Joo, ei tullut meikä Mummelista täyspäiväistä eläkelläistä, ei, vaik kuin halunut olisin jo mie siihen pertiin alkaa. Lekuri vaine tokaisi et eivät ne Kela:lla tahdo sellaista annella... Kysäisin kyl viel präänsä et mitäs se Kela:lle kuuluu mitään kun eihän Kela ole miun eläkkeen maksajani....? Meni mykäksi lekuri tuo silloin. No, oli miten oli loppuin lopuksi - näillä menhään nyt sitten taasen iellehen ja kassotaan uusinnaksi sit taasen vu´uen päästä, jookos.... sano kookos.  
   Sitä vaine ihmettelen tätä nyky yhteiskuntaa ja sen arvoja, et miski, oi, miski, ihminen "ajetahan" loppuun ensin ja sitten vasta päästetään eläkkeelle?
Tarkoitan siis et esim. mie nyt täsä ja näin. Jos pääsisin nyt eläkkeelle kun kipu ja tilat ovat jo olemasa, mut sen verta kuitenkin et kun armoa annan ja aikaa otan mukaan, niin voinen omaan tahtiin tehdä koko ajan jotahin. Tulosta teen, tulosta tulee, mutta ajan kera, pikku hiljaa. Ei tappotahtia, ei, eikää mitään kilpaa tehden, muttas kuitenkin tehden koko ajan jotahin. Ja jopa jotahin liikunnallistakin juttua ajoittain intoudun puuhaamaan....
Niin eiks olisi nyt paree eläkkeelle päästä ko on vielä jotahin vointia olemassa kropassain täsä? Eikää sitten vasta kun kaikki "konstit" on kokeiltu ja esim. kiputabuin puuduttain kivut hävitetty ja kroppa samalla loppuun kulutettu siten ettei sit kunne tulee se viimeinen stoppi, kun ei enää mikään auta, ei tabut, ei konstit, tms., niin sitten vasta eläkkeelle. Eläkkeelle josta ihminen ei voine enää nauttia ni mitä! Olet jo silloin niin naatti, niin raato, ettei sinusta ole kuin pedin pohojalle makaamaan.
Hoidappas siin sit enää itseäsi hyvinkin "virkiänä, kivuttomana", ja halukkaana!

   No, eläkkeellä tahi ilman, muttas olen jotenkin saanut täsä itsestäin nyt sen verta irti revittyä et enempi tahi vähempi olen käynyt hiippailemasa ristiin ja rastiin kylämme tään pahasen piskuisia teitä noita vieviä. Aikas lailla jokahinen päivä kuitenkin.
Hyvä siellä on käppäillä ja mennä kun saa vaine aina tosiaan lähdettyä ja vauhdin ylle. Vauhdista tosin ei oikeesti ole mitään kysettä sillä AJAN KERA ain lähden stallade. En pidä hoppua, en kiirusta. En aikaa vastaan käy misään muotoa.
Tiedostan et aikas usein tulee nettisfääreistä mittailtua käppäilyn jälkeen et kuis paljon taittui nyt ja nyt ( noin 4-10km kertasa ). muttas päättänyt olemma, ja toivottavasti päätöksein tää pitää myös, et en ala aikain kera kilpailla, sillä silloin tiedän et MIULTA menee se "reippaus", se into, se "ilo" poies ja alkaa tulla ns. veren maku suuhun. Sen verta muistan entisistäin.
Sen myöskin tiedän et vauhti on paljon hiljaisempaa ja hitaampaa kuin aikoinaan kun juoksin matkaa/aikaa. Meni kilo ja metri alle.... mitähän se oli etten ihan valehtelemaan ryhtyisi... noin.... 5km/40-45-50min. juosten, riippuen mitenkä mäkiä matkalla oli ja nyt olisko 10km/n.90-100min.täysin kävellen? Ei, kelloa en ole katsonut - tää on vaine arvioni; kenties hyvinkin metsään meneväinen.
Muttas, hei - pääasiahan on et liikun. Siirryn paikasta toiseen. Eiks vaine?
   On se tuokin et ihmisen pitäisi liikkua, ja näin vanhemmiten etenkin sit viel kasvattaa ( pitää yllä oikeestaan ) lihasmassaansa!? Miksi? Miksi pitää olla alvariinsa liikenteessä? Eiköö tuota vois jo ikän karttuissa höllätä ja ottaa rennommin? Silleen et jos ei huvita liikkua, niin ei liiku. Eikö tuota ole jo tähän ikään saanut ihan tarpeeksi liikkua? Miksei voisi alkaa nauttimaan olo ja tilastaan sekä olla vain. Nauttia elämästään eikä rääkätä ehdoin tahdoin itteänsä sellaisella mistä ei todellakaan tykkää?!
   Tänään otinkin taasen ( kutienkin ) suunan "läntisen" ( i tod. tietoa mihkä ilmansuuntaan läksin, enkää ala ajattelemaankaan sitä täsä-nyt-näin! ) päätyin paikalle josa olimma Maailmankatolla ja josa oli näkymät tänä pänä tällaiset:



