... pika-pikana Maailmalle, Luovolle taasen.
  
   Ja ko näin pika-pika reissun nyt tulossa on ( kirjaan tää alun näin ennen lähtöä, edellisen päivän ehtoona ), niin oletan, luulen, ettei "kokonaista saagaa" tästä tule, vaan tämä pysyy näpeissäni iisisti, suppeaksi jää.
   Reissun tämän teen siksi et käväisen purkamassa huomenissa sinne kuukausi sitten pystyttämäin valokuvanäyttelyni ja jo sunnuntaina palajan takaisin kotio. ( Viikko väliä, viikkonen aikaa, kasata seuraava valokuvanäyttelyni kasaan! )
Reissusta tulee näin pikainen senkin takia, et Sukumme Mummo nyt mukaani lähtee, ja luulen et... en ihan pidempää aikaa oikein kykene hänen kera olemaan tahi reissaamaan? En ole ihan sinut hänen kera ollut konsa vaik´ tietenkin tekemisissä kanssaan olen sankkevan paljon kylläkin! Jostahin syystä eivät vaine ihan ole "kemiamme" kohdillansa.
Muttas päätöksen olemma tehnyt ja sukumme kera sopinut, et tämän reissun kustantamme hänelle yhdessä äitienpäivälahjanamme! Keräämme/keräsimme yhdessä rahat kasaan ja mie olen luvannut hänet kuskata kotiovelta Luovolle, Luovolla, ja Luovolta takaisin kotiovellensa.
    Täten, kaikkien näiden asioiden takia, jänskättää aikas lailla, nottas mimmottiis reissu tästä nyt tulee? Miten mielein ja pinnain kestää, vahi kestääkö se?
Aikaa ei jää tosiaan paljon vaikkas aamulla mahdollisimman aikaseen yrittelen startata liikenteeseen. Matkaan menee aikaa ko haen Mummomme tuon kotoansa ensin; eli matkain ei kulje sitä ns. normaalia reittiäin pitkin, joka lyhyempi olisi. Perille pääsemme joskus puolenpäivän aikaan ja siin on sit -näyttelyni purku ihan ensimmäiseksi. Sitten vapaata Mummomme lähtökohdista lähtien. Ja sää sekä olosuhteet huomioon ottain; luvannut on suunilleen vettä, räntää ja luntakin!
Yö perillä, aamusella sen mitä haluamme, tahi Sukumme Mummo haluaa, kierellä Luovoa, ja sitten paluukyydille pidemmälle, kokka kohti kotio. Se siitä.
    Muttas kyl mie silti kamerain mukaan otan....!


---------------------------------------------------------------------


    Jälkehen hyvin nukutun yön ( taasen ainakin sen seitsemän tunteroista unta! ) herätys vajaata viisi. Aamupala/smoothie, viimo pakkailut ja matkaan jo ennen kuutta!
   Aurinko Armas helotteli Taivahanrannan yllä, lupaili hyvää sää ja tilaa tulevaiseksi, raissumme ajaksi täksi;



   "Aamu aikainen."
    Saaristotiellä ekat maihin nousut, ekoilla, pienillä, sulilla vesillä; yllä ja alla.



.... sekä katse myös Akkalansalmeen ja sen -siltaa sekä Liponsaarta kohti;




