Se oli sitten jällevän aika arkisten askareiden tällaisten ja leipää mieli saada kitusiini omiini.

  
   Laittelimma eilennä päiväseltään niin Hildan- ko Huldankin- ( taikinajuurien ) kera leipäiset taikinain aluilleen.
Lisäilin taikinajuureensa vettä, annoin annostellen jauhoja sekaansa. Annoin huo´ahtaa tovisen ja ain uudelleen ja uudelleen operatzuune tuo alustaan uusin.

326115318_567870808261450_60342948571966

Niin kului päivä tuo eilinen ehtoon korvalle asti sujuvaisen sukkelaan.


   Ehtoon korvalle asti, jolloin aloin hinnaamaan Hildan kera, sillä enhän halunut siitä taikinasta ylen äijy valtaisaa - vaine kahden leivän verta, sekä taikinajuuren uuden.
Täten vartoin, katsoin, ettäs jos nyt laittelen viiden kieppeillä taikinaisen alustain ja tarkistan tuossa noin vajaan tuntisen kuluttua, et taikinainen on jo valmis, niin hyvä tulee. Siinä on viel silloin jäljessänsä vara parannella taikinaista tuota jos tarpehen on tahi sitten laittelen leipäset lepoon yölliseksi ajaksi leipäastioihinsa varattuihin ja lausumma vaine hyvät yöt heille maate mennessänsä?
Näin teinkin koskapa valmihit olivat. Alustuksein osunut oli oikiaan, leipäset levolle valmiit menemään olivat;

326888343_3124660394494114_3319914637038

    Aamusella nyt sitten katastin Hildan leipäset nuo.
Olivat... niin - eivät hirveesti kohonneet; tuskin laisinkaan!

323082931_734464071226356_64811336505072

No, muttas leivät niistä joka tapauksessa saamain piti ja olin saamassa, jotenka ei muuta ko leivät Hildan kääntäin ylös-alaisin ja uunin kuumaa uumenta kohden jälkeen sen, kunne olimma vosekkinut ne ensin vedellä pinnastansa ja viilellyt kohoamisen varuilta kuviot pintoihinsa noihin kuperiin.

325542662_475517631447725_76505011206555

    ( Nyt haisee OMAkehu, varokaatte!
    Puolisoin olisi sanonut, sanoisi jos iellehen hengissä olisi: "Kyllä sinusta joku oivan akan saa!"; kun näkisi nyt nääkin ihanaisen, onnistuneet, leipäin Kaikettomat miun - sen verta hyvin jo onnavat! )


   Täsä tätä Hilda-taikinajuurta ja sen leipiä laitassain katseeni loin välleen tykä Huldan-.
Mietteissä Mummelin, Mieron tään Miettiväisen, käväisi sitä katsoissa, ettäs eipää ole Hulda nyt töitä yölliseen aikaan tehnä? Kovin on matala taikinain tuo leivinliinan alusen tuon? Mitä lie meinannut, mitä tahtonut....?

   Eilennä teimmä Huldankin kuten ain muuloinkin ennen.
Päiväsen kasvattelin, ehtoolla alustin, yöksi levolle laskin.
   Ehtoolla siinä viiden korville ns. viimeiset jauhot tykönsä ammensin. Alustuksen teimmä seitsemän korvilla ja turpoamaan jätin.
Kahdeksan korvilla palasin astialle tuolle ja katsastin onkoo kaik´ hyvin: ruokaa antanut nälkäiselle olemma ja vettäkin janoiselle tarjonnut?
Oli, kaik´ oli hyvin totesin kun käänsin taikinaista tuota tunnustellen kupeitansa nuita. Taikina valmis on ja hyvältä tuntuu.
"Jos tähän viel lykin lisää jauhoja, niin liian kova tulee. Tulee "kiveä" näistä Leipäsistä tulevista." "Jos taasen vettä löträän, niin liikaa löysään...." "Jotenka antaha olla vaine näin - näin on hyvä; kystä kyllä."
Ja "Levolle lasken luomani" tällöin. Piste.

   Aamuaskareeni tehtyäin, Hildan leivät uuniin saatuain ja kotvasen sen jälkehen vuottain, aloin sit aukaista "sanaista arkkua" Huldan....

