Nyt tulee määreitä: Ylös nousu tapahtui Mummelilla tällä klo.4.20., pakkasta -9´C.
Matkaan pääsin ajoon klo.6.10. aamupalat kitusiini vedettyäni, loppu pakkailut tehtyäin, ja aamutoimet suoritettuani. Menovettä Hepo Hopialle juodakseen 620km verta mukana ja edessä matkaa sen n.280km/suuntansa, ajoaikaa n.4h30min. suuntansa - miulla meni "yhden pissatauko-pysähdyksen -taktiikalla" n.4h kun en ihan liikennerajoitusten mukaan huristellut.. Tähtäimenä ko oli et 10-lautalle pitää keretä, jottas sit kl.11.00. olen kirjastolla pystyttämässä valokuvanäyttelyäni. JOTTA sitten kl. n.14.00. tulee toinen valokuvaaja minua sinne kuvaamaan, kuten eilennä jo pakisinkin teille oi, Armaat Lukijain miun.



   Puoli tuntia suunilleen ajoa takana ja kännykkä-räpsy PYSÄHTYEN tienlaitaan, nousevasta aamu-aurinkoisesta joka hyvää sää ja tilaa ounasteli päivälle tälle.
No, olikin se koko tulomatkan perille asti todella hienoa. Perillä kun pystyttelin -näyttelyäni tuota, alkoi tulla "lätei ja lumpui" taivahan täydeltä. Onni kuitenkin se asettui jo iltapäivän edetessä ja nyt jon sellainen seesteinen, pilvinen sää. Tuulee kylläkin.




   Jos muistan paikan nimen oikein, niin tätä Aurinkoinen nousee Iso-Iijärven ns. takaa.






   Puolimatkankrouvi ja Alien Pulkkilassa.
   Kaffeeta hörpätessäin ( ei muuten ole ollenkaan hyvää nyt kun tosi harvakseltaan sitä olen juonut - kandees olla kyl ihan totallisessa lakossa! ) mietiskelin, et kuin sitä kunnioitankaan nuita rekkakuskeja maanteiden. Kaikkia niitäkin joidenka ohitse itse itsein ohittelin välleen.
Mietin, nottas mitä se puolisoin sanoisikaan nyt kun yksi pojista ajaa rekkaa? Ihan sillä ajatuksella, et hän taisi olla ammoisina aikoina mieltä, nottas tuleekohan tuosta pojasta mitä isompana? Nyt tämä poika on jo aikamies, perheellinen, elättää perheensä, käy töissä ja - ajaa rekkaa!
   Puolimatkankrouvi ja mielein painui maahan. Olin kuin "olisin maani myynyt." Miksi?
Muistot nuo puolisostain, ajoista menneistä. Ajoista menneistä ja Georgestakin.
Kaikki ne Georgen kera tehdyt matkan kotoa tänne, kaikki ne olen imenyt itseeni, muistoihini. Ne ovat nyt minussa, tuolla sisälläin.
Luulin, et ne olemma jo käsitellyt, päässyt niistä irti ja ylitse, ohitse,ynpärikin... Miksi ne nyt nousevat sit pintaan?




   Tuulimyllyt. Olipas ihana jälleen kerran tavoittaa horisontista, puiden yläpuolelta, näiden Tuuliste myllyjen lavat. Vaikkas mie kuin vastustankin tällaisten -myllyjen pystytystä kotiseudullein, niin siltikin totesin nämä sieltä korkeuksista huomatessain, et "Kotona taasen."




   Lauttarannassa Oulunsalon puolla: "Tämä taivas, tämä maa."




   Nyt ei ollut "lautalla pienoista kaffilaa", en siis käynyt kuvaamassa mitään, en edes Kotipuuta. Olla vaine nakotin autossain ja tsättäilin netissä. Ilmoitin mms. sille valokuvaajalle, et kerkesin kympin lauttaan - nähdään perillä.




   Näyttelyin tämä pystyssä. Hiven vajaa parituntinen siihen menikin.
   Se vaine surku, et ko tämä toinen valokuvaaja tuli paikalle, nosti yhden tauluin seinältä ja sit mie sitä alkoin takaisin laitelle paikallensa, niin se lipesi käsistäin! "Riks, raks, ja poks."; raamit sökönä, lasi rikki!
Ei muuta ko vaine kuva taustaansa kiini ja se siitä sitten. Niine hyvinensä. Ei miulal tähän htään uutta ole siihen tilallensa laittaa. Tuumasin, jottas olkoon se sitten tään näyttelyn erilainen yksilö.
    Olipas kiva viettää tuossa mallina ollessain samalla juttelutuokio toisen kuvaajan kera. Ihan noin jo valokuvauksista jutellen, kuin myöskin kuullen tään seutukunnan jutuista erinäisitä; hää ko on täällä Luovolla asustanut jo pidempäänkin.




    Kussa sainen -näyttelyin tuon pystyy, ennen valokuvaamistain, käväisin viereisessä seurakuntatalossa/kirkossa lounaalla kun oli Yhteisvastuukeräyksen tiimoilta siellä omakustanteinen ( maksu omatunnon mukaan ) luonas.
Se mikä oli ihanaa ni oli tällaista Borssi-keittoa kalkkunanakeilla. Tosin suolakurkkuja seassaan, joissa sokeriakin.... maistoin sen sokerin kyllä. En ruvenut siitä "nipottamaan" vaan söin. Oli nälkä.

    Nyt skriivaan tätä majapaikassain. Olen samaisella paikalla majoittuneena ko aikaisemminkin, muttas nyt eri huoneistossa. Himpun jännitän tätä ilmatilaa täällä; tykkääkö klyyvarini vahi eikö? Äkkisiltään ei ole estettä majoittua, muttas jokin vieno tuoksu täällä on... Kaksi yötä pitäisi täsä kyetä olla ja eliä?
Kassotahan kuin Mummelin käy?