Ihan ekas´ teks´ sanaset sanon nää:
Voi, kumpa me täällä olevaisert osaanottajat emme joutuisi jäämään esim. tänä pänä tänne neljän seinän sisälle vaan meidät kaik ulkoistettaisiin jonnehin tuonne ulos!
Siellä on nimittäin mitä kaunein ilma ja tila tänään! Ei saja, ei ole pilviä, Aurinko Armas tillottaa Taivahankannelta ja lämmäkin on varmaan sen verta et kyll siel tarkenisi ihan hyvin jos vaine asianmukaisesti ylleen pukisi vaatetta.
Mentaisiin vaik tuolle akkunastain tään huonehen näkyväisen, sisäpihan "puutarhaan" ja siistittäisiin se joukoltamme. Eiks siinäkin tulisi liikuntaa täten harrastettua samalla - ko ollahan täällä kuntoutumassa kerran. Tulisi happee haukattua, jutusteltua = vertaistukea saatua, jne., jne..

    No, oli miulla tarkoitus tuossa viime viikolla, kussa kotio selvisin edelliseltä reissultain, nottas tänne tulen vasta tänä pänä aamusella ani varhain ajellen, muttas ko tänne pirautin kännykälläin, ni sanoi silloin puh-elimen toisessa päässä olevainen ihminen, nottas tule vaine jo sunnuntai ehtooksi.
Näin teimmä ja ajelin sit eilennä tähän suuntaan.
    Täsä matkan tuon kuvasia muutamia.....



    Lähtökuvanen Potinhaminan lahdelmassa juuri ennen sadetta. Rauha vallitsi tuolloin ja tuolla.

   Kännykkä-kuvia:



    Baanalla painain.
    Jälleen ( lakien ja asetusten mukaan tismalleen ajellen ) tällä kyseisellä pätkällä Suomemme maan teitä ja häätyy sanoa, nottas pohdiskelin tuolla ajaessain, ettäs jos pitäisi valita et olisinko mieluummin sateella ( tuolloin hipsui vettä ) autoin sisällä kuivassa ja ajelisin tällaistä tietä pitkin, vahi olisinko mieluummin vaik sateessa ja josain erämaassa, metsässä, NIIN taatusti valitsisin metsässä olemisen vaikkas siellä kastuisinkin kenties läpikotaisinkin!
Jeeru, miten puuduttavaa ajamista! Jopa sen verta, ettäs jällevän häntäluuni olemasa olevainen ilmoitteli miulle, ettäs olisikos se jo tauon paikka täsä vaiheessa, tälläkin tienpätkällä?
   Näimpää sit poikkesin tienvarteen yhdelle huoltamolle ja siellä sit sainen päähäin tähän vartaloni jatkeena olevaiseen, jottas palastaisinkin nyt sit kunnolla; en muista milloin viimetteeksi olisin ihka oikiaa ruokaa syönyt, saati et ulkona käväissyt syömässä. Jotenka.....



.... pizzan tilasin.
    "Tyhymästä päästä kärsii koko ruumis."
Näinhän se on. Ja nälkäsenä EI pidä konsa mennä "ulos" syömään.
   Tilasin pizzan tuon glutonna ja sellaisena tää tulikin. Oikein oli viel tuossa lautasen reunalla lippu-lappunen, nottas tällainen pizza oli tilattuna ja tällainen siitä tehtiin; gluton.
Jeeru et tulipas jälkehen tuon mielenkiintoinen ehtoo!
Joko oli äkkisiltään tyhyjään nassuun liian ISO annos tuo kokonainen pizza ( jota en tosiaankaan muista milloin olisin viimotteeksi isse syönyt yksinäin ) tahi sitten oli käynyt tekijöillä kömmähdys; vaik normijauhoinen käsittely/leivonta-alusta?
Sattui nassuun, pisteli kipiästi. Pitkäkseni piti pistää, vaateriin vetää vartalo, masun alle pehmikettä laitella ja olla ko en oliskaan.
Onni vessaan kussa asiaa tuli, ni alkoi sit helpottaa.
Nyt täsä aamulla tänään jo on suht´ normit oltavaiset; kyl se tästään, tääkin päivä viel alkavi. Eiks vaine.


