... ja kokoontuminen taasen tällä Pölhö-saarella Kuopiossa. Elikkäs se mistä aloitin Pesiäinen Pitkäperjantaina, niin siihempä mie sen tänä pänä, Toisena Pesiäispäivänä, lopetin myös.
Ja sää oli tänä pänäkin yhtä suosiollinen miulle ko muillehin tään päiväisille kokoontujille - kuten Pitkäperjantainakin.


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2

    Tään kaatuneen puunrungon huomasin viime kerralla jo täällä käyskennellessäin, ja tään alitse silloin mm. käyskentelinkin - mutten kuvanut.
Nyt sit päätin et tään ainakin käyn nappaa linssini etehen.
Menin tykänsä ja laukaisin. Tajusin et hei, sitä pitkin kiipeää yksi pieni tyttö! Apua!
Menin likemmä ja helpotuksein huokasin ko huomasin et "varmistaja" olikin siinä mukana alopuolellansa - ja toinen tytär...

2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2

... sit jo ylitsensä menheenä ( ala kuva ) ja riemuissaan hän sieltä miulle huuteli selittäin, ettäs mie kiipesin jo tästä ylitse!
Siinä sit keskusteltiin miehen tuon varmistajan kera sekä näihin tyttärien ( sanon tyttäret vaik vaine toinen oli sit loppuin lopuksi kyseisen miehen tytär, toinen tään tyttären kaveri ), ettäs kuka uskaltaisi moisen puunrungon kiivetä ( me kaksi aikuista oltihin sitä mieltä, ettäs me emme ainakaan! ), ja kannattaako, SAAKO, moisen ylituksen tehdä jos EI OLE aikuista mukna?

2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2

   "Elämän suonet."


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2

    "Lämmöllä."


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2


2023.4.10.%20P%C3%B6lh%C3%B6n-saari%2C%2


    Näin sitä sitten tosiaan Pesiäinen on tältä vuodelta ohitettu ja ohitse päästy - miunkin osaltain. Huomenissa arki alkaa jälkeen Pesiäisen.

   Tuossa tänä pänä käväisin jällevän lenkkisen heittää ( nyt kävellen ja sen noin yhdeksän kilo sekä mertriä ) sekä summailin tätä neljän päivän rupeamaa:

    Ihan ekas´teks´ mielessäin se et ko eilennä läksimmä lenkille ( juosten sekä kävellen osasen; kympin verta ), ni se oli muuten EKA kerta ko jätimmä kännykkäin kotio. Ihan vaine siksi et se painaa ikävästi josain takin tahi muun vaateeen taskussa ja sit "roikkuu" ikävästi häiriten etenemistä sil roikkumisellaan. Sekä sillä et ajattelin et onhan se kumma jos ei ihminen voi olla paria tunteroista ilman moista härpäkettä! Aurinkogrillitkin jätimmä poise; ne kun tuppaavat juostessa valumaa nenunvartta pitkin alaspäin ja niitä on ikävä olla vähä välleen siiitä ylös päin nostelemassa.
No, kuis kävikään?
   Ensinnäkin simmuin nämä eivät tykänneet siitä Aurinko Armahan loistehesta. Eivät olleskana. Sekä sivumennen sanoin klyyvarini KIITTI oikein olan takaa ehtoolla katupölyjen summasta mitä hengitin tuolla lenkilläin! Särki, jomotti, sattui, turvotti, jne. kaikkia mahdollista, päähäni koko ehtoon. Pitimmä tabuja napsia kipuihin.
Sekin et ko tuolla ulko ja tilassa, keväisessä aurinkoisessa, lönkyttelin, ni ottipas Aurinko Armas kiini ihokkaaseeni. Klyyvari ja poskipäät punersivat ihan kivasti moisen parin tunni olostain: tänä pänä hivautin sit aurinkoista rasvaa naamain täydeltä ja toivoin etei klyyvarini siitä sit vuorostansa ärsyynny!
   Toisekseen; juuri noin puoli tunteroista ennen kotiain tuloain, olimma saanut siihen kännykkääni viestin! Eikä mitä tahansa viestiä, eikä keltä tahansa! Olipas toivottu vieras joka ilmoitti et olisi tuloillaan! Enhän mie tohtinut sanoa et ei, älä tule vaan sanoin et juuri kotio tulin - tere tulemas.
Kukas se muistelikaan tuossa Pitkäperjantaina juuri viime vuoden Pesiäistä ja sitä missä sen vietin, kenen kaa? Jee, tänäkin Pesiäisenä sit sainen viettää tätä Pesiäistä tään vuoden hänen kera!
   Kolmanneksi sitten sellainen huomio et vaikkas emme nyt taasenkaan kokontuneet sukumme kera yksiin kuten muinoin, niin se oli sitten varmahan eka kerta ko muksuin miun 24/7 ei myöskään käynyt yksinänsä miun tykönä! Kyllä kyselin häneltä et haluaako hän tulla tyköin, muttas hän vastasi et ei tule vaan haluaa olla tuolla kotonansa.
Kunnioitin päästöstänsä tuota ja niin mennyt on nyt tää Pääsiäinen ilman häntäkin.
   Se että näin rauhassain, ylhäisessä ykseydessäin, olemma saanut olla, niin olempas sit ottanut, tai siis otimma, urakaksein akkunoihin vosekkimisen. Aloitin jo tuossa perjantaina. Akkuna silloin, toinen tällöin, jne.. Nyt ovat sit jo sitä vaille et tupain akkunat enää vosekkimati. Ne ovatkin sit sitäkin korkiammat ko mitä noin muut. Ns. lattiasta kattoon asti. Ja niitä ruutuja onkin viisi kipaletta - kertaa kaksi lasikerrosta. Tänä pänä pesaisin jo viidennen akkunan!
    Tämä tällainen hiljaisuus, sekä sekin osaltansa et muksuin 24/7 ei käynytkään tykönäin, mahdollisti myöskin sen, ettäs tuossa Lanka-lauantaina olimma ihan Töissä. Nii-in, tuolloin oli työpaikkani auki yhden päivän ja mie sit heiluin siellä.
Heiluinkin sen verta, et kussa viiden tunteroisen jälkehen kotiain suorin, ni olimma aivan ventti!
Meni neljä tunteroista kunne elppasin ja aloin toipumaan, "ylös nousemaan". En vaine jaksanut, en. Ilta meni vötkyilessä, olla öllötellessä. Särkytabuja helttaan ja aikaseen pedin omaksi.

   Niin - hiven erilainen Pesiäinen oli tänä vuonna siis.