Reissaaminen on raskasta "huvia" sanos tää Mummeli, ihan suoraan.
Tulimma jo eilennä ehtoon korvalla kotio, muttas kaiken tuon reissamisen ja sen jälkeisten jutskain taatta sit väsähdin aivan totallisesti ehtoonkorvalla. Ei miusta ollut mihkään, edes tätä raissuin loppua kertomaan.
Vetäisinkin ( ilman mitään unitabuja! ) melkein kahdeksan tunnin yöunoset! Wau! Kyllä kandeis reissata useimminkin ko nuin hyvin saan itsein väsyksiin! Jokos lähdettäisiin jonnehin....?

    Peruutetaanpas kuitenkin hivenen takaisin päin. tuonne toissa ehtoolle asti. Käväisin tuolloin valokuvaamassa Aurinko Armahan laskun ja kirjasin sen sit tallennellen samalla kuvat kuvaamani tiedostoihini sekä laittaen niistä joitakin nettisfääreihin lentelemään.
Siinä se ehtoinen aika silloinen kuluikin niin, ettäs mentihin jo varkahan kymmenen korvaa tuolloin. JA tuolloin päätin et NYT tää Mummeli muuten lähtee! Ja läksinhän mie. Menin sinne "kapakkaan" josta atvailin etukäteen teille Armaat Lukijain miun ja otimma ilon irti elämästäin - sen minkä osaan ja taidan:



    Esiintyjinä oli The Beatles Band neljän hengen porukalla. Yhtye joka on joskus voittanut SM kisat kyseisessä genressä! Hyvin miehet nuo soittelivat ja ylöisö tykkäsi, jorasi sekä tanssi.
   Mie nautin yhden juoman; tuoremehua sokeritonna ja istua nakotin tässä alla näkyvässä nurkassa. Kuuntelin esiintyjiä nuita ja katselin toisten ilonpitoa, juopumista... Satuin istahatamaan tähän nurkkaan sellaiseen johka sit myöhemmin tuli yksi seurue jonka jäsenet mm. seuraa miulle pitivät sen mitä nousuhumalassaan sit kykenivät ja tahtoivat...
   No, aikain katseltuain ja todettuain et tanssilavalla pyörähteli muutama pariskunta sellainen jotka tanssivat ihan lavatansseina kipaleita noita, mietiskelin, jottas voi kunpa tietäisin kuka osaisi tanssia nuin - voisin käydä pokkaamassa kohtelijaasti ja kysyä anteeksi pyydellen et vaik ei olekkaan naistenhaku - "Lähtisitkö silti kera miun tanssaamaan?"
Ehtoo eteni, yö saapui ja rohkaistuin. Menin ja kysyin ensin kyseisen parin naiselta, et saisinko lainata miestäsi tanssin verran; antoi luvan. Kysyin mieheltä tuolta ja voi ettäs! Kyl muuten nautin! Oli viejä juuri sellainen kuin näinkin heidän tansseistansa aikaisemmistaan. Menivät askelluksemme yhteen hyvin, vaik omat kenkäin tahmosivatkin ko eiväthän ne ollehet mitkään tanssikengät; en mie tuonne alkujaan ollutkaan menossa, enkää täten edes reissullein tälle tanssikenkiä mukaani ottanut.
Tanssi loppui, loppui iltain miun. Kiitin heitä kumpaistakin tansseista ( ainahan tanssitaan perinteiden mukaan kaksi kipaletta perätysten ja sit vaihtuu pari jos haluaa vaihtaa... ns. pari tanssia ) sekä toivotin heille hyvät yöt ureten itse kotiain kohti.




------------------------------------------------------------------------------------------------


    "Toivossa, suuressa, väkevässä" on hyvä olla. Sillä kun nuin vasta himpun jälkeen puolen yön sitten maate ehtoolla toissailtaisen pääsin, luulin et eilennä aamulla sit nukkuisin piiiit-kään? Laittelin varuilta herätyksenkin soimaan kännykkääni, ettäs nyt kerkeisin siivota jälkein., pakata kampsuin viimeiset kasaan ja suoria lautalle ajoissa matkaan.
Vielä mitä; "kukkoin lauloi" jo hivenen vajaata viiden! Jee!
    Ajattelin et se siitä. "Nuttua ylle ja mäkeen!" "Saman se on sit hyväksi käyttää tunnit nämä - vaikkas valokuvaamalla."
Kamera "kainaloon" sekä "menoks - sanoi Annie Lenox".
Klo. aikaan himpun jälkeen viiden aamusella. Noin klo.6.25. ehken - Aurinko Armas "puhkoi" Taivahanrannan klo.6.35.:



    Taaskaan ei ketään, eikä kukaan muu - kuin mie!
Toiset nukkuivat varmaan viel ns. lauantaisen juhlinnan jälkeisiä "huurujansa" poies, tahi "olivat lomalla" pitkään nukkuin, tahi muutoin vaine osaavat nukkua pitempään kuin joku tälläinen aamu-kukkujainen.
    Kylymä tuli, sankkevan kylymä, nuidenkin muutamien minuuttien vuotoksellain, ko Aurinkoa Armasta Taivahankannelle vuotin.
Oli miulla edellisen aamusta oppien nyt lisää nuttua ylläin, muttas siltikin pa-le-li! ( Minkähän takia eivät toiset halua olla aamusella pakkasilla ja tuulessa valokuvaamassa ko Aurinkoinen nousee....? )




