Suht suoriltaan ajelin nyt tänne perille asti. Poikkesin kyl muutamissa kohdin maissa, ei siin mitä, muttas noin muutoin en liikoja pysähdellyt. En kuvanut, en aikaani kuluttanut.
Siltikin: aamusella Aika-Raudan nakuittaissa kahdeksan, starttade matkaani Maailmalle Avaralle. Ja nyt vasta, täsä kotvanen sitten, noin klo.15.00. perille ämpesin! Sen seittimisen tunteroista siis koko matkaan meni.
Osana tähän se et talvia-ajonopeudet pitkin matkaan nyt voimassa jo! Hyvä olisi ollut kuitenkin lesetellä vaikkas sen 100km/h, muttas ko ei, ni ei. Tosin välleen "ratkesin" ja hivenen ylitin tuon 80km/h kun esim. ohitin edessäin ajavia "hitaampia"....
   Jo alku matkassain totesin isseksein et vaikkas tää elämäin-mätä onkin nyt tätä mitä se onkaan ( Piippareita, ei kaveria, ei Töitä täl haavaa, yms. ), niin JEERU et onkin ihanaa päästä matkaan!
Sää oli mitäpähän se oli; ei mitää fiiniä, ei Aurinko Armasta tillottamassa Taivahankannella, ei selkiää misään muotoon vaan tihhuutti liki koko matkan tuon, niin siltikin: "JEE! Tätä lisää!"
   Alkumatkasta vein yhden Piipparimökkisen yhdelle muksullein, matkalla poikkesin toisen muksun tykö ja ...



... vein sinne pienemmille muksun mukeloille synttärikortit ja joulunodotukseen kalenterit ( on se hyvä et tulee tänne tultua, niin ain voinen poiketa yhden muksuin tykönä tahi vain ovensa takana, täl viisiin muistamassa pieniä piipertäjiä! )
Kuva tämän yllä olevainen muksuin tuon seutuvilta kun Aamuinen Aurinkoinen ekoja kertoja naamansa näytti päällä Taivahanrannan.
Ja täsä alla sit kunne se ihan oikeesti paisteli Taivahankannelta tuolla Oulun moottoritien tiemeellä; "Täällä paistaa aurinko - tietenkin; olenhan mie täällä!"

    Viel viimo metreilläin käväisin katsastamassa sitä puhumaani, vuokrattavaa, omakotitaloa ( ei siitä miulle ole kuten epäilinkin ) ja sitten viel kirjaamassa itsellein paikallisen kirjaston kirjastokortin!
   Ja niin sitä sit loppuin lopuksi taasen tänne päädyin - perille pääsin.
Piskuinen "kupla" otassain kun en misään poikennut pissatauon vertaa! Oi, kuin oli hyvä päästä perille ja vessaan! Sekä syömään päivän ru´uan jonka mukanain tänne rahtasin!
Nyt on kupu ravittu, kaffeetkin hörpätty, taloksi asetuttu ja jopa tuolla rannalla kerkesin käydä "mikkkaa" MERTA tuota ihanaista! Siellä näytti olevan väähtopäitä valkiaita, muttas jospa sitä huomenissa kuvaamaan sit niitä....

   Riutankarissa, Oulunsalon lauttarannssa Taivaanrannanmaalarina kun tiesin et lauttanen ei rannalta ihan viel lähde:



   Jotahin   Oulun Toppilaa ja Pateniemeen päin....






   Itse Riutankari ja sen kolme Tuulimyllyä.




   "Kotipuu."
   Kaikki kotona. "kaik´ Muumit kotona" - miekin kotona, jälleen.

   Reissaan, voinen sanoa et reppu-reissaan, sillä tinka on rahnasta miulla. Ihan oikeesti on tinka, vaik´ ei aina uskoisikaan.
Omat eväät, liinavaatteet, ovat nytkin mukanain, jottei tarvitse esim. niistä maksella. Rahaa säästyy eikää tarvihhe maksaa ko yöpymisen maksut sekä polttoaineet mitä sit kuljeksinkaan nytten täälläkin.
Loppukuu sit menhäänkin niukin eväin kois ollen. Ja ihan vaine siksi et pääsen välleen tienpäälle, matkaan, Reissaaja-Lissiksi muutntautumaan. Nyt, joskus, ajoittain, silloin-tällöin.
    Ihan kauhulla aikaa odotan sitä kunne en voikkaan enää tehdä edes näin!
    Mitäs sitä täsä onkaan aikaa kulunut nyt... puolisoin kuoleman jälkeen kun aloitimma tämän reissaamisen kaikenlaisen?
Ei, ei miulla mitään leskeneläkettä tahi mitään henkivakuutusrahnoja ole omanain hänen jälkeensä, kun en niitä saanut - avoparina oltuamme. Ei avopuolisot kait viel nykyäänkään ole mitenkään lakien ja asetusten silmissä toisilleen kuuluvaisia jos eivät ole sit tehneet keskenästä testamenttiä - joka on kait nykyään kyl mahdollista; ei meidän aikaan viel ollunna!
Silloin sitä hivenen puolisoin kera kerettiin aloitella yhdessä tuumin reissaamista, niin Sukumme mökillä, ko muuallakin Maailmalla Avaralla - mm. ulkomaillakin muutamaan otteeseen!
Sitten puolisoin tuo Tuonilmaisiin muutti ja mie tohkenin kuin tohkeninkin hänen jälkeensä itseksein lähtiä koleilemahan siipiäin. Sillä tiellä täsä olemma viel nytkin.
Tosin tään tään paikan miulle "opetti" aivan toinen henkilö... Ja täältä mie "kodin" itsellein löytänyt olen-kin!




   Luodonselkää mantereelle, Varjakkaan, päin.




   Perillä Narjaniemessä ja mikäs tänne ole tullessa ko...
   .... vastaanottamassa olikin nyt itse Perämeren Halli, alias Hylje, joka tuolta aaltojen kätköistä kerani sit särkeä paisteli;




-----------------------------------------------------------------

 
   Ehtoonkorvalla hautausmaalla Pyhäinpäivää vastaanottamassa:
















   Muualle haudattujen haudalla....
   Siellä se miunkin Kulta-Tupsuni, Tupsuleukani, muualla kuin täällä, nukkuu ikiuntansa... kuten näidenkin läheiset muualla nukkuvat, jotka kynttilänsä valon tähän ovat tuoneet muistoksi heidän.




   Vanhan kirkon risti-kaunis.




    Minulta, sinulle - meille, heille rakkaille kaikille.

   "Olen soutaja,
soutaja muuan vaine.
Tämän venheeni Luojalta
lainaksi sain.
Ei purjeita -
eväät loppuneet on.
Soudan vain ylitse virran."

( Puolisoni muisto-värssy. )