----------------------------------------------------------------------------------------


       "Tärkiä tieto!": Juurikin tänä pänä kyselin yhdeltä ohjaajaltamme iltapäivän kävelyllämme Suensaaren pohjoisilla kolkilla, et kuka huolehtii tuon sisäpihan kesään laitosta?
Sainen kuulla häneltä, ja sittemmin nähdä kun nyt myöhemmin "kotiuduin" valokuvaamiseltain, et tään talon henkilökunta nuine ohjaajineen juuri TÄNÄ pänä hoitaa sen. Hyvä he!
    Torniojoki on jäistä vapaa ja tulvii:






    Näitä ihanaisia vanhoja rakennuksia täällä saarella.













    Tää oli pakko kiireessä kuvata; näinkin voi asfalttiin tulleen rikon korjata!




    Jokin, muttas mikä, tällainen neliöihin ynpäri kivetty kohta Kaupunginlahden rantamalla.




   Nautin! Yksityiskohta jostain vanhasta rakennuksesta,
ja sitten tää Tornion paanukattoinen kirkko Suensaaressa ( tästä pakisin viimo kerralla ko kävin täällä jotenka nyt en sit pakise );




    Lenkki heitetty, iltapäivä kaffee kitusiin ja sit taasen liikenteeseen!

------------------------------------------------------------------------------------------


    Kohteeksein otimma nyt sen eteläisimmän kohdan johka tiedän täällä voivan mennä ilman, et kulunrajoitteita tulee vastaan ( esim. puomeja ) tahi muutoin on Tavan Tallaajalta meno sinne kieletty elikkäs Puuluoto, Koivuluoto ja Koivuluodonletto ja sen venesatama. Eteeni jäi täten pohojoisin kolkka Perämeren sekä siitä nuo sen erinäiset saaret kohti Savenselkää mennessä, kohti etelää seilatessa ulapoita noita pitkin.

   Koivuluodonletto on luononsuojelualuetta, ja Perämerellä on sitten Perämeren kansallispuisto joka on perustettu 1991 ja siinä on 15700 hehtaaria pinta-alaansa joista maata on 250 hehtaaria. Viimeisimmän jaääkauden jälkeen mm. tämän maallinen pinta-ala kasvaa noin 9mm vuosittain maankohoaman takia.
   Maa-alueina on mm. erilaisia niittyjä, nummia ja hakamaita.
   Vesissä alueellaan elää mm. Pikkujärvisimpukka.
Tämä oli miulle sinällään ylläri, et muistissain on kuin luin ja sittemmin kerroin teille oi, Armaat Lukijain miun, vuosien takaisella Saariseljän matkallain, että siellä tunturipurojen uomissa elää jokin tietty simpukka. Mikä se oli lajiltansa, ni sitä en kykene muistamaan - veikata vaine voinen, et oliko se jokin Jokisimpukka, tms.? Sekin vaine oli/on sellainen yksi Suomemme maan erikoisuus - kuten tääkin Pikkujärvisimpukka tuolla Perämerellä.
    Tään -simpukan ( ja monen muunkin erikoisemman luonnon eläväisen ) olemasa olon tuolla suolaisen meriveden syvyyksissä luonnollistaa ( hitsi- mikä onkaan jällevän se oikia sana, nimike mitä tähän kohtaan nyt tarvihteisin??????! ) se, ettäs mm. Torniojoki, monen muun Perämerelle laskevan joen kera, tuo tuolta kaukaisuudesta, Pohojolan perukoilta, tänne "alas" tullessansa vesiensä mukana erinäistä humusta ja makiaa vettä jotka sit laimentavat tuota meren suolaisuutta suotuisiin, tavan merestä poikkeaviin elinolosuhteisiin.
  
