.... sitten myöskin Maailmalta Avaraiselta poies, Luovolta takaisin kotio.
   Muttas sitä ennen palataan viel eiliseen ehtooseen, sillä kunne olimma tallentanut silloiset viimeiset valokuvain tänne teille Armaat Lukijain miun, katsella ja suunilleen kirjannut silloisen tekstini, niin Aurinko Armaspa tuli pilvien takaa esille sekä piirsi rantunsa Taivahanranataan! "En sekend´iksi" tosin vaine...
Tulipas miulle sankkevan kiirus laitella ulkotamineet yllein, huikata Sukumme Mummolle, et nyt menen - heippa!
Tiesinhän mie... Mummo ihmetteli ensimmäiseksi, et kellohan on jo puolikymmenen? "Ulos - nyt?"
Kerroin kohtelijaasti, että kun se ei katso aikaa täällä: menen valojen, aurinkoisen, säiden, tilanteiden, mukaan - palaan kohta takaisin kyllä.

   Kalasatamassa, kalahallin takana:

2023.4.29.%20Aurinko%20illalla%20%281%29

   Täsä kohtaa säikähdin et tulinko liian myöhä? Tässäkö se "en sekendi" sit todellakin oli; vain sekuntti ja pari, ei enempää?
Eikö minuuttia, kahta, useampaakin? Ehtoksihan se lupaili Ilman Tieteilijöiden mukaan ihan kunnen Aurinko Armahan loistetta?!

2023.4.29.%20Aurinko%20illalla%20%282%29

   "Kokkavalo."
  Sain kuin sainkin muutaman hyvän kuvan, vaikkas valoa ei tään kummempaa todellakaan ollut - yllä ja alla;

2023.4.29.%20Aurinko%20illalla%20%284%29


   Tallensin kuvat koneelleni kuvaukseni jälkeen, muttas muutapa en ehtoolla ennen yhtätoista kerennyt tehdä.
En viitsinyt venyttää pitkin yötä koneella työskentelyäin, kun Mummomme mukana oli. Asetuin seurakseen ja tunteroista muutama valvottiin siinä viellä kunne hyvät yöt toisillemme toivotimme.


-------------------------------------------------------------


   Aamuinen aikainen tään aamun - jälkeen neljän ylösnousten.
Yritin hissukseen ämmetä, jottas Mummomme nukkua olisi viellä voinut, muttas heräsi hänkin sitten siinä. Ihmettelemään et mintäs mie nyt?
Kerroin et lähden kuvaamaan; aurinko nousee juuri nyt; hiventä vajaata viisi. "Tulen taasen kohta takaisin."


2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%281%29.jp

   "Timangi."

2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%283%29.jp


2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%284%29.jp

    "Telakoitu valo."

2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%285%29.jp

   "Kuistinvalo."

 

2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%2810%29.j

   "Vesiraja." - kuvattuna aamuisen Aurinkoisen valossa.

2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%288%29.jp

    Tulota se nousee; Virpinniemen takaa...

2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%289%29.jp

   "Kyydissä kultaa."

2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%2811%29.j

   "Kokkavalo." - aamu auringossa; päättää en osanut kumman -kuvan valitsen... valitsin molemmat.

2023.4.30.%20Aamu%20aurinko%20%2812%29.j


   Kuvat nää ottamain jätin kameraani ja kotimatkalla jatkoin kuvaamista uusin -kuvin. Ei aamusella aikaa tallentamiseen, ei kirjoittamiseen - Mummollamme oli kiirusta omaan kotiinsa.
   Imuroin viimeiset muruset käyttämiemme lattia-alojen pinnoilta, pesin vessan, tiskasin astiamme joita käytimme ja kasasin roskiksien roskat poies.
Tulipa muuten puhtoista! Meinahan, nottas kunne eilennä tuonne mentihin, niin eipä olleet edelliset vieraat siivonneet jälkiänsä sieltä! Hiekat, murut, yms. olivat lattioilla, roksikset tyhjentämättä ja kahvinkeitinkin pesemättä. Kerroin havaintoni nää vastaanottoon - jottei sitten tarvitse miulla maksattaa toisten jälkien siivouksia!
Mitenkä näin? Siivoinhan itse juuri tänä aamuna samaiset kohdat!
No, kun huomasin toisessa vessassa pikaisesti käydessäin ( etsin sieltä mahdollista siivousluuttua jolla puhdistaa mm. vessan pintoja käyttämiämme; ei sellaista sieltäkään löytynyt! ), että sinnekkin oli jätetty roskis tyhjentämättömänä!
Enkä muuten tyhjentänyt sitä; siivotkoon se joka sitä käyttää, tahi maksatkoon siitä kun toisten pitää siivota jälkensä! Näin on nykypäivänä tapana eri majoituksissa: jokainen omat jälkensä siistien.
    Palkkailtiin kamamme kasaan, eväät jääkaapista mukaamme otettiin ja kaik Hepo Hopian uumeniin lastattiin.
    Starttade hiven jälkeen kuuden, ehättäytyen seitsemän lautalle mukaan...