   Kävin Sukumme Mummon matkaani hakemassa kimpsuine ja kampsuinensa sekä matkaan suorimme välittömästi.
   Pienempiä teitä myöten päätin lähteä ajelemaan ja niin teinkin. Aikas hyvässä kunnossa olivat tiet nuo vaikkas pätkäsen matkallansa oli ihan soratietäkin. Toki keväisiä "routaheittojakin" matkaan tuohon mahtui, mutteivät ne mitään ylitsepääsemättömiä paikkoja olleet. Ei ollut savisilmiä, ei isompia routamonttuja, joten matka taittui hyvin niiltäkin osin vaikkas Mummomme tämä mielipiteensä kyllä teki selväksi jo ihan alkumetreillä: "Eihän nyt sieltä lähdetä ajamaan! Sehän on pientä tietä - eikös Iidenin kautta olisi suorempaa ja isompaa tietä! Ja se tie kun on aina niin huonossa kunnossa!"
Kerroin et kyllä meillä aikaa on. "Menhään sen mukaan kuin tie myöten antaa - ajan kera." "Ja sitäpaitsi itsellein ajo Iidenin kautta tekee kyl kauhian mutkan takapakkia mennen...."
   Hyvät olivat asvalttisetkin tiet lesetellä. Sujuvasti matkat taittui kera kesäisten nopeusrajoitteiden sekä aikas vähäisen liikenteenkin. Ns. "jokunen hurja" vaine liikenteessä, ei ruuhkia missään.
   Käväistiin maissa Pyhäsalmen Vaskikellossa ja Hepo Hopiain samalla siin ruokin. Tähtäsinkin siihen, sillä ajattelin et ko viimeksi kotio ajaessain samaista kautta oli menoveden hinta alle 1,90e/l, niin jospa nytkin... No, se oli kyllä päälle 1,90e/l muttas onneksi alle 2,00e/l jota se yleisemmin omilla sauduillamme pruukkahan olla!



   Uljuan tekoaltaalla "lyötiin" toisen kerran maihin: oli tekojärvi tuoi viuel aivan jäissään!
   Toinen.... ei kun kolmas kerta oli sit Hyttikosken kauniilla sillalla;  






   "Palat taivasta.";




   Oulunsalossa kerettiin pyörähtää pikaisesti kaupassa. Itseasiassa tähdättiin sinne yhdelle kirpparille, muttas ko se aukesikin vasta klo.11.00. , niin emme jääneet sitä vuottaa ja sit klo.12.00. lautalle ehättäytymään, vaan pinkaisin vaihtia "töppösiin ja sur-rur-rul suhautinkin suoriltansa Oulunsalon lauttarantaan. Kerettiinkin jo klo.11.00. lähtevään lauttaan mukaan. Siin ei kaua´aa nokka tuhissut lauttaa tuota vauottaissa kunne rantaansa tultiin. Olivat nimittäin purkamassa juuri rantautunutta lauttaansa par´ aikaa! Minuutti, pari ja sit oltihinkin me jo menossa samaiseen kyytiin mukaan; kokka kohti Luovoa;






   "Kotipuu."
   Kotipuu ja ypö yksinänsä. Yksin ja kylmän Tuuli Tuittupäisen syleiltävänä, hyisen ja avonaisen lauttaväylän meren syleiltävänä;



    "Tyrskynratsastajat."



    Hailuoto.
    Eiks vaine näykkin? Tuollahan se. Tuolta se häämöttää, tulomatkamme tään sumuisen, utuisen usvan seasta. Näettehän sen hyvin Armaat Lukijain miun - eiks vaine?


