Päätös siitä et minne suuntaan lähden menemään oli sit lopulta helppo tehdä ja aikaan saada. Faktat vaine puolestansa puhuivat.
Se et merivesi on todellakin alhaalla nyt ja olemma täällä kulkeissain ain ajatellut et kerran mie ( siis tästäkin kohdasta - niitä "kerran viellä"-kohtia on muuten useampikin jemelissä.... ) viellä kopasen et pääsenkö täältä Marjaniemestä Virpiniemeen rantamia pitkin, ja takaisinkin vielä, niin nämä painoivat vaakakupissain hyvin voimakkaasti täl haavaa.
Pakkade kaps´säkkini jonka virkaa tällä reissullain toimittanut on ihan perus-reppuni miun. Sinne sisuksiin taasen samaiset kuin eilenkin; KAMERA, vara-akku, pidempi objekti - tärkeimmät ensin! Sitten hivenen evästä, varavaatetta. Takin taskuun viel kännykkä ja se siitä. Mirs-mars matkahan vaine.
   Aatoksin et jos en ihan meren paljastamaa merenpinnan alaista maata pitkin pääse, niin niiltä kohdilta sit kapaun maan kamaralle. Kierän vaik hivenen pidemmälti jos tarvist on ja eteen tulee, muttas Virpiniemeen MENEN tänään ja sieltä viel takaisinkin tulen. Piste. Siitä periksi en anna!


2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    Tänne asti ensin metän syvämessä.
Tiedä en näiden matkan tään ns. piskuisempien tiemeiden nimiä, mut kenkä tunnistaa kuvistain paikat tällaiset, niin hän osaapi "suunistaa", kulkea tään matkan mukanain nyt.

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    Matkalla siellä täällä tällaisia "kankaita kuivia jäkälän peittämiä. Osaltansa mettäistä pohjaa, osalta pihanmaita mökkien. Ja niitä mökkejähän sitten riittää tälläkin rannalla.  Aikas monta pihapiiriä sainen kierellä ja kaarella mettiä möyten.
Siellä misä tontti on suuniteltu mökin ollessa kauempana maissa ja rantaan jätetty on niittypohja, vesijättö tahi muu sellainen kaistale, niin silloin tarpeeksi kaukana mökistä, käppäilimpä mahdollisimman likeltä merta! Mennessäin.
    Näin siksi et en tienyt miten se tää ranta rakentuu. Pääsenkö merenpohjalle kävelemään, onko hiekkaisia rantoja, pusikkoa, metsää, mökkejä aivan rannassa, vahi mitä tulee vastaan?
Jos tiedossain olisi ollut et esim. pääsee ihan merta pitkin, niin sinnehhän mie olisin ämpenyt itsein het´ tilaisuuden vastaan tullen. Muttas kun ei tietoa tosiaankaan mitään, niin paree oli siellä suunilleen huudeilla kulkea.
   Eksymisen vaaraahan ei tällä kaistaleella ole mitenkään. Kolmella puolella tie kulkee ja yhdellä meri! Et siitä ei tarvii pitää huolta ollenkaan. Kuhan vaine MERI likelläin oli, sillä SE miulle se tärkein pointti nytkin oli.

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

   Yhden rantaisen niityn tuntumassa katsetta merelle ja sit eka tähtäys Marjaniemen suuntaan josta lähdin kotvanen sitten;

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    Täsä kohtaa huomasin rannan tuntumassa meriveden seassa jotahin liikehdintää ja loisketta.
Laittelein pidemmän objektin kameraani ja kuvasin sitä. Enhän mie tarpeeksi sukkela ollut, en ja sitä paitsi ei tukea mitään mihkä tukennut olisin pitkän linssin tuon; ei hyvää kuvaa luvassa ollenkaan.
Jotenka kerron vaine et niitä eläväisiä ainakin kaksi, jos ei kolme, oli ja ne välleen pinnan tuntumassa kävivät. Mitä li ollehet? Kaloja tahi....? Mitä täällä voine merivedessä oleilla? Kertokaatte miulle, kiitos.

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    "Rauha."
    Jos mie osasin oikein "laskia" niin tää on jonkun mökin ns. kotisatama-allas ja tuossa alla olevaisessa kuvassain näkyy sit tästä altaasta merelle käyntii;

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V


2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

   "Jäkälikköä" - miks´ ei "jäkäliä"....?
   Niin tahi näin, mut ovat ne vaine ihanaisia nuo jäkäliköt täällähin. Voisi sanoa et vitivalkiaa ko lumi vaik eiväthän ne ihan valkiata olekkaan. Liki pitäin vaine.
Onneksi täälläkin on polkuja ihmisten ja eläinten jäljiltä joita pitkin kulkea pääasiassa kun jäkälien kohdille sattuu.
   Ja muuten: löysimmä sitten viime metreillä, viime kymmenyksillä, sen vanhan tienpohjan josta viime syksynä pakisin ko Virpiniemessä tutun tutun mökillä majailin! Se tien pohja jota pitkin ovat sinne Virpiniemeen aikoinaan matkanneet kun ei ollut tuota uutta tietä, ja sitä pitkin mm. kuljettaneet kaik mökin rakennustarpeet, ´huonekalut, ru´uat, lapset, yms. sinne mökillensä.