   "Enne."
Ja nimenomaan ennen vaine, sillä kun tuo tuollainen pilvimassa Taivahanrannan täytti olemsa olollansa, niin ajatuksein oli, nottas saahan nähdä tuleeko mitä, vahi eiköö mitään? Peittoaako pilvet Aurinkoisen kokonansa vahi voittako Aurinko Armas voimallansa moiset hahtuvaiset?




   "Aamun timangi."






   "Kurkkija."

   Ihmisiä säilöön? Voiko ihmisiä säilöä? Voiko ihmisiä laittaa talteen? Miten se tapahtuisi?
   Tässä oli miulla tällä kyseisellä reissulla mahdollisuus tutustua yhteen aivan miulle uuteen ja tuntemattomaan ihmiseen ( netin kautta tuttavutta tehtiin ) sekä sovimme tapaamisestakin kaffeemukisten äärelle. Täten yhteystietoja vaihdeltiin ja juteltiin puhelimessakin keskenämme.
Kävi kuitenkin ikäväksein ilmi, että hän ei syljeksi pulloon vaan korkin päälle astuvi. Ikävä oli kuunella sammaltavaa puhetta, ja selitystä miksi juo, miksi käyttäytyy näin, jne. mitä nyt ihmiset humalassaan aina juttelevat, ja miten juttelevat. Hirmusen tuttua elämäin eletyn tiimoilta, joten päätin sitten, et se siitä, tää tästä - ei kiitos miulle enää tällaista. En vain jaksa, ei kiinosta; yhdestä ko on päässyt ni, toisenko ottaisin? Ei kiitos.
Muutoin kyllä olisi ollut mielenkiintoinen ihminen siellä toisessa päässä. Ainakin noin alkutietämysten mukaan ja sen mitä hänestä-kin sain selville ja kuulin kun juteltiin hänen selvinpäin ollessaan.
   Samaten nyt kun olin kirjastossa jututettavana ja siellä kävi erilaisia ihmisiä paikanpäällä. Eri laisia, eri ikäisiä, eri taustaisia, eri elämänkokemuksia, eri näkökantaisia, jne., niin mitenkä mielenkiintoista päästä niin monen ja erilaisen ihmisen kera juttusille.
Samaan "kastiin" laitan myöskin esim. majapaikkani omistajat kuten myöskin kaikki muutkin tuolla kohtaamani ihmiset.
Puhumatikaan sit täällä "arkielämässäin" kohtaamani ihmiset, Töissä kohtaamani ihmiset; Pomosta puhumatikaan.
   Niin - ihmisiä säilöön? Kyllä! Elämäin-Reppuun heidät kaik´ kyllä "survon" mielelläin sulassa sovussa sekaisin.
Se on kuin "suolaa" tahi "sokeria" elämäin eväisiin saisin. Aina yhtä, kahta, kolmatta ja useampaakin ihmistä rikkaammaksi tulen. Aina löytyy jostahin jokin kolo, jokin taa´immaisen sopukan takainen nurkkaus Elämäin-Repusta, johka aina viellä se yksi tahi muutamakin ihminen, mahtuvi mukaan! Ei se "yksi lisää" mitään paina, ei se taakkaa lisää, kannettavaa.
Päin vastoin; se kepeyttä luopi, voimaa antaa. Tätä varten mie ( me ) elän täällä Telluksellamme tällä. Tätä varten mie olen olemasa, tätä varten koen kaikkea tätä ja hivenen enempikin. Tätä varten mie mm. reissaan ja valokuvaankin.


--------------------------------------------------------------------------------------

   Tuli sitten lähdön aika, matkahan maalliseen taivallus:
  


    Luovontietä lumipenkkoineen suurempine kuvasin....




   Lokapotti ja siitä aukiava peltoaukia aamuisen Aurinkoisen kera.

   Potinlahti:



   Tuulee muuten aikas tuimasti Pohojalasta suuresta, lävitse Perämeren pohjoisen!





   Santosen lauttarannassa:



    Meitä oli kuin olikin yhdeksän lauttaan lähtöä vuottamassa viisi paikallista ja mie sekä toinen vierailija autollansa.

   Mitenkä sitä ennen muinoin olikaan...
   Näin reissuilta tällaisiltä palatessain poikkeuksetta oli niin, ettäs jompi kumpi meistä otti yhteyttä: "Tulisitko?"/"Tulenko?".
Kuin monesti sitä nähtiinkään reissuin alla, reissuin jälkeen. Miten ihanaa se olikaan kun joku vuotti saapujaa, kotiin palaajaa toista.
Nyt ei ketään, ei misään...