   Ekas surautimma kirjastolle.
   Purimma valokuvanäyttelyni poies, lastasin sen autoni.... anteeksi; Hepo Hopiain kyytiin ja sit iellehen.
   Kirjautumaan sisälle majapaikkaamme; sainen samaisen, tutun ja turvallisen, yöpaikan, jossa olemma ollut ennenkin.
Tänne kussa sisälle päästiin, loineh lausumahan Mummomme tää et onpas kylmää! "Onko täällä aina näin kylmää?" "En minä täällä kyllä tarkene...."
Kysäisin, kerroin, hänelle et sanoinko mie et ota lämmintä vaatetta? "Villasta, villasukkia, käsineitä, hattua, ja talvikenkiä - lämmintä mukaan?" "Niin mutta en minä ole koskaan ollut näin meren äärellä! Sanoit sinä, mutta täällä on silti kylmä."
Tuli mieleen kieltämäti sanonta:" Voi äitiä ymmärtämättömäin."; tahi jotahin sellaista se oli...
Siis aika-ihminenhän hän on - on. Muttas vaik kuin sanoin, et lämmintä mukaan, ja nappasin hänelle talviset Kuomansakin varuilta porstuastansa mukaamme, niin siltikin liian vähissä taisi Mummomme tää lähtiä matkalle tälle?!
   Kunne asetuimme tupaamme, huoneeseen tuohon, niin laittelin vaatetta tuulen kestävää yllein sekä houkuttelin Mummommekin tämän mukaani tuonne rantamille tuulisille.
Ei, ei hällä omia vaatteita ollut tarpeeksi mukana. Lainasin omistain siten et oli sit Mummollamme mm. kaksi ulkotakkia päällytysten, kolmet sukat jaloissansa sisällä Kuomakenkiensä niiden omiensa. Omansa käsineet ja miun nahkarukkaset näpeissänsä, sekä päähän laitettuna oma hattunsa ettäs niiden kahden takin huput vielä senkin lisäksi. Muutamat ohuet paidat alla takkien et miun neulepaita siellä välissänsä...
Huh, olisin itse tukehtunut siihen määrään kyllä, muttas "ikälisä" tekee varmahan sen et kunne stallade rantamilla ( aallonmurajalla asti kävi Mummomme tää ), niin jo kuului: "En minä koskaan merellä ole ollut. Täällä on kylmä." "Tuuli puhaltaa kylmästi. Onko täällä kesälläkään lämmintä?" " Ei varmasti ole. Kesätkin ovat varmasti kylmiä täällä...."
   



   Saattelin Sukumme Mummon liki "kotiamme" ja jäin itse viel rantamille näille valokuvaamaan:  



   "Kaislikossa suhisee."






   "Nalle-karhu talviunillaan."









   "Rantavahti." - tämäkin yksin täällä tällaisella kelillä seistä-töpöttää....



    Rantakadulla.



   "Kerroksittain."



   Rantakadulla - toisessa päässä nyt vuorostansa.



    "Nurkilla."




   "Tiplatuoli."



   "Tiplat."




---------------------------------------------


    Jälkeen pitkälti tuon kuvausreissuin:
    Käytiin Sukumme Mummon kera syömässä. Mie tallennan nyt par´aikaa näitä kuvia koneelleni, laitan nettiin, kirjaan tätä tekstiäin. Mummomme oleilee huuoneessamme jossa lämmä on varmahan jo sen noin liki +24´C ja sieltä hän vällee pistäytyy täällä kyökkimme puolla joka on parin oven takana tuosta huoneestamme: "On kylmä. On vaan täällä kylmä....."
   Elikkäs, oliko aika ja paikka väärä hänen tälle reissullemme? Olisiko pitänyt olla sittenkin kesäinen hellepäivä jolloin hipiänsä olisi tarennut paree täällä - kenties oikein kärtsäin kuten täällä kesäisin herkästi tapahtuu?
Vai onko paikka väärä? Hän nimittäin tänne tultuamme on ääneen kertonut, et hän luuli ettäs Luovo, Hailuoto, on vain sellainen littana lättänä - ei mitään. Ja sitten kohta virkannut: "Täällähän on viljelyä. Täällä on karjaa." "Täällä on oikein talojakin, metsää!"
vahi nkoo sitten tosiaan "ikälisä" joka kylmyyden aiheuttaa tuon hänelle; miulla on ihan hyvä olla täällä keittiönkin "kylmyydessä".... 
    Sinälään - ei paljoa aikaa vain itsellein; Mummomme ehdoilla tosiaan menen nyt.
Sinällään - onni vaine yksi yönseutu; huomenna huokaan onnessain et tulipahan tehty, jne., eikää välleen uusiksi!


------------------------------------------------


    Ehtoon korvalla.



   "Vesiraja."



   "Kaksi vanhaa...." ... varista.



    "Meille vai - teille?"