Toisinsanoen näkyvyys aikas nollilla kaikkinensa kun alkoi toden teolla pysyrellä höttäa valkiaa.
Onneksein lähteissäin varustauduin kuitenkin hyvin;



Ihan vaine sillä et oli tään talven suurimpien pakkaslukemien ( -29´C Humisevallaharjulla ) jälkehen viel pakkasta pinnassa sen -18´C ja sehän tarkoittaa meikä Mummelille et hengitystiet pitäää suojata jollahin et henkkevä saan vedettyä kitusiini! Kunne tuonne kääntöpaikallein Maailmankatolle pääsin ja stallade kotia kohti niin pakkanen tuo lauhtui jo -12´asteille. Suojaa en olisikaan tarvinnut, muttas kun se tuo Tuuli Tuittupäinen Pohojalan perukoilta puhkui ja puhisi sil viisiin et suojaksihan se tuo tuubihuivini oli sittenkin laitettava hengityksellein. Suojaksi tuulelta ja tuiskuvalta lumelta Taivahankannen.
    Tosita ne olivat kelit eiliset:



jolloin Aurinko-Armas helotti täydeltä kiloltansa Taivahankannelta....



...joten aurinko glillit olivat nokallain ja koskapa oli tuota paukkuvaa pakkasta Pakkas-Ukkosen sen likemmä -20´C, niin "rättihän" se silloinkin oli mukanain;



   Jep, jep, se näistä kreippailuista. Juups.

   Tuolla kun kreippailen ajatellen kaiken laista ja vasiten laista kaikkien, niin....
   Muista en et olenko pakissut tästä: takkusein, rastain ne viime vuonna saamain, otettihin tuossa joulusen jälkehen poies kussa Työt loppuivat! Jäi jälkehen vaine natuset rastat omista hiuksistain. Sellainen pikkuinen pörröpää peikkonen.
Täsä juurikin tällä viikolla olevaisella sit uudet tilallensa sainen. Voi tätä iloa, tätä oloa, kun tuntuu et nyt olemma taasen omillain. Nyt on tunne et olen minä:

  

