... niin takulla yllätyt!"
Hankin tänne Pieneen Punaiseen pirttiseeni eilennä yhden ihanaisen pesukommuutin; noin 1940-luvulla tehdyn.:
Se on ollut tätä ennen jonkun aikaa vain säilössä, ei käytössä ja täten täysipuisena vanhana kalusteena siihen on tullut sellainen käyttämättömän huonekalun tyypillinen tuoksu. Ei paha ollenkaan, eikä sellainen haiseva, tuoksuva, haju, vaan ihan oikea, ehta, aito, vanhan puisen kalusteen tuoksu.
Otin tämän -kommuutin heti käyttöön tuosta tuoksustansa huolimati, jätin laatikkonsa ja ovensa hivenen raolleen SEKÄ käväisin poimimasta tuolta tontilta sen päälle pienen kimpun erinäisiä varpuja ja oksia, jotta niiden tuoksu peittoaa ja "täyttää" tuon -kommuutin tuoksun aikaa myöten.
Täsä päivää tätä muuten sit hyöriessä kotosalla, päätinkin, ettäs olisihan se kiva saada hivenen isompi kimppunen vastaavia varpuja ja oksia, sekä sitten lisänään viel kuivia oksien karahkoita, tänne tupanikin puolelle!
Elikkäs kamppehet niskaan ja uusinta kierokselle lähi-tantereelleni tuolle. Siin samalla sit voisinkin nyt ko aikaa on, kiertää hivenen isommankin alueen metsää tuota. Käväistä ns. naapurien puolella-ko, sillä iellehen en tiedä tarkalleen tään tonttisen rajoja? Ei, ei täsä ole naapurien pihoja likellä jotenka aivan rauhassansa voinen tuonne kyllä mennä. Matkaa on aivan reilusti seuraaviin taloihin ja pihapiireihin noihin.
Tästä kuvastain nappaamastain ( kamerain mukana siis täälläkin ) näkee kuin on metsää tuota välillämme seuraavan naapurini kera. Tätä en tosin ottanut aivan viimeiseltä rajalta vaan pysyttelin aivan taatusti poiessa vierahien likeltä, aivan metsän kätköissä. Miun pirttini vilkahtaa tuolta honkain nuiden välistä, tuolta metsäpohjan dyynien takaa;
Mustikoita olisi viel syödä varvuista suoraan. Makunsa, mustikoihin makunsa, ovat tosin jo menettäneet, muttas kyllä sieltä suun "makiaksi" sainen ja sormeinpäät sinisiksi.
Samaten näyttäisi, ettäs puolukoitahin olisi tuolla. Laitankin mieleeni ja jokunen kaunis, kuiva päivä täsä, käynen hivenen käyskentelemässä uudelleen nuilla huudeilla jonkinlaisen kopan, astian tahi muun sellaisen kera.... Ainakin vereksen Marjapuuron verta sieltä poimin itsellein, sen päätin tänään tuolla "kurvailessain".
Muttas se mikä yllätti.... niin, tai, no, yllätti ja yllätti....
Olenhan tuota tiennyt, että tää Luovo on ollut asutettuna jo ammoisista ajoista lähtien. Kirjasin mm. kevähällä Hyypällä käydessäin Pakopirtistä ja niistä muista muinoisista tapahtumista täällä, tänne blogiini. Ja onhan tiedossain mm. ajat jolloin täällä käyskenteli karja vapaana rantamilla ja laitumilla näillä. Tuli laivalla väki laitureille erinäisille tään rantojen. Tuli Luovon, luodon, ekat traktorit, puimakoneet, ja autotkin aikanansa. Tuli lossiyhteys, hävisi laivayhteydet, jne., jne.. Et asutusta siis on ollut iät ja ajat.
Muttas siltikin, niin, siltikin se jotenkin pysäyttää, järkyttää, ja surettaakin...
Vaikkas tiedän ja tiedostan tään jutun.... Omassakin lapsuudessain muistan kuin sitä kaiken maailman mettäloukkuihin vanhempamme "kätkivät" kaikenmaailman hävitykseen laitettavat turhuudet, risat, rikkinäiset, särkyneet, yms. asiat.
Se oli sen aikaista roskien hävitystä: mitä ei voitu itse korjata, hyödyntää tahi esim. elikot syöneet ihmisten jälkeen poies, niin ne kuljetettiin "mettärajaan" ja johkin luonon luomaan koloon elikkäs loukkuun laitettiin. Sinne maan alle piiloon. "Hyvässä" lykyssä maa-ainesta viel niskaansa etsittiin ja laiteltiin; sinne piiloon vaine. "Poissa näkyvistä, poissa mielestä."
Niinpä, sitten tää ja nää, tällaiset löydöt täällä ollessain?! Liki asutusta, oikeestaan ihan keskellä tätä kaikkea, täällä kirkonkylällä. Kaiken keskellä, pienessä metsäsaarekkeessa!
