... elikkäs asun täällä Pienellä Punaisella-pirttillä. Nyt kohta kuukauden verta.
   Nyt alkaa tuntumaan, ettäs täsä jo asettunut ole ( lie olemma näin jo aikaisemminkin todennut teille, Armaat Lukijain miun ), muttas täsä tänä pänä se konkretisoitui miulle siinä et, juurikin tänä pänä EKA kerran siivosin ns. normi-viikkosiivouksen loppuun asti aloittain sen jo eilen. Kahtena päivänä näin peräjälkehen, koskapa nää kätein miun.... ja on tuota muutahin tekemistä pakollista ihan jokahinen päivä. Mm. tänä pänä teimmä kuukausiraportit ajantasalla muksuin 24/7 osalta, ynnä omat laskuni työstin, jne..
No - siivosin siis tänä pänä ja jottas näihin rastoin kera voinen roikuilla ain lattialuutun ja vesisankon kera, niin otimma ja tekaisin rastoistain letin. Ja kun "alkamahan ryhdyin", niin hokasin täällä tuvassain heiluissain et miullahan ovat kerran reissultain pohjoiselta ( itse asiassa viime vuonna! ) hankkimain neulontapuikot! Kietaisempas palmikkoin tään nutturalle, puikot lävitsensä puikkasin ja a´ vot sie ko hyvä tuli: kaik ovat poiessa edestäin. Piti oikein käydä vessassain, Hotelli Helpotuksessa "ikuistamassa" moinen nuttura:

379641004_661367902635881_24067993797128

    Kussa ns. normi siivoukset tehtyä sainen ja siin sivussa piirettyä tulisen tuohon takkaani, Tii-Piin sydämeen, niin päätimmä katsastaa mitä se on tuo tiskikone "syönyt kiduksiinsa"?
Olihan se. Tällaista moskaa täynnä erinäisetkin paikat ja mm. tiivisteet aivan pa-sk-set.

2023.10.1.%20Keitti%C3%B6%20%282%29.jpg

Nostin korit poies, purin sihdit kaik ja ovensa tiivisteenkin irroitin sekä pesaisin senkin. Pyörähytin tyhjiltänsä kertaaleen ohjelmalla "A" ja "Ö". Nyt on puhdasta - hyvä mie.

    Siivotessain puistelin jotakuinkin ilmassa pidellen ( sen mitä jaksan käsilläin kannatella ) mattoin nämä räsyiset miun, jotka ovat sukuni edelliset naiset kutoneet. Sitten yritin etsiä niille puhtaisinta etu- tahi takakuistin tovia mihkä niitä laskea tuulettumaan. Täällä ko ei ole mitään mattotelinettä.... niin kuistinkaiteelle vaine ja puhtoisimpaan kohtaan sittenkin. Kuten esim. eilennä petivaatteetkin; pohtoisinta paikkaa niillehin.
   Tähän tällaiseen työlläännyin. Ajattelen et onhan se kumma jos ei ole paikkaa mihkä tuulettumaan jotahin laitella ja...
Otimma ämpärellisiä monia vettä kera pesuaineen, peseväisen harjan kauniisiin käsiini sekä potsi-putsistin kaiteiden nuiden päälliset niistä ns. ottavimmilta osiltaan.
Tiedä en viellä et vosekinko joskus tulevaisuudessa koko kaiteet sillä olemma aikas metässä, mäntyisellä alueella ja voinen veikata, ettäs se aivan turhaa työtä olisi. Ne mitkä putsistaisin, ni kohta ne olisivat samanmoisen mustan-vihiriän siitepölyn, "homeen" ( lie ihan oikeestikin siitepölystä ja muusta moskasta muodostunutta hometta? ), kaltaisen massan, tahrimana!

2023.10.1.%20Ulkokuistit%20%283%29.jpg

Sitä vaine ihmettelin ko ne nuo pesuni irrottivat niistä päällisistään tällaista likavettä, näin valkiaa? Aivan kuin ne olisi maalattu aivan jollahin muulla ko ulkopintaan tarkoitetulla maalilla? Tällaisella jollahin vesiliukoisella "rotjauksella"?
Liekkö lie olemma väärässä, muttas ei tää miusta oikein ole....
   Sen kuitenkin päätin tuossa nuita kuistejain vosekkiessain ja osaksi tietysti nuita kuistienpintojakin sit vedellä vedessäin moisten valumien takia, ettäs täsä ihan lähipäivinä mie viellä pesaisen kaikkien ulko-ovieni ulkopinnat puhtoisiksi sekä siin samalla varmahan myöskin akkunoihin ikkuna/raoiskepellit! Nekin kun ovat kaikkea muuta ko puhtahat.

