Saanen nyt ajatella hajallansa, poukkoillen sinne ja tänne?
Ihan täsä ja nyt näin, viimeisimpänä, tajusin et sitä olemma asustanut tätäkin asuntoa jo ylitse seitsemisen vuotta. Olen siis vanha asujaja a´ la Humisevanharjun.
Tänne mirs-marssiessain sainen kuulla et sit lintujen ruokkiminen on kieletty. Piste.
Jokahinen vuosi, jokahisen talven tehdessä tuloaan, olemma katsellut kuin lintuset piskuiset lahahtavat Alla Omppu-Pomppu-puun oksistossa sieltä hyönteisiä erinäisiä etsiskellen, ja miettinyt et voi jospa saisin, jospa voisin....
Nyt sitten otimma puheeksi - siis "JO" nyt - taloyhtiön isännöitsijän kera et saakoo nuita lintusia ruokkia?
Vastaukseksi sainen et ei sitä ole kielettykään, elikkäs silloin niitä saa ruokkia - kuhan pitää paikat siistinä, eikää täten anna esim. rotille ruokaa siin samalla.
Siis seitsemän vuotta ollut tiedossa, luulossa, toisessa ja nyt, nyt sitten...
.... TÄNÄÄN kiikutin ensimmäiseni talipallosen muodossa käpy, tuonne Alla Omppu-Pomppu-puun oksistoon! Laittelimma muuten sellaiseen paikkaan ja oksaseen, sen kiikkumaan et esim. Harakat eivät näköjään siihen pääsekkään! Se on siis vain PIKKUlintusille tarkoitettu - jee! ( kuva tuo kännykällä akkunain lävitse )
Tuossa syssy ( tahi jo kesän aikana ) sainen Sukumme Mummolta sellaisen hänen virkkaamalla tekemän Ampiaisten pelottimen laittain sen killumaan tämän Humisevanharjun kattoräystähän alle katveeseen jotteivät sit Ampiaiset nuo pistäväiset sieltä kattorajan rakosista änkeä sisuksiin välikatttosen, pesäänsä tekemään.
Tänä pänä sen sieltä hain ja kiikutin poies koskapa huomasin et se et se ( kenties ) karkoittaa ne Ampiaisen-Pampiaiset poies, niin sepä onkin sit vetänyt puoleensa kaiken maailman pikkuiset lintuset.
Ovat nimittäin vedelleet sieltä virkkauksien välilöistä niitä sisuksiensa vällyjä ulos siten et koko tuo "-pesänen" on aivan kuin pörröllänsä! Et se siitä pelottimesta moisesta!
Täsä tehtihin taasen yssi lehtiastikkeli. Kussa sen ensin itse näen, luen ja kenties hyväksynkin viel kaiken lisäksi, niin sitten voinen loinah lausumaha, et mitä ja minne. Muttas, niin kauan kuin sitä ei ole viel julkaistu ( joka tapahtuu marraskuun lopulla vasta ) en siitä pakise tarkkoja "goordinantteja", enkä kuviakaan saa julkaista mitään...
Olemma nimittäin aloittanut marinoistani, ja urputuksistain, huolimati Piipparmökkien teon. Niinpä - taasen.
Nyt niitä syntyvi jo sen kahdeksan tsipaletta gluton, maidotonna. Uusimman taikinaisen laittelin tänään tulemahan ja tekeytymään - huomenissa on leivontansa edessäin, ja siitä sit edeten koristeluihin, "elementtien ylösnostoihin", kasaamiseen ja viimeisiin valmisteluihin.
Onni saanen kuitenkin ( kuuleman ) näitä antaa muille, eikää nuita tarvihhe "jemmata" sen suhteen mihkään jemeliin tuonne asti.
Tuossa kun ihan ensimmäistä elementtiä, Piipparien "masuuniuunista" otettuain ja niiden jäähdyttyä sen vuorokauden verta, aloin koristelemeen, niin kävipä usko vanha ( ja vakaa ) aikas koetukselle!
