kysytiin miulta viime yönä; "Tai onko sinulta otettu verikokeita?"
Miulta jäi monttu auki vaik muutoin se kivuistani kyl auki jo valmiina olikin... Kysyin, et miten niin?
Kuulin tuolloin omaavani todella parkkiintuneen kyynärtaipeen. Sellaisen josta ei oikein suonta löydy mihkä kanyylia työntää piikkeineen.
   Samaiseen henkkevän vetoon kyseinen henkilö sitten miulta kysymään: "Onko mitä allergioita? Voitko käyttää sitä, tätä, tuota lääkettä, jne.?" Kerroin hänelle etten mm. tiettyä kipulääkettä jotenka joutui hivenen pohtimaan mitäs sitten suonensisäisesti minun kehooni pumpataan - sillä olinhan ottanut noin puoli tuntia sitten jo tonnisen parasetamolia?
Kumiallergiani hän löysikin hyvin koneestaan miun tiedostoistani.... ihanin seurauksin: kanyylin tuon kiinitti/kiinittivät teipillä käsivarteeni, toiseen sitten sidetaitoksen verikokeen oton tukkeeksi ja senkin teipillä siihen toiseen käsivarteeni kiinni. No, mitä tekee, miten reagoi, kumiallerginen henkilö teipin kumiaineksiin? Niinpä. Nyt on koko päivän tään kumpainenkin käsivarsi kutissut kyynärtaipeestaan vietävästi. Punaisena paistavat ko Naantalin auringot!
   Niin, niin, monen asian ja homman ottivat hyvin huomioon tuossa kyydissäin, muttas joissakin olisi viel petrattavaa. Myös itselläin. Ihan vaikka tuo kumiallergiani. Jeeru et pitäisi muistaa aina hoitohenkilökunnalle sanoa, ettei nuita/niitä teippejä saa ihooni laittaa!
Muttas minkäs teet. He siinä kiireen hutakassa kaikkea muista vaik juuri lukivatkin eilenkin tiedostostain moisen jutun. Ja mie sitten siinä kipujeni keskellä kärvistellessäin - enhän mie tuollaista muista heille teroittaa: "Ei teippejä, kiitos!".

   Mitä, misä, miksi?
   Joo, tuossa viikolla menneellä otteli vatsastain eräänä aamuna sen verta et meinasin Pomolle sanoa etten Töihini suori. Otin kuitenkin särkytabun hetusiini ja á vot sie ko hyvä tuli. Niin sitä vaine päivä se mentihin ja seuraavatkin.
   Kunne tuli eilinen ehtoo.
Alkoi pikku hiljaa kasata kipuja alavatsaani ja siitään koveta. Sainen torkahdettua hiven unitabujeni turvin, muttas puoliltaöin oli jo sen verta kipiää et Pii-paa-auton soittelin.
   Misä: Täällä Boxi´lla ja sittemmin tuolla Kalakukko-city go go:n sairaalassa. Tänään jo sitten koissa aamutuimaan sekä päiväsyvämeneä Sukumme mökillä sekä iltapäivällä työpaikallain.....
   Miksi? Sitä tiedä en, enkä tiedä saankokaan konsa tietooni sitä.

   No, joka tapauksessa kussa tuolta nuin poies pääsin, niin otimma uusintana tabuja nukuttavia hetusiini ja vedin pienet aamu-etkoset Boxilla koisien. Sitten pakkade, kuulostelin nasuain piskuista; antaako se periksi ja mitä antaa jos antaa, ja suorin matkahan Sukumme mökkiä kohden.



    Kännykkä-kuva: "Meit-in sauna." "Puolen hehtaarin metsä"-muki ja kärtsät.
( jälkkäriksi Ahomansikoita, Lillukoita ja Vadelmia suoraan luonnosta! )
   Aivan yksin menin nyt. Aivan vasiten. Aivan vasta vasten - aivan YKSIN.
Sukumme Mummoakaan en matkaani kysellyt, en pyydellyt.
Halusin olla vaine omassa olossain, olla vaine omassa rauhassain.
Ja vasiten nyt tuollaisen yön jäljiltä - ei ketään huolettavaksein mukaani miun, ei ketään holhoamaan miuta "ko nuin nyt sattui"....

