Siinä määrin kauaksi ja siinä määrin isona, ettäs tänä pänä oli aivan pakko päästä jonnehin veden likelle sekä kuvaamaan näin vapaapäivänäni. Ei kyl ollunna mitenkään kaunis sää, muttas ei se mieltä haitannut kuhan vaine pääsin "vesille". Kuhan vaine paikkaan pääsin josa veden näen ja myöskin sit samalla sitä pääsin kuvaamaan.
Kun en kotia nytkään viellä pääse, en Luovolle voi enkä saa mennä koskapa työ "kutsuu" tykönsä iellehen.
    Tänä pänä tätä Luovon vesien ja meren kaipuutain saine sitten ( yrittää ) korvata tään tään hetkisen paikkakunnan Honkasalmi ja Lapinlahti-järvi.




   Vanhaa uutena versiona....




    Tässä kohtaa "hilluessain", kamerain kera heiluessain, hokasin kuin onkaan erilaisia kukkasia täsä tien ja vesistön välisellä kaistaleella: "Täältä voisi hakia kukkasia Töihin!" "Vaikkas jo tänä pänä....?"




   Timangit aamukasteiset.







   "Peto pikkuinen." - jälleen....







    Pillike, jokin pillike kukkanen.




    Ukkosta enteillen Taivahanranta tummui. Pilviä kasasi, mahtiaan näytteli, kumahutti kummasti kuminaansa, muttei sitten lopultanas mitään sajetta tahi kuuroa yllemme tuonutkaan!




    "Onnen lukko."
Yhden vaine hokasin silloilta noilta ylitse piskuisen lahden vievän.








   Itse Honkasalmi näkyvissä; tuon junaradan sillan kohta.








   Toinen Peto?
Ei, ei tää Peto ole. Tää oli "vaine" simpukan kuori rosoinen päällä asfalttisen jalkakäytävän.




    "Hiljainen on kylätie."
    Nuin sunnuntai aamuisesti hiljaista oli. Ei paljon liikennettä, ei montaa Kulkijaa Kummaa päällä 5-tien!




   "Päivän Sydän 2." yhdellä levähdyspaikalla jonkun ihmisen piirtämänä.




   "Lähtijä." x kaksi tsipaletta;







   Kuvakulmia ja kulmia kuvaajan.
   Tätä tällaista se teettää välleen kun heiluu kuvaajana vaikkas mimmottiis asennossa.
Täsä kyseisessä paikassa makasin selälläin ja punnersin vatsani olemattomilla lihaksilla itseäin ylävartaloltain ylös ja polviini päin, staattisessa asennossa pyrkien itseäin sit pitää ja kuvata samaan aikaan. Tuloksena oli näin jalkojeni mukaan tulo kuvaani tähän kunne sitten onnasin "väistää" ne ja kuvata uudemman keran onnistuneesti;



    Täsä sit makasin aivan rähmälläni yhden betonisen venehin laskurampin päällä, ihan liki vesirajaa, ja siinä tähtäilin kuvattavaani tätä;



   "Heijastuksia."

  






    Melkein ko Maailmankatolla olisi, muttas ei kuiteskana....


    Eikää kuiteskana kaunis kaipuu kauaksi vähentynyt mitään. Iellehen kaipaan tuonne kauaksi poies, kauaksi kotio!