2023.4.30.%20Luovolta%20poies%20%281%29.

   Huikan lauttarannassa.
   Ja sitten jo matkalla Luodonselän ylitse, kohti manteretta, Riutunkaria;

2023.4.30.%20Luovolta%20poies%20%282%29.
 

2023.4.30.%20Luovolta%20poies%20%284%29.


340552904_177065808618303_39306444867354

    "Monta-kytä-yksi" koko lautalla matkalaisten autoja mukana; me ainoat!

2023.4.30.%20Luovolta%20poies%20%286%29.

    Lautalta etelää kohti katsoin.

2023.4.30.%20Luovolta%20poies%20%287%29.

    "Kotipuu." ja kokonaista kaksi Merimetsoa!


-------------------------------------------------


    "Olipahan reissu, mut tulipahan tehtyä."

    Kysäisin Sukumme Mummolta, hänet kotiaan vietyäin, ettäs mitäs oli mieltä?
"Ei ole minun paikka.": vastasi hän. "Kyllä kerta riittää."
Kerroin et tää taisi olla hänelle väärä aika Luovolla vierailla. Ei siellä aina ole "kylmä".
   Tiedä en jääkö, jäikö, hänelle nyt sitten muistikuvaansa, että Luovo on "vihon viimeinen ja vihelijäinen" paikka? "Sinne ei enää ikinä, kiitos!"?
Sen tiedän, että kyllä hän muisti tulomatkallamme eräänkin kerran mainita, että kylläpä oli Hailuodossa lunta; siellä viellä talvi on. "EI täällä meillä ( lue: hänen kotinsa paikkeilla ) ole enää lunta samoin." Se taisi olla ns. tärkein puhenaihe hänelle kun kotia ajeltiin; mie ajoin, hän kyydissäin. Samaten kuin sekin muuten, että kun tänään kotiaan pääsee/joutuu, niin hän lämmittää saunan! "Saan lämmintä. Luihin asti."
   Täytyy kyllä myöntää, että tään tään päiväinen kotimatka oli aikas mielenkiintoinen.
Kiitin onneain, et kuuntelin Jyrää alkuviikosta hänen tykönänsä käydessäin, ja pidin edelleen kesätassut Hepollain. Siirsin sovittua vaihtoaikaa tuonne ylihuomiselle ja nyt sit täten onneksein olivat talviset tassukat allamme.
Luovolla oli kuivat, sulat tiet. Olihan siellä lunta paikoin. Varjopaikoissa, metsäkatveissa ja rantamillakin viellä hivenen. Ja jäät meressä.
Mantereen puolella oli paikkoja ( "kaaheita, aakeita laakeita" ) joissa ei ollut lumen lunta. Maat näkyili, eikää katveissakaan lunta välttämäti ollut yhtään. Muttas oli paikkoja et oli katveet lumessa ja muutoinkin - ei tieillä kylläkään.
Oli paikkoja, ettäs antoi ns. vaakasuoraan vettä, räntää ja luntakin. Antoi sen verta sakiaa rokkaa et tienoot muuttuivat viti valkiaksi! Talvitassuilla hyvin selvittiin siltikin.
Tosin tuossa viimeisillä kilo ja mereillä ( alle 100km kotio ) oli YKSI paikka jossa oli LUNTA, loskaa, märkää, sen verta et talviset tassut oli tarpeen. Muutoin en selvinnyt siitä olis olleskana! Kesätassut olisivat varmasti liiron antaneet vaikkas ihan oikein ja sääntöjen mukaan ajoinkin!
    Itsellein... niinpä, itsellein tämä vahvisti viel enempi ( eilisen jälkeen ), et ei miuta ole luotu Sukumme Mummon kera matksustamaan. Ei varsinkaan nyt enää kun hän jo aikas vanheksi on tullut. On tuota kylmän "arkuutta", on muistamattomuutta; monet jutut sainen kuulla useampaankin kertaa alusta loppuun. Ja muutoinkin: en vain voi ymmärtää ( sietää ) ihmistä joka tuijottaa nuin voimakkaasti omaan napaansa!
Olen pahoillani - äitinihän hän on miun, muttas kun ei vain ihminen voi kaikkien toisten kera tulla toimeen vaik kuin haluaisikin....
Tiedämpähän täten, jottas yksin on hyvä matkustaa, yksin matkustanut olen, ja iellehen yksin tulen matkustamaan.