326264928_718150293204828_14213502532851


326302362_1653999231669438_6449065431530

    "A-pu-va!"
    Ylläri-pylläri oli aikas moinen kunne helmaansa tuota suojaavaa nostimma!
    Oli Hulda lähtenyt lätkimään, kylille käyskentelemään, riijaamaan rientänyt raitille!
"Miten.... millä välin... kuinka... miksi...?"
"Miehän tein kuten aina muuloinkin?"
"Enhän mie enempää taikinaa tehnä kuin muuloinkaan?"
"Mitä siis teimmä toisin nyt?"
"No, laitoima nyt jauhoja niskaansa ehtoolla kun levolle laskin luomani?"
Niinpä, en siis sen kummempaa tehnä ko vaine kuivia jauhoja nakkasin niskaansa Huldan nyt, jota en ole ylen´ äijy konsa viel tehnä tälle Kaikettomalla taikinaiselleni! Nyt vaine jostahin syystä ehtoolla "viirasi" päässäin siten et nakkelin niskoillensa sihtaten sievästi, viljoja noita ?
Aatoksissain ajattelin tuolloin et jos kuitenkin meinahan Hulda kylille lähteä, niin hivenen jarruja siitä niskaansa...?
   Vielä mitä, eivät näyttäneet "jarrut" auttavan mitään - siltikin kylille läksi lätkimähän, helmat vaine hulmuten hummailemahan! ( Perinteisesti kun taikinan päälle on ain heitelty - taikinan siunaavan ristin teon lisäksi - hivenen jauhoja kuivia, jotta ei ihan mahottomasti turpoaisi, kohoaisi - mm. yli tiinusen äyräiden olevaisten. )

   No, muttas ei ni mitään. Kohonut oli, mitä kohonut. Kuohunut komean kumpareen ja hiven sen ylitsekkin.
   Otimma taikinaisen juuren oivan tuosta tylitse tullehesta määrästänsä, jarpaista astian yli astuneista.

325337528_613492040584955_22621035907313

    ( Vaik ylen kiitollinen pitää nenga olla, et miul nyt on taasen uuni uumenin paistavine, niin moittimati en kuiteskana voine olla!
   Pellit tään uuden uunin ovat kovin heppoiset; uunin lämpö - siis tällainen 180´-200´C! - vääntää kiskoillansakin ollen nämä tälleen vinoon kuten tästä kuvastain näkyy tuo alimmainen pelti! Ylin- ja toiseksi alimmainen ovat uunini entisen pellit sillä otimma ne taltehen siitä entisestäin, nottas miul on nyt peltejä käyttää rutosti - kun uunin merkkihän ei muuttunut; samat pellit kaiken järjen mukaan siis pitimmä mahtua, sopia, uuteenkin uuniin? Ja niinhän ne sopivatkin, onneksein.
   Toinen moitteen sananen on se, ettäs ns. alatohin laatikkonsa on tehty heppoisesta muovista! Siis MUOVISTA, eikää metellista kuten entisen uunin vastaava laatikkoinen oli.
Nyt täsä on peltiä vaine etureunansa johka tää muovinen härpäke kiini on ruuvattu.
Ja kunne tätä laatikkoa käytän, eilleh-järilöih vetelen, niin sehän lepruaa ko "sulhasmiehen mun...a"! Ei päätä, ei häntää! Tuntuu et uskaltaako tuohon edes paistinpannua laskea säilytykseen ko sen verta heppoinen on? Tiedä vaikkas lävitsensä painuisi....?
   "Kolmannen konkkaronkka" on se et täten varmahan sit uunin tään paino on tosi kevyt!
Ei mitä; kevythän on hyvä. On helppo liikutella esim. kun tauksiaan putsi-putsistan, muttas he-le-katti vieköön sentäs; jokahinen kerta ko uuninsa luukkua aukaisen, ja vaikkas sillä onkin tuolla persuuksissaan se yksi tappi seinässä kiini; ettei heilu, ei huoju, eikää vasiten kaadu etiäpäin, niin sehän KOKO uuninen lähtee aina sen luukun aukaisun mukana MUKAAN! Uunisen luukku aukaistu vetää aina uuninkin samalla mukaansa ja rullade lattian pintaa pitkin, irti seinästä! )


325896419_682616716937111_20094179197650

Ja lopusta sit Leipäsiä Kaiketonna tehden; taasen noin 55 tsipaletta.
Nyt on sit jällevän kotvaseksi evästä syödäkseni, makujansa nautiakseni, apetta ammottavaan suuhuni maustuvaiseen makustellekseni.


    Hei - ja - loppu lämmöillä uunin tään sit viellä suolainen piiras lihalla ja erinäisillä vihanneksilla!
Kaiketon pohja muttas täytteessään sit laktonna maitotuotteita....

326907418_2411316089033536_1515762724914


326336440_654128709789614_79046181945622


326388123_1577262226110600_3550377018581