    Joo. Tällaista tänä pänä. Ja sitten ennen paperihommeleita keitimmä kupillisen sumppia, astelin etukuistillein istumahan ja katselemahan kätteni näiden näitä kauniita aikaansaanoksia. Kyl nyt kelpasi ihastella maisemia ko ei ekana vastassa ollut vihiriän-musta kuistin päällilauta;

379637810_802048465263921_84188898870474


    Kuten kerroin taanoin niin tää Pirtti pienoinen Punainen on yllärin korkia sisätiloiltansa. Muttas siitä en ole pakissut, ettäs samalla tää on myöskin yllärin "matala".
   Paikkaan-joka jos tarvitsee miun ylös yrittää, niin onni ovat olemassa nuo miun vanhat, puiset, taloustikkaat. Niillä mie monet paikat yllän ja saan hoidettua. Tänä pänäkin.... mitäs mie teinkään... Otimma ylhäältä taskulamppuni ko tarvitsin sillä katsella tuonne tiskikoneen sisuksiin.
   Joo, ja sitten mata-la-la-lalla.
Täällä on aikas niukalti mitään säilytystilaa. Ja se mitä on, ni ne ovat sitten ( korkialla tahi ) liki lattiapintaa.
Kyökin puolla on "muutama hurja kaappinen" joista moni on tuolla kattorajassa ( tikkailla noilla asioitavissa ) ja sitten loput alhaalla "omien" päivittäisessä käytössä olevia juttuja sisällensä.
Toinen säilytyspaikka on ns. kodinhoitohuoneessa, tuossa "takaeteisessä", josa on sit mm. imurini miun sisuksissaan. Siellä ovat myöskin erinäiset aine-purnukkani; mm. vessanpöntön pesuaine, käsintiskiaine, jne..
Kolmas ja sit isoin paikka on makkarini yksi seinustallinen kaappeja katosta lattiaan. Sinne ylhäälle en yllä ilman nuita tikkaita. Ja alhaalle taasen... Niin alhaalla alimmat säilytystilat ovat lattiarajassa ilman kaapiston "alahelmoja". Ne ovat siis ihan vaine jatketta lattian ja erottajanaan toimivat liukuovet peiliset seinästä seinään; kiskonsa "kynnyksenä" siin välissä.
   No, kun ja kussa mie sitten tarvihhen mennä sieltä alhaalta jotahin halkemaan ( kuten keittiön tahi pkh:n kaapistostakin ) niin olemma huomannut et miun täytyy "asettua asian äärelle", ottaa aikaa ja samalla sit siinä saanen malttiain kasvattaa.
Näin siksi, ettäs kun menen asiaani toimittamaan, niin miun häätyy muistaa mitä miulla misäkin on; ei tulee turhaa ramppaanista ja kaiken tään alusta aloittamista.... Tosin monesti viel harasen "tyhyjää", sillä en viellä ole sisäistänyt kaikkien olemasa olevien tavaroitteni paikkaa täällä....
Ensin siis menen paikalle "y" tahi "z". Sitten otan ja niiata-niksautan polvein kasaan sekä alas. Asetun, laskeudun lattiarajaan polvilleni.
Tään jälkehen avaan kaapin oven tarvittavan, vedän tarvittavan liuku-peilioveni auki joko itsein oikialta tahi vasemmalta puolelta - riippuin siitä kummin päin kaappini tuon eteen asettunut olemma.
Kurotan sisuksiinsa, otan tarvitsemain asian sieltä ja teen kaiken toisin päin: suljen oven tuon. Nousen polviltain, suoristan itsein ja jatkan askartain sitä mitä sit olinkaan tekemässä.
Jos sit taasen tosiaan erehdyn paikastansa tarvitsemani asian, niin teemmä tään kaiken uudelleen alusta loppuun.
   Itsellein tulee mieleen perinteiset japanilaiset tahi kiinalaiset ihmiset jotka toimittavat töitään ja askareitaan lattiatasolla. Samalla lailla miekin nyt ja täällä.
Samalla olemma tosiaan tajunut sen et aikaa, sitä pitää olla mukana aina täällä jotahin tehdessä. Ei tule "juosten kusten" mitään, ei löydy mitään mistään, eikää siks toisekseen kaikkea tätä ylös tikkaita nousten, ja alas "niiata niksauttain" toimien, voi tehdä nopeaan. Siksipä siis aikaa, aikaa pitää olla. ( Siksikö siis tuntuu täällä et "aika pysähtyy"? )