Noin-ikkään, nyt on sit jo juhlistettu äitejä ja kevätkin, melkein, kesä jopa, on saapunut Suomemme maahan.


  Olimma onneni kukkuloilla ko kaik muksuin ja muksuin mukelitkin, sainen kasaan kerralla tuolloin äitienpäivänä. Sää suosi tuolloin hyvin meitä mökillämme olevia juhlijoita. Vaihdeltiin kuulumisia, kärtsättiin maggaraa ja syötiin tekemiäin kaakkusia:



T -tupla-ii -kerien -kaffeekakkuset; normi-jauhoiset, maidotonne. Toinen meni yhden muksuin tykö ja toinen jäi tuonne mökillemme kaikkien syötäväksi.
Kolmen suklaan -juustokakku; gluton, suklaat sisälsivät maitoa. ( Hivenen reissussa rähjääntynyt versio ko teimmä ensin yhden muksuin tykönä tätä ja sitten jatkoin Sukumme Mummon tykönä. )




    "Välipäivänä" Sukumme Mummoa käytin Kalakukko-city go go:ssa taivastelemassa sekä tapaamassa kummityttöään/serkkunsa lapsia.
Siin meni meillä yksi kokonainen päivä ko matkaa sinne meillä on täältä Mummomme tyköä sen verta pitkälti. Yhdet verhot kerkesin ehtoon puolla ommella kasaan, päivällä ostettuamme siihen kankaan.


    Ja sitten tänä pänä jällevän mökille Mummon tuon kera sekä keväisiä pihahommeleita tehden kumpainenkin meistä.
    Hokasin tuolla touhutessamme, nottas se on Mummolla voimat vähissä, koskapa noin kolmen-neljän tunteroisen jälkehen hän alkaa uuvahtamaan. Hän on valmis poies lähtemään.
Ei enää ole Sukumme Mummossa virtaskaa, ei hän enää jaksa päivää pääskytysten esim. mökillämme puuhailla kaiken laista askaretta. Mummosta on tullut auttamati vanha.



   Kuulimma kevähän tään ekat Käen kukunnat, näimmä jällevän Sitruunaperhosia, Vuokkosia, Narsisseita ja kaikenlaisien lehtipuiden sekä pensaiden hiirenkorvia - kevään merkkejä monenlaisia.
Puhumatikaan siitä, ettäs tänä pänä oli tään kevähän EKA lämmä päivä siten, ettäs lämpö ja tila kohosi mökillämme jo sen ylitse +15´C ja monin paikoin Suomemme maassa varmahan ylitse +20´C;senkin! Elikkäs KESÄ tullut on!






    "Appa-lakki."







   Tuomen kukka aluillaan.




    Valkia- ja Sininen Vuokkonen;






   "Paikan valtaaja." ( "Minä itse! )
   "Horsmaa" pukkaa kylkeen kantopuun joka on entisen Kotikoivumme jämä vaine enää. Siihen on tullut keskellensä alle maanrajan yltäväinen syvä kolo joka nyt sit äitienpäivänä oikein mitattiin; paljon sillä onkaan syvyttänsä? Sainemme jotahin... sanoisinko hivenen päälle metrisen yhteensä? Jotahin 130cm ja silleensä.

    Poies lähteissämme pistäydyimme paikassa josa Sukumme Mummo mm. on lapsuuttansa viettänyt sitten jälkeen evakkomatkojen tälle puolelle rajaa. Miekin vauvana ollessain siellä ollut äitini/Sukumme Mummon kera mummoni tykönä.
















   "Rappiolla, on hyvä olla. Ei huolet paina, ei rasita polla."...
   Niin se tuokin paikka vaine ajan myötä rapistuu ko ei kukaan paikasta tuosta huolta pidä.
Mikä ketkottaa sinne, mikä tänne, ja vasiten kaikki sinne ja tänne. Rispaa roikkuu täällä, risaa näkyy tuolla - kaikkialla Ajan Hammas päällä.



    Voi jospa miulla olisi pätäkkää tarpeeksi, olisi puhtia ja taitoa sekä osaamista tarpeeksi, niin tosi mielelläin mie tään paikan itsellein ostaisin. Laittasin kaiken sen mik´ tarvista vaatii, maan tasalle ja sen mikä vaine hivenen ryhtiä reipasta, sen jättäisin sillensä seisomaan.
Tahi sit tuonne toiseen paikkaan pesäni perusteisin... tuonne Salmilan maille. Siellä olisi sellainen sopivan hiekkainen maapohoja johka olisi hyvä perustukset kaivaa ja rakentaa. Siihen mökki piskuinen päällensä ja koti koloinen asuttavaiseksi.
Voi, jospa...