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

   "Aivan kohta...."
"Perillä!":

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V


2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    Virpiniemi jälleen valloitettu ja tästä sitten takaisin päin rantaa pitkin niin pitkälle kuin vaine pääsisin.
"Tulen sit vaikka jälkiäin pitkin ( samaista reittiä pitkin ) takaisin jos niikseen tulee enkää ieleh pääsekkään."

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V


2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V


2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

   Marjaniemi loitaa.

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    Täälläkin mie merta pitkin kuljin. Täsä yssi niistä monista särkistä joita valloitin tuolla matkallain.
"My ocean island."....

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V


2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    Täsä maankohouma merenalainen kera kivisen tiensä vie matkaNAISTA tätä katseen mukaansa kaapaten, mantereesta Luovon tuonne merelle kauaksi.

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

   "Kaikki tiet vievät...."

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

   "Toist´ puolt´...."
Paistoi se Aurinko Armas siis sittenkin ja täälläkin!

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

    Viimeisiä seutuja paluumatkani tään, kun viellä merenpohjaa pitkin pääsin kulkemaan.
Hivenen tään jälkeen oli maihin löytävä sillä näytti et särkät loppuivat aikaslailla näille tiemeille.
En lähtenyt uppeloimaan ja kyselemään mereltä tuolta, et tokkopa tuota annat kulkea iellehen? En katsellain vain löytänyt matalikkoja pintansa alaisia siten et olisin voinut luottaa kumikenkäni varren pituuden riittävyyteen.
( Miustako varovainen tullut? Eihän toki. Järki vaine "pakottaa" sen verta päätä et ei näin kaukana majapaikasta voine riskeerata kastumisen kera, ei.)
   Näinpä katsoin parahiksi kokkani kääntää sisä-Luovolle päin.
Tään tulomatkallain ohittamain mökkisen rantaniitylle nousin. Koppasin kuvasen viimeisen merestä kauniista....

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V

... ja kertaallen viel Marjaniemestäkin sekä....

2022.10.1.%20Aamupv.%20k%C3%A4vellen%20V


    ....suorin matkoihini sisä-Luovolle.
   Mökin tuon tantereet kauempaa ohittain. Takametsistään metsän sisuksiin hiippaillen punanuttuisena "tonttuna" ja sitä tietä sit sinne pienemmälle sivutielle suunistain.
Tien tuon talsin päätielle. Lonkkaa kolotti, polveen sattui. Ja mie pahna en muistanut edes lähteissäin ottaa kipulääkkeitä yhtään! Arvatkaas Armaat Lukijain miun kuka noitui, manasi, suri. Kuka askelsi askeleensa hitaasti, hartaasti ja perusteellisesti. "Aikaahan miulla on.... Kuhan nyt vaine perille pääsen takaisin...."
   Sattui onnenkantamoinen suuri.
Ohitse ajavainen auto hidasti, pysähtyi.
Kysyi nuori poika sieltä akkunastaan et tarvitsenko kyydin. Hän voisi tarjota kyytiä kun Marjaniemeen menee. "Kävisikö?"
Mietin kyl kieltämäti ensin et kieltäydyn sillä olinhan ajatellut et teen KOKO matkain tään jalkasin - itse. Sitten järki voitti.
Olemma jo sen verta likellä et ei tuo haittaa jos viimo metrit autolla asfalttitietä pitkin autokyytiin istahdan!
"Kiitos, mielelläni. Vihoittaa nuo nivelet jo sen verta...."
   Siinä kyydissään istuissa ja jutellessa kävi ilmi et hän oli tulossa tänne hääjuhliin tänään oleviin. Siis samaista seuruetta hänkin, joita nyt on täällä ollut eilisestä lähtien majoittuneina tuohon miun viereiseen huoneeseen naisväkenä noin viisi-kuusi kipaletta, mukaan lukien itse morsiankin.
  Matkamme tuon lyhykäisen päätyttyä kiitin häntä ystävällisyydestään. Toivotin hyvää juhlaa ja kotiini käppäilin.
  Nyt olemma elppailut täsä. Kaksi tonnista kitusiin vetänyt, evästänyt. Kalakeitonkin kävin ostelemassa ja pistin nasuain kohti. Kyl täsä kohta varmaan taasen ulos pääsen. Toivun ja toinun niin et voinen jo tassutella taasen. Toivottavasti....