    "Kotipuu."
   Ja lauttaväylä täynä jäätä. Isompia jäälauttoja sekä pienempiä jääkimpaleita täysi. Ei misään kohtaa viel sulaa, ei pienintäkään paikkaa täysin sulana. Kuuluin vaine kahina ko jäät velloivat lautan aallokossa. Välleen isompien lauttojen kohdalla tunsi kuin lautta tuo matkaavainen, hivenen kokkansa nosti niiden päälle.
Olis muuten aikasmoista "kylmää kyytiä" jos tuonne jäiden sekaan menisi tahi tipahtaisi, tulisi vaik onnettomuus ja merenvaraan joutuisi!
    Katselin "lautalla pienoisen kahvilan" kuin Tuuliset Myllyt rantamien näiden kahden seistä jököttivät. Tai no, yksi kyllä pyöri, oli käynnissä, niistä neljästä koko ajan.
Ei oikein meikä Mummelin tajuntaan mahdu mitenkä se tuollainen touhu on "energiatehokasta" jutskaa? Neljä Tuulista Myllyä joista pyöri tuolloin vaine yksi kipale. Joskus on sattunut, et jopa kaksikin pyörii! Muttas, että joskus nähnyt olisin, et kaikki neljä pyörisivät yhtä aikaa, niin "älä unta nää"! Puolustukseksi pitää nenga sanoa et neljäs, ja nyt sitten ISO -mylly, tuli vasta viime vuonna remmiin mukaan.... muttas siltikin?

   Lautalla tuli jällevä suru puseroon. Sen tuntee kun "suru pukee enkelin eteiseen", kun "suru astuu huoneeseen", kun "suru pukee vaateet ylle", kun suru... jättää taasen kaiken taakseen.
"Ei vielä!", "Ei nyt!", "En tahdo lähteä!".
    Koska, oi, koska, irti päästää ma voisin?! Koska tulee aika perempi, et luopua voisin?

   "Vierailut ovat kuin viime kesän valokuvat:
ne voi elää moneen kertaan uudestaan."
      - Irja Kilpeläinen -

   Lautta matkan jälkeen "poikkesin maissa" kun luovutin sovitusti sille yhdelle uudelle taikinajuuri-leipurille, josta jo teille kirjasinkin täsä aikaisemmin Armaat Lukijain miun, Humisevanharjuni Huldan ja -Hildan siemenet.
   Lautalla myöskin tein päätöksein viimeisen, ettäs tällä samalla reissullain käväisen Sukumme Mummon tykönä. Ihan vaine avittamassa häntä mm. kellojensa siirossa tähän kesäiseen aikaan, kuin myöskin kysymäsä et haluaako hän ensi reissullain kun käyn purkamassa -näyttelyni Luovolta poies, lähtiä mukaani: kustannamme sen reissunsa suvun kesken hänelle äitienpäivälahjana? ( Kertoi et lähteehän hän. Voi armas Ukko-Ylimmäinen: anna miulle tuolle reissullemme piiiiit-kää pinnaa, kärsivällisyyttä, hyvyyttä, puhtia, ja myöskin voimia. )
   Tätempä sitten paluumatkain suuntautuikin nyt aivan toiseen suuntaan kuin normaalisti, mitä olemma kulkenut kotoa Luovolle ja takaisin.
Olipas kiva välleen päästä lesettelemään aivan eri teitä pitkin. Oikein piti välleen turvaitua netti-sfäärien karttoihin et osasimma ajella oikeaan suuntaan.
Oli myöskin todella mahtava keli ajella seuduilla noilla: maisemia uusia näin ja uusia seutuja.
Tiet olivat mitä ihanimmat ajella koska olivat jo suurimmalti osalti sulaneet; ei lunta, ei jäätä, kuin vaine teiden noiden pielustoilla hivenen vaine. Liikennetä suht vähäsen, ohituspaikkoja sopivati et hitaimpien ohitse pääsin kurvailemaan.
   "Ei huolta huomisesta" ja sää sekä tila mitä oivallisin! Ah, ihanuutta - JOKU muuten nautti ajelusta tuosta!
   ( alla kuva Vaskikellosta josa kävin kaffeen hörppää(?) ja tankkaamassa; juomavesi Hepo Hopiallein maksoi alle 1,90e/l! )




--------------------------------------------------------------------------------------------------


     Niin sitä sitten tultiin tähän aamuun jälkeen eilisen ehtoon jolloin tosiaan simahdin täysin.
     Nyt alkavi arkinen aherrus uusi sitten. Ns. aika jälkeen ekan tään vuoden -näyttelyn pystytyksen.
Edessä ovat pöytäin tään täydeltä paperiset jutskat ja asiat jotka on hoidettava. Lähtien mm. laskuin maksamisista.
Sitten alkavi toisen valokuvanäyttelyni kokaminen; alkaa toukokuun alussa.
Siihen kerkiivätkin sitten jo verhojen vaihdot, kenties akkuneiden vosekkimisineen. Huushollin pitoa, Töitä välleen, jne..
Kevät tulee; kevät siivousta. Lumet sulavat; perennapenkin kopsuttelua. ....
     Ja mie vaellan...