    Mökkitunnalmaa:















  
   Oli muuten nuori lekuri se viime öinen lekuri tuolla. Äkkisiltään sanoisinko, ettäs vähintään lapsistain nurimmaisten ikäinen, josko lie heitäkin nuorempi.
Siin kyseltiin tällaiselta vanhalta ihmiseltä, et mikäs se olikaan tää "nooti"? Miten tään ikäinen ihminen ko miekin olemma, voinen suhtautua niin nuoren ihmisen sanoihin uskoen niitä? Mitenkä hän saa itselleen ikääni nähden sellaisen arvon ja arvokkuuden esille tuotua, ettäs miekin hänen "isoäitinään" häntä uskoisin ja kuuntelisin?
Sit ko "käänsin moodin" päässäin asentoon, ettäs hän on taatusti ammattinsa oppinut, alaansa lukenut ja siten siihen oikeutetusti ihan oikeestikin pätevä ihminen, niin osasinhan mie kiltisti kuunella mitä hän pakisi, mitä oli yölliseen aikaan selvinnyt ja mitä kehoitti miun tekemään jos uusiksi "ottaisin" moiset kivut.

   Kivut joita ei toivois kellekkään.
   Aina ko on joku kipeänä, siis tosi kipeänä, ja jos se vasiten on joku läheisesi; lapsesi, puolisosi, tms. ihminen, niin sitä toivoo, ettäs voi kumpa voisi jotenkin toista helpottaa? Voisi vaikkas ottaa edes puolikkaan kivuistansa itselleen ja siten toiselle edes pientä helpotusta suoda ja luoda.
Sitten ko itse onkin kipiänä, ni ei kyllä toivoisi et kokaan, koskaan, misään, tartteis samoja kipuja kärsiä ja kokea, mitä juuri silloin itse potee!
   Muistissain kun joskus kauan sitten ( tästä muistelen pakisseeni teille Armaat Lukijain miun ) yksi muksuistani sairastui kurkkumätään ja häneltä puhkaistiin mätä sieltä nielusta ilman puudutuksia ( jos olisi puudutettu, niin nielu olisi puudutuksista turvonnut kiinni, eikä hän täten olisi saanut hengitettyä ollenkaan! ) sekä sitten tuon jälkeen kun hänellä oli jano, eikä saanut toimenpiteen jälkeen viellä juoda. Se tunne kun toinen on janoinen ( -mädän noustessa hän vältteli nielemistä ja täten myöskin mm. juomista jotenka janoa oli pidempiaikaista jo takana ) eikä voi toista helpottaa tuskassaan!
Yölliset kivut nuo kovat jotka laittavat ihmisen kippuraan, kivut jotka tekevät tunteen et pissattaa ja kakittaakin, muttei mitään tule kuitenkaan. Ne kivut, nuo tunteet - ei niitä toiselle haluaisi antaa kärsittäväksi.





   Enpä muista milloin viimotteeksi olen tuolla tuossa sairaalassa käynyt. Siitä onjo aikaa.
Olisiko ollut jokunen vuosikas sitten käsileikkauksessa? Vahi oliko sittenkin viimeisimpänä jalan leikkaus?
No, uudet olivat tienoot nuo, mistä sinne ensiapuun mentiin, muttas sit poies lähteissäin kera taksikuskisen miut noutaneen, hokasin et jeeru, sitähän oltihin aivan "tutuilla nurkilla"! Huomasin nimittäin kuin lähdettiin valvomosta ja kuljettiin SEN heräämön kautta jossa mie tuolloinkin viimeksi heräilin leikkaukseni jälkeen. Muistan sen aivan selvästi, tunnistin sen paikan siin ohitsensa kulkiessamme.

   Matkan täältä ja tuonne kuuntelin Pii-paa-auton ajonopeuksista sekä erinäisistä käänöksistään, nottas misä kulloinkin mentihin. Niinpä - kaiken sen kipuni keskellä huomasin tuollaiset asiat?! Miksikö? Enkö ollut kipeä sittenkään?
Ei, olin kipeä, ja jokahinen erinäinen vauhdin nosto, hinnaaminen, jokahinen eri tien, kadun, tms. kääntäminen, tuntui kehossain ja täten myöskin kivuissani. Tunsin taatusti auton tuon jakahisen liikkehen, jokahisen "montun, kuopan, kuhmun ja laaksonkin" tienpinnoissa noissa!
    Aamulla varhain, noin klo.3.30. ja sen jälkehen ko ajeltihin sitten takaisin kotio ilman mitään kiirusta katselin taksin akkunasta kuin Aurinkoinen Armas Taivahanrannan takaa ylös nousi.
Oli upeat maisemat! Hienoa usvaa sillä täällä. Peilityyntä vesistön pintaa, paikoin pientä värettä pinnallansa.
Aamun hiljaisuutta, kiireettömyyttä, rauhaa maantiellä; ei paljon autoja liikenteessä.