Ovat himpun pidemmät kuin aikaisempain ajatuksella et kyl ne tästä kesään mennessä lyhenevät kussa vaine aikaa annan ja kuosinsa etsivät omansa, asettuin aloillensa. Koskapa takkusilla on tapana lyhentyä itsestään, vetäytyen pitäissä kasaan, lyhentyen.
   Takkuja, rastoja tällaisija, aikoinaan kun lähipiirissäin miuta nuoremmilla oli, niin mie vaine ihailin niitä ja kasselin kauneuttansa niiden. En ajatellut et itsellein joskus, en ajatellut etteikö niitä voisi laittaa toisenkin ikäisille tahi vasiten vanehmmille ihmisille.
Sitten "hurahdin" itsekkin ja pyysin saada ekat "koe-rastat" kuontalooni omaani; onni on omistaa lähipiirissä takku-taituri taitava. Ja miehän tykkäsin. Sainen ekat jotka sit tosin pitimmä poistaa klyyvarini takia niiden tuoksuissa sen verta.... ( tästä olemma pakissut teille Armaat Lukijain miun )... ja nyt tokat.
   Kuitenkin, vaik kuin ilossain olemma nytkin näistä omistain, niin kuin sitä aristelen näiden kera? Mikä siinä on et kun olemma saanut muutamia nega-kommentteja ihmisiltä, niin sit sitä oikein tuntuu et mahdollisimman piilossa kun voisi pitää ja olla? Miten voivatkaan ne muutamat ja vähäiset mielipiteet, sanaset satuttavaiset, niin paljon vaikuttaa?! ( Miettikäätte ihmiset, Armaat Lukijainkin miun siis, et kospo lausutte ÄÄNEEN jollahin sellaista ihmiselle, läheiselle tahi vieraallekaan, joka kommentoi negasti kyseisen ihmisen ulkonäköä, olemusta, tms.! Miettikää mikä vaikutus sillä ihmiseen voi olla! )
Vaikkas kuin positiivaristakin kommenttia aikoinaan ekoistain sainen, niin siltikin tuntuu et ne negat pinnalle pyrkivät ja peittoavat kaiken positiivarisen...
Positiivarista kaipaisin nytkin. Voi kun joku läheinen, miulle tärkeäkin ihminen, sanoisi sanaisen positiivarisen, kaksikin.
Kummasti ne nuo positiivariset sanaset toisten ihmisten ain ilahduttavat ihan mahottomasti. Vaikkas itse tykkäisikin jostahin - nyt itse näistä rastoistain olevaisistain - niin siltikin me ihmiset haemme aina myös hyväksýntää ihmisten toisten!
   Sitäkin mietin et eihän rastat katso ikää, ei ihmisen kokoa, ei ulkonäköä, kun ne itselleen ottaa tahi laitatuttaa, tahi tekee, tahi kasvattaa!
Onneksein kenkä ei ole tullut miulle tätä sanomaan: "Ei noin vanha voi/saa rastoja pitää."

   Olemma kaffeilakossa!
   Aloitin tuossa joskus viimekuussa varmaan jo.
Olen kyllä muutaman mukillisen selkin jälkehen kituusiini napannut mut ne ovat ihan muutamia vaine. Sellaisiin sosiaallisiin tilanteisiin liittyneitä tapauksia. Eivät mitään paikkoja, eivät, eikää mitenkään silleen et olisi pakotettu mitenkään. Olen vaine halunut juoda. Enkää pidä mitenkään pahana kun olen juonutkin. Ei ne miun lakkoain rikkoneet ole siltikään.
Saa sit nähdä kuin kauan pidän tätä olo ja tilaani nyt sit. Ei suunitelmia kuin pitkälle asti, ei suunitelmia koska palaan entiseen - vahi palaanko olleskana? Nyt vaine ollahan ja menhäään näin.
   Onhan se toisaaltaan hyvä et en juo. Ei ihmisen elimistö kaffia kaipaa toimiakseen. Enempi se on tosiaan sosiaallisen tilanteen "pakko" ja tapakulttuuria.
   Rahaakin säästyy!
Kun miettii mitenkä kaffipaketillisen hinta täsä nousta-tupsahti sfääreihin suuriin, niin aikas monta roposta siin säästyy kun ei tarvii ostella moisia paketteja. Vieraillekkin kun voine ihan rehdisti ja reilusti sanoa ettei nyt tarjolla ole kaffia kun en itsekkään juo; ei siitä vieraat nokkiinsa ota kun tiedostavat sen sit elämääni ja tapoihini kuuluvaksi. Niin se oli ennenkin elämässäin kun oli aikoja jolloin en ennenkään kaffia juonut.
   Ajatuksella et kaffepaketillinen maksaa nyt jotahin noin 6 euro ( en ole tosiaan vähään aikaan kaffia ostanut, niin en tiedä nykyistä hintaansa! ) ja kaffeemukillinen juoden josain kaffiossa jotain... 3 euroa ( ? ) ... niin ei välty ajatukselta et....
Esim. se et ostat itse paketillisen kaffia josta voit keittää kotonasi useammankin PANNULLISEN kaffia, puhumattakaan MUKILLISISTA, niin onhan se paljon edullisempaa itse kois keitetyynä kuin kaffiosta ostain ja siellä juoden ( näin se tosin oli ennenkin, ennen kuin kaffin hinta täsä nousi, muttas nyt vasiten tuon todella huomaa ). Kahden kaffi-mukillisen hinnalla saat jo yhden kaffipaketillisen kaupasta kotiisi ostettua!
Ja se et ko kaffi on nyt sit näinkin "kullan hinnoissa", niin eittämäti tulevat ajat entiset mielehen ko kaffi oli herrain herkkua! Ei sitä köyhä kansa juonut, ei omistanut. Korkeintaan kaffinvastiketta ja joskus jotahin korviketta josa vaine nimeksi itse kaffia oli mukanansa. Samainen se alkaa nytkin kohta olemaa kaffeen tilanne.
   Johan tuo nytkin näyttää olevan "sopivaa" kauppatavaraa erinäisissä kaupankäyneissä joissa myydään jotahin toisille ihmisille ja todetaan et niin ja niin monta kaffipakettia maksuksi. Tai sit siten et kun mennähän tupaan vierahan, niin viedään mennessä "kultaa" tulijaisiksi - kaffipaketti.

