Niin sitä tuli sitten vietettyä nelisen tunteroista kirjastolla. Kävi siellä ihmisiä katsomassa pelkästään valokuvanäyttelyäni kuin myöskin sit osanen heistä käviöistä sekä ettäs; valokuvanäyttelyäni kuin myöskin lainaamassa kirjoja siin samalla.




  (  Eilisen satoa; sainen miusta otettuja valokuvia itsein käyttööni. Kuvaaja pitää nenga mainita; Vesa Vainionpää. )
  Jutustelimme käviöiden nuiden kera ummet ja lammet. Asiaoista ja asioiden vierestäkin monen moista juttua.
Yhden toisen taiteilijan ker ( valokuvaaja hänkin ) juteltihin mm. kuvien, esille laitettavien valokuvataulujen ja näyttelyiden pystyttämisestä.
Yhden ker juteltihin vanhoista rakennuksista, vanhoista tavaroista.
Jonkusen kera sit paneuduttiin juttelemaan mm. tään päivän aprilli-perinteistä ja sitä kautta sitten myöskin virpoin-perinteestä sekä trulli-perinteistä. Kumpainenkin oltiin mieltä sellaista, ettäs riippuin seutukunnista et misä millohin ollaan, niin siitä riippuin kumpi perinne on sitä sen seutukunnan perinnettä. Ja ettäs se pitää sit nimenomaan siellä säilyttää sellaisenaan eikää sotkea siihen sitten toisen seutukunnan perinteitä. Eikää vasiten mitään ulkomaiden kotkotuksia mukaan!

    Käväisin paikallisessa kaffiossa "huilien" -näyttelyni juttutuokion loputtua.
    Kysäisin sokeritonta juotavaa ( veden unohtain tyystin joukosta valikon tuon ) ja pettymys oli suuri kun ei edes sitä löytynyt - valitsin kaffin. Ja jälleen petyin et miltä "kuralta" se maistuukaan nyttemmin suussain. Kysäisin sille seuraksi Kaiketonta.... tiesinhän mie ettei sellaista ole, ei löydy, muttas ihan kunnioittaaksein et JOS löytyis, niin ottaisin kyllä....
   Siin näin "huiliessa", cillailessain, hokasin kuin olikaan ihanaa olla vaine. Ei kiirusta, ei mitään pakkoa "persiin alla", ei mihkään kiirettä: "Mitähän sitä seuraavaksi tekisinkään....?"
Ajattelin kuin olenkaan haaveillut, en siis suunitellut ( täten se ei sit olekkaan suunittelua vakavampaa-ko? ), muutosta tänne Luovolla jo vuosia useita.
Mietin et jos muuttaisinkin, niin enkö sitten olisikaan niin kiinnostunut tääl kuvaamisesta kuten esim. nytten kun tääl ain käydessäin? Meinahan et olemma huomannut et eivät tääl ihmiset täkäläiset paljoa valokuvaile seutuja näitä, muutamia henkilöitä lukuunottamati. Tai eivät he ainakaan niitä kuvia julki nettivaailmaan paikalliseen laita....? "No, mut eiväthän kaikkien paikkakuntien paikalliset valokuvaakkaan niitä asuinseutujaan misä asuvat - en miekään!"
Siihenkö sitten "kuolisi" miunkin intoin tää, siihen et paikallistuisin tänne? Ja kun se siihen hiipuisi, kuolisi, niin mitäs mie sitten täällä tekisin, miksi muuttaisin tänne? Tekisin töitä; jos niitä jostahin saisin, onnistuisin saamaan? Sehän olisi sit "lottovoitto", se.
Entäs miltä tuntuisi asustaa täällä vakituiseen? Luulisin et hiljaista. Ylen äijy hiljaista. Elo muuttuisi hiljaiseksi ja hitaammaksikin - luulisin. Omain ainakin. Sen mitä itsein tunnen...

     Käväisin "kois" vaihtaa kamppehein toisenlaiset yllein, nuttua nuhjuisempaa vedin kehoni tään peitoksi: tuulta ja tuiverrusta vastaan.
Ja sit daanalle uudelleen. Suuntana Pöllä jossa avainsanaksi nousi: "Sehän on vaine asenne kysymys!":



   Joukkueteltassaan kaksi pariskuntaa tulossa ensi yöksi sinne majoittumaan.
Juteltiin et ensi yön ei pitäisi Ilma ja Tieteilijöiden povauten mukaan olla niin kylmä ko esim. viime yön....