   Niin vaine kotia takaisin pääsin ja tulin.
   Se, ettäs kotiain pääsin, niin avaimillanihan mie tänne Boxiin tulin, sisälle sit siitä kynnyksensä ylitse astuin. Ja sehän on ihan oikein: avaimilla ovi aukaisten kun tupahan tullaan.
   Entäs siten toisin päin? Avaimilla? Sellaisella käänettävällä vempaimella ovenrivalla olevalla tahi ovenrivalla itsellänsä, ja sitten ulos?
Niinpä. Sitä olemma tottunut olemaan ja asumaan, niin tuolla Humisevallaharjulla muksuin 24/7 takia olevaisen avaimella ulos mentävän oven keran, ko sitten nyttemmin tuolla Pienellä-Punaisella pirtilläkin ihan vuokranantajien päätösten takia avaimilla ulos mentävien ovien kera, etten ole osanut kyseinalaistaa tään Boxin oven "avaimilla ulos"-versiota!
Kunne nyt yöllä Pii-paa-auton henkilökunta kyseinalaisti tuon sydeemin. Puhuivat kuin se on vaarallinen hätätilanteissa. Hätätilanteissa ko pitäisi ovista päästä ulos ihan vain ovenkahvaa tahi sitä yhtä sen seurassa olevaista pientä väkästä kääntäin - ei avaimia.
Mietinkin, sekä sanoin heillekkin, ettäs vasiten näin tällainen ovi ja tällainen lukko sekä ihminen kuin miekin; heikko käsistäin ja sitten kun en saa arkenanikaan oikein tuota oven lukkoa auki aivan rauhassain siitä kulkeissain - kuin sitten jos hätä tulee?! Se lukko on vaine jotenkin hankala miulle. Olen sen öljynnytkin jo, muttas siltikään se lukko ja mie, me emme ole sinut toistemme kera, emme.




   "Noidanrinki." - edelleenkin mökkimme pihanmaalla.
   Noidankehässä noidat, keijut tahi menninkäiset tanssiansa lyövät yölliseen aikaan.
   todellisuudessa tuolla keskellä on joskus ollut joku näiden sienten kantasieni. Se on siitä sitten lähetellyt sienirihmastoaan ynpärillensä säteittäin ja siitä sitten taasen vuosikas vuodelta yhä edelleen ja edelleen niin, ettäs ynpyrä tuo ain laajenee ja laajenee uusien maanpäällisten sienten lakkien sekä jalkojen muodostelmana.
Ynpyrän keskusta on tummemman nurmen, kasvuston, omaavaa kasvustoa koskapa sienet ovat jättäneet sinne typpiravinteita hajottaessaan eloperäisiä aineksia maasta.
Sienten kohdalla, ynpyrän ulkokehällä, taasen nurmi on kalpiaa, mitätöntä, olematonta, koska sienet ( nuo lakit ja jalat ) kuluttavat sieltä kaiken ravinteen ja veden saaden maaperän näin vettä läpäisemättömäksi ja silloinpa muulle kasvustolle ei jää mitään mahdollisuutta kasvaa sillä kohtaa.

   "Mummon kukkamaalla.... kukkamaan kupeella.":



   Asteri, Syysasteri.



  Lilja.  



    Päivälilja.



   joku kaunis, kovin kaunis, luonnonkukka...




    Kotia kohti kokkani kääntäin poikkesin muutamissa kohden maissa.
Mm. täsä Ahkiolahden vanhalla kanavalla josta kuvasin tään:



   "Lähdetäänkö?"

    ... ja sitten myöskin mm. ohran tähkäpäisiä varsia poimien yhden pellon pientareelta, tuoden ne Töihin maljakoihin koristeiksi ensiviikoksi.
   Matkalla menne ja tullen, hokasin, katselin suruissain, kuin ovat tienpientareet täsä viikkosen aikana ( muisteleisin et viikkonen sitten viimeksi mökillä oli käyntini miun? ) raivattu, riistetty, raiskattu. Ne on niitetty aivan alas asti. Niistä on raikattu poies kaik se kaunis kukkain loisto mikä niissä viel tuolloin viime käynilläin niisä oli.
Ei sit mitenkään mieltä ylentävää katsottavaa.


    Ylentävää - kivut TÄLLÄ hetkellä olemattomat ( oli muuten Pii-paa-auton kyydissä ollessa mahtava tunne kun kipulääkkeet tiputetut alkivat toimimaan ja kipu alkoi häviämään pikku hiljaa navan tienoolta alaspäin. Se tunne kun kipu hävisi, sitä ei ollut enää henkeä haukottavnan! ) ja luvassa kenties ihan vaine tavallinen yönseutu.
Unta kaaliin ja sit huomenissa alkavalle viikolle paikan tuon Työ, vetäjäksi.