Arki palaa ja palauttaa maanpinnalle totallisesti.
Alkavat ns. työt.
"Mitä tänään koulussa opit, lapsi pellavapäinen?"
Näinpähän ilmielävänä Harmaahaikaran ja ne Laamatkin. Huomasin et Västäräkit ovat viellä Jäämerta myöten olemasa täällä Pohjolassa. Kuin Joukkahaiset ja Kurjetkin.
Tänään ajoin noin 740km! josa meni sen noin 10h taukoineen, valokuvaamisineen, yms. kun en turhia kiiruita pitänyt - netti ko kertoo et sen suoris oikeesti noin 8 tunnin aikana.
Ajoa reissullein tuli noin 2000km. Tankkiin upposi noin 334 euroa, jne..
"Käteen" jäi kaipuu Jäämeren rantamille, tahi meren rantamille. Ei edelleenkään Lappiin; ei "Lapinhulloa" miusta tehdä, ei.
Voisin ajatella et joskus vastakin ( jos Matti Kukkaroinen kestää vaine ) lähtisin ja ensin ajaisin sen tuon noin 800km päivässään. Sitten jonnahin tuonne "perille" ja siellä aikaa viettäin. Ja ikävin osuus; ajo kotia taasen suurin kilo ja metrein.
Tänne seutuville tullessain ( tuota kautta se on Kajaanin korkeus sillä Kajaani on kovin tuttu paikka. Mm. ajokorttini ajoin siellä. ) tajusin et en halua kotia.... tahi siis tänne paikkaan josa asustan. Tuntui pahalta tulla.
Muttas kylläkin hyvältä et on koti olemassa. On paikka jossain josa voin olla ja joka on miun!
Niinpä, seuraavaa - merta vuottaissa....
Kommentit