Niin, niin se vaine tää Mummeli taasen sit taipui kuten pakissut jo olenkin; eräskin Piipparimökkinen kasassa on täten ja osasen jo olemma maailmalle kiikutettuna sekä Ystäville, Tuttaville, Rakkahille-kin annellut.
Yhteensä 23kpl tälle joululle valmiina. Kaikki glutonne ja maidotonna - kuten pakisinkin tekeväin nyt KAIKKI Piipparini . Ei yhtään tsipaletta normi-jauhoin ja laktonnakaan edes.
Tuohon päälle sit Piipareita yksilöinä, koristelluna ja ilman. Niitä tein ehken arviolta noin 150kpl yhteensä. Ihan ekoista sainevat nämä tään Kulmakunnan naapurini miun osasensa ensimmäiset - alku maistiaiset....
"Mittamääreenä" teimmä yhteensä 2400g rasvalla taikinaa ja Pikereihin käytinmmä ainakin sen vähintään 24dl tomppaa.
Ihan kaikki alkoi siis tästä rupeamasta siitä, ettäs tuolta "Gluteeiinitonta elämää"-lehdestä ottivat yhteyttä minuun ja kyselivät et lähtisinkö heille artikkeliin moiseen mukaan?
"Mikäs siinä." "Tuttua-huttuahan tää jo miulle on"... sen keväisen toisen lehtisen artikkelin.... ( Josta kuulin muuten et täänkin gluton-artikkelin tekijäinen oli sitten bongannut miuta josthain kautta? )
Jep, jep. Tää gluton-artikkeli tehtihin yhtenä iltapäivänä, tunteroisen parin aikana, kun toimittaja Eija Kallioniemi asteli tupaani Tuuliseen kuvaajansa kera. Liitänkin tähän tekstiini nyt mukaan kolme tsipaletta ( kuvat nro. 3., 4. ja 5. ) Matias Honkamaan ( kuvaaja pitää aina kertoa! ) tuohon artikkeliin kuvaamista kuvista.
( Kuvissain näissä omissain: kännykän ja kamerain kuvat sulassa sovussa seksisin. )
1. satsi taikinaa.
Elementit leivottu, paistettu - koristeluaan vuottavat seuraavaksi.
Se mikä yllätti tavallansa miut täsä tään vuoden koristelyy-jutskassa nyt oli se, ettäs....
"Ei enää mikään nuori ja vakaa,
vaan muori ja muistin takaa.
Eikös sitä sanota et artistin on paree lopettaa uransa huipulla?
Nyt totean et meikä Mummelin uran huippu oli ja meni jo viime jouluisen junan kyydissä.
Paree olis kyl jättää nää tällaiset hommat jo nuoremmille ihmisille.
Ihmiselle joita ei ikä paina, ei kädet vapise, eikää käsien voimattomuus vaivaa.
Eka tsipale vasta ja katsokaatte kuin mennään mehtään! Tutinaa ja vapinaa suunnatonta...."
Ekat koristelyyt plakkarissa ja sit seuraavaan päivän haastattelu-kuvaamista vuottaa....
Kuvaukseen malliksi täsä vaiheessa yhdesä -mökissä jo "lumihuntu" yllänsä.
Artikkelia tuota varten kun tein yhteensä neljättä mökkiä eri vaiheillensa valmiiksi.
1. Eka oli tyhyjin elementein pöydälläin; ekoja koristelyään vuottavat tyhyjät "plakkarit".
2. Toka oli sit elementtiensä "ylösnostoaan" vailla olevainen "mökki". Siis vaine irto-elementein, koristelyin olevaiset palaset, pöytäin päällä.
3. Kolmas oli sit jo harjakaisilleen nostettu tsipale ja viimeistely-koristelujaan vajaa; sen koristelu tuo näkyy sit tuossa kuvaajan kuvaamassa kolmannessa kuvassaan.
4. Ja neljäs oli jo tomppaansa vaille valmis; sen sit hunnutin sen noin valmiiksi artikkelia tehdessään.
Kaikilla mökkisillä "hunnut" yllään....
2. satsi suoralla.