Tuntui et ei sentäs - luulenko mie et mie muka osaisin koristella näitä? "Eihän tästä tule mitään!" "Tällaiset vapisevat kädet ja todellakin epätarkka jälki!" "Eiköö tuo olisi paree jo nuoremmille moiset, tällaiset, työt jättää?" "Eihän näistä mitään tule!"
"Taisi se mennä meikä Mummelin "juna" jo viime jouluna - miksi mie taasen tähän alan?"
Muttas niin vaine mie jo ne pakersin koristella kaikki kahdeksan tsipaletta!
Ja vaikkas itse olenkin sankkevan puolueellinen mitään sanomaan, niin heureka et tuli somia, nättejä! Kauniita oikein.
Siitään se kädenjälkikin somentui pikku hiljaa käyden yhä vakaammaksi ja tietoisemmaksi et mitä tehdä ja miten.
Teimmä nyt alkujaankin jo päätöksen et teen kaikki -mökkiset gluton, maidotonna enkää olleskana normijauhoilla. Ihan vaine siksi et ne nuo normijauhot tahtovat pölyllänsä altistaa allergialle miuta viel enempi ko gluton-jauhot.
Lisäksi tein senkin päätöksen et tänä vuonna sitten ovat kaik -mökkiset vaine pikerillä koristellut ( jeeru misä mie kehittelen aivoistain niin MONEN erimallisen -mökin koristekuviot et kaikissa olisi sit erilaiset "kiekurat"?! ), eikää yhteenkään tule nompparellisiä, tms. koriste"karkkia", koristeekseen.
Kaiken tään kiireen ja kehruun välissä, mm. kaiken tään menon ja meiningin lomassa, sitä ihminen pienoinen ajattelevi kaikenlaista....
Nytkin täsä yhtenä ehtoona:
"Pienen ihmisen SUURI maailma löysi urilleen paikoilleen." ( kun kaik´ oli Maailmassain täsä pitkästä aikaa ok. Kuvana: "Lentoon" - kuten olotilanikin tuolloinen. )
"Pienen ihmisen pieni haastattelu, suureen valtakunnalliseen lehteen meni ( kait ) ihan hyvin." ( kun tuon edellä kertoma lehtijuttu tehtiin )
"Pienen ihmisen pieni pää täynä pienen-ISOja ajatuksia; kykeneekö täsä edes het´sillään painaa pieluksille suurille pienen ihmisen pienen pään..." ( kun kävin yli-kieroksilla onnestain tuosta ekana ajatelmastain )
Ja ihan vaine sen takia tällaisia ajatuksia et täsä vasta viettänyt olimma pitemmän jakson vähillä unosilla jälleen. Todennäköisesti vähäisillä unosilla siksi et ajatukset ne ovat siinä, tuossa vaiheessa, ne jotka ajan tuon nukuttavaisen vievät ja valvottavat suuremmalti.
Tuon "onnen kantamoisen", näiden kerrankin positiivaristen tunteiden, jälkehen nukuinkin sit ekan pidemmän yönseudun läpeensä kuin tukki; peräti kahdeksan tunteroista!
Ja tää yssi sekä ainua "en sekentin" -hurmos ihan vaine huomataksein et kyllä se arki, se se on se joka palaa aina takaisin ja meikä Mummelinkin Maan kamaralle takaisin laskevi pilvistä Taivahanrannan.
Se vaine tulee tyly, kova, arki vastahan - halusin tahi en.
Sitä pakoon ei pääse, sitä kiertää ei voine, sitä altittaa, ylittää, ei voine. Se on aina vaine edessä kylmine, viiltävine, tosiasioineen ja faktoineen - vaik kuin toista unelmoisinkin...
Nyt mie mietin sit taasen et miksi toisille onni suodaan, toisilta se poies viedään?
Kuka onnen ansaitsee - kenestä se pakoon pötkii?
Miksei se ole kuin takiainen:
"Ikävä on mun sua,
sä etkö sitä nää?
Ikävä tarttuu paidan helmaan,
siihen kiini jää,
- se tekee kipiää"
lauantai, 29. lokakuu 2022
Kommentit