    Ylen äijy kaunista, ihanaa, seesteistä ja jopa jo lämmä näin iltapäivän aikaan. Se mitä miulla oli aamusta aallonmurtajalla päälläin, se olisi ollut liikaa jo nyt, joten viisaana ( hei, Armaat Lukijain miun - sanoiko joku et MIE ja VIISAS!? ) vähensin siitäkin vähäisempiin kamppeihin jo kotipesältäin lähteissäin. Sekä käyskennellessäin tuolal niemellä heittelin mm. päähinettä poies, jne..
   Näin mie tuolla merenjäällä pilkkijöitä ja jokunen meni myös viereltäin moottorikelkallansa merille kalaan.
   SIISPÄ, se mitä sää ja tila on tänä pänä meren jäällä, seuduilla näillä, Perämerellä täällä, niin se ei sitä välttämäti ole aina, ei. On päiviä kun "hivenen" kehenompi päivä vastahan tulee; tuiskuaa ja tuulee, sataa ja vihmoo, myrskyää ja myrisee, tyrskyää ja tyrisee. Ja se se sit ASENNETTA kysyykin!






   Meren tuon tyrskyävän tahi hiljalleen lainehtivaisen, aallokot hienoiset.... rantojen santojen hienoisten hiekain tekemät ja merin liikkuvaisen aikaan saamat, santain "aallokot" ja niiden kuvioinnit.... niin niin myöskin meren tuon ylitse puhkuava ja puhaltavainen Tuuli Tuittupäinen, tekevi omat aallokkonsa päälle lakeuksien näiden.






   "Suuri Yksinäinen."
  Suuri Yksinäinen se yhä iellehen aikoja uhmaa vanhuuttaan ja kuin meille Kulkijoille Kummajaisille sanoin: "Pistäkäätten paree jos vaine kykenette!"
Asenteellinen Pihilija siis tää vanhus "iän ikuinen"!






   Perinteinen "silmäys taakse"....



.... ja "Etana." pinnalla hangen ihan hyvin kyllä kantavaisen, meikäläisen Kulkijaisen!

   "Rantauduttuian" niemeltä tuolta ja Hepo Hopiain tykö mentyäin kiittelin mielessäin Hepoain tätä.
Se kun jälleen kiltisti paikallansa, siellä mihkä sen olin jättänytkin, miuta vuotasteli. Seurassa isompien.
Isompien jotka todellakin ovat enempi suuniteltu tällaiseen maastoon, tällaisille teille, niin kesäisten ko talvistenkin!
Oli tullakin parkissa nyt rivissään maasturia nelivetoista, oli isoa Volvoa, oli muutoin menijää muhkeaa ja - sitten tää miun "kirppu" piskuinen!
   Mitähän se tääkin Hepoin nyt miulla onkaan ollut? Jotahin viitisen vuotta? Heureka! Vaine kohta viitisen vuotta!
Ei siin mitä. Antoisat ovat ollehet nämä ajat siltikin. Ei kyl uskoisi mihkä kaikkeen tääkin Hepoin on miuta kuljettanut, mitä kaikkea kokea olemme saaneet ja millaisilta tieltä sitä onkaan selvitty yhdessä. Ne kun eivät todellakaan ole kaikki olleet mitään "perheauto", "mummon-auto", tms. "kirppujen" teitä, eivät todellakaan!




    Luovontien tienvarret näyttävät kuin täällä on viellä ihan täysin talvi; lunta riittää vielä.
Pitäiskö kotio ottaa mukaan ja viedä sinne kun eihän siellä ole lunta.... "Joo vaine!" "Eiköö muka ole lunta!"


    Nyt sitten alkaa "laskeutuminen" huomen aamuiseen lähtöön, poistumiseen eetteriltä tältä, seuduilta näiltä.
    Sitä ennen kuitenkin täsä funtsin et teenkö kerrahin tääl yssin ollessain poikkeuksen ja lähdenkin illan rientoihin mukaan?
Hivenen kyl houkuttaisi mennä ja katsoa, sekä kokea, mitä se on? Ja täällä? Se olisikin sit eka kerta mie yssin - Georgen kera sitä kävin useamminkin.... Joo - mut nyt olen YKSIN! Mie päätän sen nyt!
Kassotahan kuin Mummelin käy?