   Täälläkin kuten tuolla Kukkolankoskella, josta pakisin täällä viimeksi käydessäin, ovat kalastajat olleet aikoinaan ( 1500-luvulta 1900-luvun alkupuolelle asti ) isossa pääosassa.
    Talvisin kalastajat nuo ovat ollehet mantereilla ( Suomi ja Ruotsi ) töissä eripaikoissa, muttas kesiksi he ovat sit tulleet mm. tänne kalastamaan lohta ja siikaa.
Tänne he ovat rakentaneet itsellensä asuinsijoja kämppineen joisa on ollleet saunat, verkkomakasiinit, jääkellarit ja verkkojen kuivaustelineet elikkäs verkkovakkot.
    Nuissa jääkellareissa ( kuten mm. Kukkolankoskellakin ) kalastajat ovat säilyttäneet väliaikaisesti kalasaaliitaan edellisen talven lumien alla joiden päälle sitten on laiteltu kutteria elikkäs sahanpurua. Pienimmät "sintit" on käytetty heti, mutta ne arvokkaammat, isommat, on säilötty suolaten noin ennenkuin ne on laiteltu sit menemään lahtien mukana siirempiin kaupunkeihin.
Näitä kaloja kalastajat ovat pyytäneet "mukalla" joka on ollut saarilta näiltä merelle vedettyjä ja seipäillä pohojan kiinnitettyjä aitaverkkojonoja - kunne tulivat rysät jotka syrjäyttivät tämän vanhan pyyntitavan.

    Puolikas ynpyrä Koivuluodonleton kärjestä;
  


    Sanoisin et vasemmalla laidalla taklailee Pajukari, keskellä taiteilee Saarenkrunni ja oikiaa laitaa pystyssä pitävi Sassi.
Sassi näkyy myös täsä;



.... kera Ouni´n, Kukkokarin ja isoimpana oikialla sit Kuusiluoto.



Ouni, Kukkokari, Kuusiluoto ja sitten jo Kuusiluodon Reimarinmatalan oikialla puolella Röyttä



   Tuolla Röytässä sijaitsee Outokummun terästehdas sekä rantamillaan useat Tuuliset Myllyt.
   Sen mitä mie osaan tulkita karttoja ja ymmärrän asiaa, niin tää Röyttä ja tuo Puuluoto ovat saaria saarien joukossa ( mm. Pirkkiö/Saari, Näätsaari ) tässä Alatornion yhteydessä ja sen alapuolella, siitä etelään päin katsoissa.
On täsä sellainenkin saari ko Uksei. Sen nimen alkuperän haluaisin tietää; mistä nuin karjalaisen kaltaisen nimensä on se saanut?




   Täällä eivät ole viel lehtipuut oikein Hiirenkorvilla. Täällä on vielläkin lumisia kasoja siellä ja täällä.
Täällä on jäätä vesistöjen rantamilla.
Täsä yksi sellainen jäinen ihanuus jonka löysimmä tuolta Koivuluodonleton venesataman yhdeltä aallonmurtajalta:
jääkimpale joka jänskän muotoinen näin on.



    "Lauttana lainehilla."

    Suomemme maa on pitkä omalla tavallaan.
    Kuvia olen nähnyt tuolla nettimaailmasa kuin "etelän hetelmien" alla jo Tuomet kukkivat, Tulppaanit kukoistavat, ja sitä-tätä-tuota jo vihiriän kauniisti esille on tullut.
Sitten taasen Pohojolan ja pohojoisen perukoilla kärvistellään viellähin "jonkin, kumman" valkoisen höttön keskellä, tuskastellaan et etteikö se kevät ja sitä myöten kesäkin, jo tulisi?
    Täsä kuulinkin päivänä muutamana jostahin oivan vertauksen, nimikkeen, tälle Suomemme maalle: "Pohjolan Chile - yhtälailla piiiiit-kä maa eri ilma ja tiloineen, eri kasvuaikoineen.".

    Toisella -murtajalla ja sen nokkaan menossa.
Edessä näkyilee pohojoiseen päin katsoissa.... jos tiedän oikein.... Vasen; Kiuasletto, sittten horisontissa kenties Saarenkrunni ja Sassikin oikialla?




