Lähtökohtana juuri kokemain ihanainen tapaaminen aivan ventovierahien turistien kera täällä kylällä ja sittemmin heidän kera kois kaffitellen.
  
   Se että mie, tälläinen "hulaveden tänne tuoma" kerron toisaalta tullehille turisteille tästä Luovostamme täällä on muuten jännä tunne.
En ole itse enää vieras, käymäläinen vaan olen vakioväestöä, en kantaväestöä tosin, muttas kuitenkin täällä asustavainen, tänne kuuluvainen, omaa väkeä jollahin tapaa siis. Enempi omaa kuin enää turisti. Olenhan mm. jo nyt ( melkein vuosi meni täsä ) sisäistänyt, mieleltäin sopeutunut siihen, ettäs Hepo Hopiain turvassa kököttävi se yssi piskuinen, punainen lätkä kun täällä "mantereella" seilailen erinäisissä paikoissa.
Kertoilin heille erinäisiä nähtävyys, kokemus, paikkoja täältä. Paljo he tiesivät, paljon jo käyneet olivat, muttas muutamat uudet "täkyt" heille voinen valaista. Kertoivat hekin sellaisia täältä joissa en itse ole käynyt vielä, enkää tule käymäänkään ihan heti; mm. mini-golfrata.
Juteltiin siitä kuin täällä on omanlaisensa tunnelmansa, ihanuus, rauha, verraten ulkomaailmaan. Täällä eletähän omaa menoa, omissa oloissa, omassa rauhassa. Ja täällä asustetaan, ollaan, eletähän, monin kohdin tunnelmissa kuin oltais mantereen puolella ollessa jotanin 60-luvulla. Siis hyvällä mielellä ajatellen, ei mitään pahaa, ei.
Ja mm. siitä sit johtuu sekin, ettäs tänne et ole valtaväestöä kuin asuttuasi monia kymmeniä vuosia täällä, tahi mielellänsä sukujuuresi ovat jo täältä lähtöisin; syntynyt täällä. Tahi sitten nainut sukuun. Jos olet tosiaan tullut omin nokkinesi, muuttanut tänne, niin olet piiiiiit-kän aikaan viellä vieras, tulokas, tulvavesien tuoma.
Mitä vaikutuksia on tulevalla sillalla tänne? Pohdittiin negat kuin positiivarisetkin. Yrittäjien positiivariset, valtaväestön/vanhemman väestön negat kun tunnelmat täällä muuttuvat.
Kertoivat pettyneensä kun jossakin näkyy mainintoja, ettäs siellä ja siellä on jotahin, muttei sit missään kerrota tarkalleen ettäs misä, eikää vasiten ole mitään viitoituksia, opasteita, tms., jottas paikkaan määrättyyn osaisi. On kuin suunistaisi joko autolla, jalkasin, tms. pelillä ja sitten kokee ihanaisen "a-haa -elämyksen" kun on vihdoin viimein haluamansa löytänyt! Toivoivat siis paljon parempia opasteita jokahiseen paikkaan - jos tänne turisteja halutaan käymään.
Ja myöskin helpommin kuljettavia, paremmin opastettuja, reittejä eripuolille rantamia niitä rantamia joita oma väestö täällä näyttää varjelevan ettei kukaan nisitä mitään tietäisi ja ettei sinne vasiten vierahat pääsisi ja menisi... Kun juttelimme nuille rannoille menoa, pääsemistä ja kerroin heille kuinka monessa olen itse kulkenut - tassutellen, niin he olivat otettuja: " "Kuinka" paljon sie oikein kävelet?"
Muttas sitten pohdimme sitä turistien määrän lisääntymistä ja sen mukanaan tuomia negoja koko tälle Luovolle. Mietimme mitä kannattaisi sanoa ja misä tästä paikasta. Mitä ei missään nimessä mainita, neuvoa, mainostaa.

   Mitenkä sitä voikaan ventovierahin ihmisten kesken, läsnäollessa, mukana, sanaisensa arkkunsa aukaista ja kertoa aikas vapaasit kaikenlaista. Vasiten nuin kun istuttiin vieretysten jakaen yhden ns. puistonpenkin ja sittemmin kaffeemukillisten äärellä pöytäin ympärillä.
   He katselivat tätä huusholliani, hivenen kait hieman erilaista kuin yleensä valtaväestöllä on....
Omaan vanhaa talonpoikaistyylistä kalustoa jotka olen itse pääosin rustannut nykyiseen, perinteiseensä kuosiin; hionut, lakannut, yms..
Kaappieni nupit ovat muuta kuin ne tollisen metalliset ja nykyaikaiset vetimet. Nämä omat omani, pienet, pyöriät, ja neljän eriväriset suolisesti sekaisin jokahisessa kaapinovessaan; jokahisessa ovessaan kaksi tsipaletta.
Akkunoideni välissä on sellaisia eläinhahmija ja vanhoja tavaroita. Kuin myöskin kaikissa akkunoissa itsessään ja sit verhotangoillakin - vanhaa pien´tavaraa.
Koristeellinen jääkaapin päällä ja itse jääkääppi tuollainen jenkkijääkääppi oikein vihiriällä värillä ( sen ostossa ovat vuokranantajat kyl osuneet aivan nappiin! ).
Koristeena löytyy luonosta löytämieni eläinten luita, höyheniä. Löytyy vanhaa ja uutta erikoista vaakaa, erikoisia seinäkelloja, vanhoja kannuja, jne..
Räsymatot lattioillani - ainut uusi huonekalu on tuo Töllötin, Näköradio, tuossa vanhan, piskuisen,pöydän päällä.
Sänkynikään ei ole "tusinatavaraa" vaan sellainen aito-metallinen, tumma, koristeellinen kiemuroineen.
Yläkerrassa kaksi vaaterekkiä ja niissä hivenen erikoisempia vaatteita kuin muilla; mm. tyllialushameita, vanhaa mekkoa, tummaa "gotti"-henkeä, "romaania", yms..
Se minkä hokasivat; vessassa on yksi piirtämäin taulu. Ei sekään kuuleman ns. normaali vaan tosi tarkkaa piirtämistä, mm..
Siitä tuli puhe ( ja jo tuolla kylillä kohdatessammekin yhdestä tällaisesta asiasta jutellessamme ), ettäs piirrän pienestä kuvasta seinien kokoisiinkin juttuihin, teen näitä rustauksia huonekaluille, valokuvaan paljon ja sitten leivon myöskin. Näytin leivonnaisia joista kuvia olemma ottanut itsellein talteen.
    NIIN sainen kuulla heidän suustaan, ettäs olemma taiteellinen ihminen. Erilainen. Taitava. Tekeväinen. Osaava. Pikkutarkka.
Tiesin nuo entuudestaan, löydän nuista itseni, muttas on se jänskä havaita kuin sitä ventovieraat ihmiset huomaavat samaiset piirteet vähäisien hetkienkin aikana toisesta ihmisestä, mm. minusta itsestäin. Tahi onkoo se jänskää - katsonhan miekin toisista ihmisistä aikas pikaisestikin katsellen, millaisia he ovat....