"Ihmisiä Suviyössä."

   Ihanaa - koti nyt yksin ja vain miulle! Toisin sanoen Pirpanat poiessa, muksuin 24/7 myöskin tuli ja lähti jo poies. Sainen huushollini näin pyhäisenä päivänä loppuun siivottua, pyykit pyykättyä ja NUT sitten on piiit-kästä aikaa aikaa vain ja ainoastaan miulle, vain itsellein! Jee!
Arvatkaas mitä tein? Mitä puuhasin? Miten "purin" itseäin ja mieltäin, mitenkä otin aikaa itsellein ja mitenkä relasin?
Niin-pä, te jotka olette Armaista Lukijoistain miun, pitempi aikaisia seuraajiani, niin te tään jo arvattekin: menin meren rantaan ja valokuvaamaan. Kaksi into ja himoain, kaksi miulle tärkiää asiaa. Mie sit näihin "keskellä" ja kera stallade ieleh järilöih.
Mikäs oli stallade ja tassuillain steppailla ko ilima ol ko lämmin maito - ainakin eiliseen päivään verraten; oli muuten lämmä noussut ihan kivasti. Ei enää miutakaan tuolla rannan sannalla käppäilessäin paleltanut, ei Tuuli Tuittupää laitellut kylmänväreitä selkäpiitäin pitkin kulkemaan. Terkenin siis aivan kyvin kuljeskella, ottaa aikaa mukaani ja ajan kera hissukseen kulkea, kuvata ja jutella ihmisten tapaamieni kera.
    Piiit-kästä aikaa kuvasin ihmisiä. Ihan tarkoituksella läksimmä kuvaamaan ihmisiä Suviyössä - tai no illassa... Muttas siis kuvaamaan ja ihmisiä.
Ihan sillä etten "erakoituisi" ja vaine luontokuvaukseen paneutuisi, vaan olisi vaihtelua kuviini näihin kuvaamini, olisi itsellenikin haastetta kuvata liikkuvia kohteita, ihmisiä erilaisia. JA mikä TÄRKEINTÄ siinä samalla sitten kokea, opetella, osata, lähestyä ihmistä vierasta kun kyselen lupaa kuvien ottamieni käyttöön. Uskaltautua eri ihmisten, erilaisten ihmisten, pakeille jutustellen kuvauksestain, kuvistain ottamistain ja kenties sit siinä sivussa hivenen muutahin, esim. vaikkas Jussinsta nyt olevaisesta.
Se kun ei ole ainaskana miulle itsellein päivän selvää pläkkiä, ettäs nuin vain juttusille ryhtyisin vierahan kera. Lähestyisin valokuvaten, jutellen ja jopa pidemmän aikaa kuin vaine "päivää" sanoen.
    Hyvin sujui, ja mikä ihanuus: nonet kuvasin, sainen kuvata ja vaine yksi ihminen oli sellainen joka ei lupaa antanut! Mitenkä ihmiset olivat hyviä, ystävällisiä ja muuten - iloisiakin.
Oli varmaan asialla tekemistä sen kera, nottas nyt on ns. ihmisten vapaa-aika ko ollahan pyhässä, on Jussin aika, ja ihmiset täten vapaalla; ei rasita polla, hyvä on olla. Toiset jopa lomallansa jolloin sit voi ottaa, ja ottavat/otemme rennosti yleensäkin. Elikkäs silloin sitä ihminen on rento -> ystävällinen -> iloinen.

    Lähdetäämpäs Suvi-iltaan tähän:



   Yöttömän yön jälkeisiä päiviä kylläkin jo, muttas tänäänkin Aurinkoinen Taivahankannella ylen ylhäällä tillotti viellä vajaata kahdeksaa käydessämme.




   Kukkanen jonka nimeä en muista....




   "Me."




   Jussi ja Marjaniemi.








   "Rannalle."




   "Leikit lapsien."




   "Group."








   "Energiaa." - kolmen sarjana;

*








   "Rantaelämää."




   "Lähdetään."




    "Majailijat."




    "Rauhassa."




   "Iltalento."








   "Ilolla iltaan."




    "Yö-satamassa."




    "Ahtia narraamassa."


    Kiitos kun matkassain viihdyit Armaat Lukijain miun, kiitos kuvissain oleville ihmisille teille jotka tämän matkamme yhteisen mahdollistitte.
 
    Hyvää Juhannusta kaikille.