    "Majakka."




   "Ilo."


   Poies tullessain poikkesin Alkunkarinlahdella ja sen ns. pohjoisella lintutornilla.
   Alkunkarinlahti on saanut nimensä Alkunkarinsaaresta.Aikaisemmin mainitsemani Puuluoto sekä Letto ja Koivuluoto ympäröivät tätä -lahtea.
Tällä alueella on ollut viellä 1950- ja -60 -luvuilla monipuolinen ja runsas linnusto, muttas -lahden umpeenkasvu on vähentänyt sitä paljon.
Lapin ympäristökeskus on vuoden 2000 talvella rakentanut tänne kolme patopohojaa joiden alvulla on saatu sittemmin vedenkorkeus pienoiseen nousuun. Lisäksi täällä on tehty pusikoiden raivauksia, uomien ruoppauksia ja rakennettu tekosaariakin joilla on pyritty palauttamaan linnustoa ennalleen sekä palauttaa niiden elinympäristöja että -olosuhteita entisilleen.
Yksi tekijä tämän Alkunkarinlahden umpeutumiseen on Merenkurkun ja Perämeren alueiden nousu merestä viimeisen jääkauden jäljiltä.
   Tosi sumea kuva tältä alueelta, muttas liitän tään tähän kuitenkin.
Täsä näkyy tuo Alkunkarinsaari vasemmalla, Koivuluodonletto ylhäällä kohdassa "Letto", Koivuluoto oikialla ja tuolla alhaalla misä lukee "Olet tässä", niin on sen se paikka josa kävin lintutornilla. Ja tää on kuva tästä paikasta ennen vuotta 1997;






   Nää tään paikan pitkospuut ovat todella ihanat, hyvät ja kestävät - sekä leviät!
Suuniteltu siten, ettäs täsä voi kulkia hyvin vaikkas pyörätuolilla tahi vaikkas lastenvaunujen kera.
Ihanaa erilaisten kulkijoiden huomioimista!




    Palmusammal.
    Katsoin tästä kertovaa taulua, katsoin siinä olevaista sammaleen tään kuvaa ja totesin et empää ole moista viel konsa tavannut! "Climacium dendroides."
No, annas olla sit ko aloin "metsästämään" sitä tuolat aluskasvillisuudestansa: sieltähän se löytyi ja ihan likeltä tuota kohtaa pitkospuita nuita.
Ja ka - olenhan mie tällaisia ennenkin nähnyt. En vaine ole tietänyt et joku "Palmu"-ja-sellainen tää on. Aina oppii jotahin uutta; "Lähden maailmalle, se avartaa!"
  



    "Pitkospuita pitkin." - olet -puiden nuiden vanki, polkua pitkin olet vapaa, et kanki...

    Joo, tää Alkunkarinlahti on lukemain mukaan lahti johka on laskenut Torniojoen väylä. Sittemmin se on maatunut lisää ja lisää, tuo lahti siis, ja siihen on rakennettu tie penkereineen.
Näin on aikain ja maankohoamisen myöten kyseinen -lahti mataloitunut yhä lisää ja avonaisen veden pinta-ala on pienetymistään pienentynyt. Jopa siin määrin, ettäs 1960-luvulla avovettä oli 24 hehtaaria ja sitten 1997 vaine 2 hehtaaria!
Muttas kuten kerroin edellä; kyseisten toimenpiteiden turvin on vedenpintaa saatu hillittyä ja asetettua siten, nottas alueen luontoa elämistöniin, on saatu myöskin ennallistettua.


    Näin päivä eka kuljettu on ehtooseen asti. Nyt iltaan asettuminen, iltatoimet, jne..
    Katsotaan mihkä meikä Mummeli huomenissa ehättäytyy? Hirviästi tekisi mielein miun keretä ja päästä käymään yhdellä täällä olevaisella ISOlla kirkolla, muttas kassotahan nyt, kuin Mummelille käy?
   Ps. onpahan taasen miun sukunimein täällä ollessa keittiöntoimesta "väänetty" uuteen muotoon....