Täällä ihan vähällä alueella on kaksi tällaista vanhojen ajoneuvojen "hautausmaata" johka on joku tahi jotkin, laittaneet ja jättäneet, luonon armoille "maatumaan" muutamat ajoneuvot vanhat sen aikaiset. Sinne, nuiden ajoneuvojen sekaan on sitten työnetty mm. yhden mopedin raato. Sinne on roudattu myöhemmin ( jo uudemmalla ajalla ) maalipurkkeja, ämpäreitä metallisia, talon vesikouruja, yms. metellista lisää:
Ja sitten ihan uusimpina on tää tälläinen rytökasa jonka laskeskelen, ettäs on tullut tästä asumastain talosta nää tuonne mettään ( kuten ylempikin metallisten "jouhien" kasanen ). Täsä on oksia, kasvien osia ja näytti siinä "sivussa" olevan mm. puutarha/työhanskatkin mukanansa:
Tiedossain on myöskin, ja tuollakin näin käyskennellessäin, että kun tällä paikalla on ollut jostahin 60-luvulta lähtien ainakin jokin talo tahi mökki ja sitten tähän on uudelleen rakennettu uutta asutusta samalle paikalle kuten esim. kivijalan ympärillä ylt´ ympäriinsä olevaiset entisen kivijalan perustukset kertovat, niin nuiden entisten asumusten ja uuden rakentamisen kivisiä "hommeleita" on haudattuna tänne maihin.
Tuolla näkyy ja sieltä osaksi maan alat, löytyy erinäisiä betonisia valukappaleita, tiilejä, yms. maatumatonta tavaraa.
Niin, että se on täälläkin ollut jo ammoisista ajoista lähtien aina nykyisempäänkin päivään asti, tapana et "poissa silmistä, poissa mielestä".
Sitten oli tälläinen tiilikasa ( ei tään talon tontilla vaan toisten maille jo ) joka on tähän roudattu esteeksi kululle erinäisten ajoneuvojen pyörien päällisten. Elikkäs tällä on tahdottu sanoa/tahdotaan sanoa ja osoittaa, et älä tule tänne, älä kulje tästä:
Löysin sieniä. Monenlaisia.
Täsä yhdet sienet isoina versioina; 38-koon kumikenkäin mittapuuna toimien.
Tätä sientä kutsun jostahin syystä "matsu-pizuksi" tms. vaikkas tää on oikeesti jokin aivan muu. En vaine nyt muista nimeään....'
Tällainen ihanuus. Yksi kääpä "itki", kantoi vesipisaroita alapuolellansa.
Entäs sitten tämä? Tällainen peto tuli vastaan erään puun juurelta!
Ja kaiken lopuksi, kaiken kukkuraksi, löysimmä omilta mailta taasen uuden esintymän Kanttarelleja!
Oli jo kokoa ja näköä näistä isoimmilla yksilöillä. Ja aivan madottomia kaikki!
Sainen tästä neljännestä poiminta-erästäin kahdelle piiraalle Kanttarellit. Kyl on hyvä juttu; ruuassa kiini pysyn.
Se vaine, ettäs ko omistan ( miulla on nyt käytössäin tää talon jääkaapin ) pakkasen tosi pikkuisen jääkaappini ja se on JO täysi! Siellä ovat edelliset Kanttarellini, ekasta satsistain leipomain Kanttarellipiiras-palaset ja kaik Kaikettomat Leipäsein miun, niin mihkäs mie sitten nää tään päiväiset laittelen?
On miulla täällä sellainen pieni-iso pakkanen. Sen muksuin roudasi tänne muuttaissain täältä alakerrasta tuonne ylisille korkeille ko eihän miulla heti muuttaissain sille ollut käyttöä. Nyt olisi kyllä. Jos vaine laittaisin nää "vähäiset" Kanttarellini sinne sisuksiinsa nyt. Kehtaanko? Viitsinkö? Laittaa kaksi pussillista Kanttarelleja yhteen tyhjään pakastearkkuun? Hivenen kyl askarruttaa....
Asiasta toiseen ja kolmanteen.
Joku tässä kommentoi lähiaikoina miusta et olen "luonnonlapsi."
Tänä pänä sainen ompelukoneeni takaisin.
Ensin n.30min. ajoa lauttarantaan.
N.25min. lauttamatka.
Siitä muutamat kilo ja metrit kohtaamispaikkaan johka sovittiin ompelukonefirman työntekijän kera tärskyt ja -koneeni luovutus koska se oli likin miuta olevainen paikka ja paikka jossa hän asuu.
Kone matkaani ja ajo takaisin lauttarantaan.
1h30min. odotus lauttaa.
N.25min. lauttamatka.
N.30min. ajo kotio.
Yhteensä siis noin 3h30min. matka kaikkinensa.
Ja kaikki tää aika vain ja ainoastaan sen takia et mie en halua uudelleen mennä tuonne Suureen City´n! En tykkää siitä ollenkaan!
Vaikkas kuin samaisessa ajassa olisimma itse ajanut sinne Suuresta Citystä tuon koneeni hakemaan ja hivenen aikaakin tuota olisimma siin sivussa säästänyt. Tosin menovettä olisi palanut aivan toisella tapaa....
Niin, ettäs kuka onkaan millainen ihminen?
maanantai, 25. syyskuu 2023
Kommentit