   Hinnoista toiseen....
   Paikallisen kylämme, paikallinen näyttelytila on tehnyt täsä päätöksen et puotivat näyttelytilan viikkomaksuaan! Wau, itseään taidepitäjäksi kutsuva taho ja yksi sen omistama taho, on ollut "armollinen" taitelijoille meille ( miekin siis itseni täten tähän taiteilijoiden joukkoon täsä tiuleeraan - paraskin taiteilija.... ).
Hyvilläin tosin olemma mie tästä vaikkas näin purnaankin... Sillä olisivat tosin saaneet vaik kokonansa sen poistaa....
Hyvilläin olemma mm. siksi et juurikin sinne tulevi tään vuoden toinen valokuvanäyttelyin.
Nyt ovat kuvansa, valokuvain miun, jo tilatut sitä varten. Enää puuttuvi -näyttelyn ja itsein esittelyjen teot sekä sit aikanansa pystytykset, sun muut sitä varten.
Kolmannenkin näytelyn buukkasin tälle vuodelle, muttas siitä sit tuonempana lisää. Se tulee sit loppu vuoden puolelle ja aivan muualle.
   Josko lie taiteilijoilla, ja nyt puhun siis mm. puu-taitelijoista, metalli-taitelijoista, maalaus-taiteilijoista, yms., on taiteidensa tekeminen aikaa ja rahaa viepää tointa, niin kyllä se on myöskin ihan vaine näin valokuvaustakin harrastavalla ihmisellä. Niin itse ne valokuvaus-sessiot mitä tuolla luonnossa ynpäri-änpäri kuljeksii ja matkustelee, kuin sitten näin näyttelyä työstäissä kasaan. Myöskin tosiaan näyttelypaikkojen kustannukset maksavat kuin myöskin pystytykset, matkat paikalle, itse valokuvien teettämiset, raamit, yms.. Ja aikaa vievää myöskin! Jeeru et meneekin aikaa.
   En jaksa aina jokahinen päivä edes ajatuksiain "uhrata" moiseen juttuun, en. Aina kun vain tuntuu et "NYT", niin silloin työstän ja palajan astialle tuolle takaisin. Annan ajatusten latautua välleen ja sitten ain uudella uskolla päin tuulimyllyä kyseleväistä; olisiko tämän nimenä paree "Lentoon lähdössä" vahi "Nousukiidossa"? Entäs tämä: "Juuret.", vahi "Vangittu."?
Sitä miettii et mitä minä valokuvassain tuossa nimenomaisessa näen, ja mitä siitä kenties muut näkevät? Jos nimekseen laitan tämän tahi tämän, niin mitenkä katsoja silloin näkee sen nimenomaisen -kuvani? Entäs jos se olisikin juuri tuon toisen niminen  - mitäs silloin? Näkisikö katsoja valokuvani tään tällä nimellä siten kuin mie sen olen ajatellut, vahi sittenkin tuolla toisella nimellään?
Sillä olisihan se hyvä et kun kerta laitan valokuviain esille, et katsoja näkisi niissä ainakin useimmiten sen samaisen mitä miekin, ja ajattelisi saman suuntaisesti. Tosin ei se haittaa sekään et he toisinkin ajattelevat, sillä monesti sieltä tuleekin aivan ihania aatoksia, ajatuksia, ja asioita esille! Sellaista jota en itse niissä tahi niistä näe ollenkaan.