"Timangi." vuodelta se-ja-se...

317576083_6027420403957982_4354267248790
 
   Timantit ovat ikuiset, niinmpä.
Eilinen, tämä hetki, tahi huominen - sitävastoin nämä eivät ole ikuisuuksia.
Ja eivät myöskään ne nuo vanhempamme, emme me, tahi eivät ne nuo meidän jälkeläisetkään ole ikuisia.

   Mistäkö nyt siis tuulee?
   No, vanhemmat vanhenevat, tiet heidän elämiensä alkavat jo päättymään. Hyvä ko ei viel´ oikein tiensä pää jo näkyile...
Muksut sitten... niin Reissaaja-muksuin huomenissa taasen lehahtavi äärille maan. Hänelle loineh lausumahan täsä aamusella: "Nauti, mut mene varovasti..." - ko ei konsa tiedä missä se tie heidänkään päättyy?
Itse mie taasen - taitaa tie olla tasaiseksi taputeltu itsellänikin. Määränpääni häämöttää, udun autereisen seasta jo heijastelevi... Olo on kuin rättin kuivaksi puristetun tahi lingotun, kuin teepussin tarpeeksi liotetun ja tyhjilleen puristetun: ei, ei tästä enää uutta kupillista nenga kenkää saane. Seuraava määränpää on komposti ja unohduksiin heitetty: "poissa silmistä, poissa mielestä".

   Niinpä - kellä se sit paree on?
Näin laskien; muksuin mukeloilla - heillä KOKO elämä viel edessään on.
On vara valita ( vasiten nykymaailmassa ):
- millaisia haluavat olla ( nykyään kun on tuo identtiteettien valintamahdollisuus niin moninainen )
- mitä tekevät työkseen ( heil on mahdollisuus valita miljoonista töistä - tahi sit vaik' vaihtaa työtä kesken elämänsä tuon )
- olla tekemäti mitään ( jos vaine osaa hankkia tulonsa nyky-tietotekniikalla "nappia painemalla" )
- perustavatko perheen ja millaisen senkin ( nykyään ko suvaitaan myös yksin eläjiä, sateenkaari-perheet, samaa sukupuolta olevat vanhemmat, jne. )
- missä asuvat ( työt kun eivät enää sido vain tiettyyn paikkakuntaan )
- jne.

   Maailmamme tää Telluksemme päällinen, ja jopa sen äärinenkin, avaruuksellinen, on avoin heille lähes kaikille.
Maailmankuvamme/sa on huomattavasti laajentunut siitä ko mitä se oli mm. meidän tahi meidän vanhempiemme lapsuudessa ja nuoruudessa!