Se et tein nyt 23 tsipaletta mökkejä, niin voinen näin jälkikätehen loineh lausumahan "kunniaksein", nottas 23 tsipaletta joista vaine kaksi tein ns. samanlaisin kuvioin! Senkin vaine siksi et tiedän, jottas se on ns. "meneväinen" kuvio; ihmiset tykkäävät siitä kuviosta sen verta paljon et kandee, on ihan hyvä, tehdä sellaisia.
Ensi alkuun luulin, kuvittelin, etten mie mitenkään osaa, en keksi, enkää löydä varmasti mistään osviittaa suuntaa antavaa et siitä sit itse kehitteleisin omain kuvioin, mitenkään näin moneen mökkiseen ERI kuvioita!
Osasen teimmä vanhoin, vuosien varrella käyttämieni kuvioin, muttas sit todella moneen kehittelin uusia "kiekuroita" noita.
Laskeskelin, ettäs päivässänsä sain kuviot pintaan keskinmäärin neljälle mökille ( kaiken muun tään elämäin elämäni ohessa ) sen kummemmin mitään isompia taukoja pitämäti, pikaisia kaffee- ja ruokataukoja lukuunottamati.
Kyl nämä siis vaine aikaa vievät!
Pikerien teot välleen. Pursotuspurrin laitot ja siihen juuri oikian kokoisen reijän aikaan saanti/teko - ei muuten aina ole "valmista pässinlihaa" sekään! Kuvioiden suunittelut, teot, erinäisin uusiksi otoin.
Eikä vähäisimpänä mitenkään se et tosiaan käteni eivät ihan mitä vaine enää kestä. Näitä pursottaissain kun tahdon tehdä tyätä tarkaa. Katson tarkkaan, vedän niin tarkkaan ja suorat, kauniit, vedot kuin vaine osaan ja saan näillä käsilläin nyt enää. Tahtomattain puristan sekä hivenen jännitän käsiäin, yläkroppaani... hivenen kumarassa työstän... kipu seuraa ehtoisin päivän töistä näistä. Ei siis mitenkään "heikko hermoisten" hommaa.
Toista se oli sit näillä muksuin mukeloillain jotka keskenänsä "kristillisellä tasajaolla" yhden mökkisen itsellensä koristelivat alusta loppuun asti. Mie vaine välleen nostin elementtinsä ylös, liimailin mökin tuon kasaan:
Mitähän miustahin olisi täsä aikoin saatossa tullut jos miulla ei olisikaan näitä tirrijäisiä, muksuin mukeloita, jotka koulivat Mummelistä tässä tällaisen Mummelin joka nytkin sitten olen?
Meinahan et kaksi yönseutua meni kuin siivillä taasen yksissä ollen.
Kuvissa näissä mukeloihin tekemä Piipparkakkumökki - jolla ostajakin olisi jo löytynyt, jos vaine kaupan olisi ollut....
( Täsä kuvassain mukana osanen on ekan erän -mökkejä. )
Ja niinhän mie tuolloin sit otimma ja läksin Luovolle pariksi yönseuduksi kuleksimaan sekä asioitain hoitelemaan.
Sen jälkeen sit tulikin jo...
3. ja viimoinen erä käsille.
( enää ei sit muuta ko sen tsiljoona Piipparia koristelyy...."
Näin-ikkään, sittempä sitä seuraavana päivänä sainen kaik nää loppusetkin valmihiksi:
"Helppoahan tää on ko heinänteko", muttas hivenen "verta, hikeä" sekä sydämen tykytyksiä tää kyllä vaatii, tää tällaisten Piippareiden teko! Sillä yhteen Piippariseen mie sit kuvioinkin tällaisen sydänkäyräsen kuvion. Lie omain tuon hetkisen sydämein syke?
"No, niin. "Nimijäiset" pidetty on, pakattu on, pussin suut pussinsuuta myöten kiini laitettu, ja sit viel suljettu kaunihisti.
Se oli sit tässä - "koko .... puketissa" ... toivottavasti...."
Armahat Lukijain miun - teretulemas sit taasen ENSI jouluna, ei siis nyt jouluna, vaan ENSI jouluna messiin mukaan tälläiseen. Jos nytsit teen Piippareita silloin....
Kommentit