Ihminen osaa matkustaa avaruudessa, pääsee mm. kuun pinnalle kävelemään.
Ihminen osaa rakentaa ääntä nopiamman menopelin.
Ihminen osaa halkaista atomin.
Ihminen on onnistunut kehittelemään monet rokotukset erinäisiä sairauksia/viruksia vastaan.
Ihminen osaa rakentaa jopa ns. maanjäristyksiä kestäviä rakennuksia.
Ihminen pääsee "yellow submarin"lla merten syvyyksiin.
Mutta miksi ihminen ei osaa elää rauhassa toistensa kanssa, ja miksi ihminen ain "tuijottaa vain omaan napaansa", omaan etuunsa?
Elikkäs mitä järkiä on Maailmassamme Avarassa tässä pitää vihaa toisillemme, tahi vihata toista? Mitä on järkiä syyttä toistamme, mitä järkiä on epäillä, pettää, syyttää, tms. toisiamme?
Miksemme voi ymmärtää, sovitella, suvaita, yms.?
Ja kuunella toisiamme? Siis silleen et kuunella ja nähdä toisemme perusteellisesti. Ei tuomita tietämäti ensin mitä toinen ajattelee, miksi hän toimii siten kuin toimii, tahi miksi on tehnyt niin, näin tahi toisinpäin?
Sitäkin funtsin et mitenkä sitä nuorempana otti itsekkin "hernettä nenuunsa" kenties hyvinkin kärkkäästi kaikenlaisista tällaisistä asioista. "Tuli ja tappura" jos jotahin meni mäkeen tai pieleen. Ei siis ihan oman mielein mukaan.
Muttas onkoo eletty elämä tuonut viisautta ja malttia mukanansa Elämäin-Reppuhun kun tuntuu aina vaine enempi ja enempi et miksei voisi.... ajatella, nähdä toistenkin kantin asioista moninaisista?
Siksikö sitä ovat sit vanhaat ja viisaat kanssaihmisemme ain niin maltillisia, viisaita ja asioita kaiken-näkeviä?
Elämäkö opettaa? Meitä itsekutahin?
Vahi onkoo ihmisiä olemasa sellaisia jotka eivät opi sit millähän, eivätkä mitään, vaik ikä-lisää tulisi kuin mukaansa? Tiedän: on olemassa! ( vaik kuin "oppia ikä kaikki" )
Mutta miksi ihminen ei osaa elää rauhassa toistensa kanssa, ja miksi ihminen ain "tuijottaa vain omaan napaansa", omaan etuunsa?
Elikkäs mitä järkiä on Maailmassamme Avarassa tässä pitää vihaa toisillemme, tahi vihata toista? Mitä on järkiä syyttä toistamme, mitä järkiä on epäillä, pettää, syyttää, tms. toisiamme?
Miksemme voi ymmärtää, sovitella, suvaita, yms.?
Ja kuunella toisiamme? Siis silleen et kuunella ja nähdä toisemme perusteellisesti. Ei tuomita tietämäti ensin mitä toinen ajattelee, miksi hän toimii siten kuin toimii, tahi miksi on tehnyt niin, näin tahi toisinpäin?
Sitäkin funtsin et mitenkä sitä nuorempana otti itsekkin "hernettä nenuunsa" kenties hyvinkin kärkkäästi kaikenlaisista tällaisistä asioista. "Tuli ja tappura" jos jotahin meni mäkeen tai pieleen. Ei siis ihan oman mielein mukaan.
Muttas onkoo eletty elämä tuonut viisautta ja malttia mukanansa Elämäin-Reppuhun kun tuntuu aina vaine enempi ja enempi et miksei voisi.... ajatella, nähdä toistenkin kantin asioista moninaisista?
Siksikö sitä ovat sit vanhaat ja viisaat kanssaihmisemme ain niin maltillisia, viisaita ja asioita kaiken-näkeviä?
Elämäkö opettaa? Meitä itsekutahin?
Vahi onkoo ihmisiä olemasa sellaisia jotka eivät opi sit millähän, eivätkä mitään, vaik ikä-lisää tulisi kuin mukaansa? Tiedän: on olemassa! ( vaik kuin "oppia ikä kaikki" )
Kommentit