Pienen-Punaisen pirttisen Hulda on "retkeillyt" tään kesän Savonmaalla pitäen majaansa Boxi´lla.

   Nyt vasta, täsä juuri ennen takaisin kotio lähtöä Pohojois-Pohojanmaalle, oli sitten eilennä eka taikinan laitto tään kattosen tilapäisen alla.
Ehtoon tullen tapahtui taikinaisen tuon alustus ja sit olikin edessä se jänskin vaihe: yöllinen aika - jeeru et se jänskätti!
   Lähteekö Hulda tänne mökkipaikkakunnan yölliseen elämään mukaan, tahi yrittääkö sinne mukaan, vahi tyytyykö vaine tähän mökkielämään, asettuuko aloillensa tänne Boxiin?
Onnessain olimma aamuna tänä pänä, ko sainen huomata Huldan tyytyneen mökkeilemään vaine Boxin seinien sisällä.
   Siitä olikin hyvä alkaa sankkevan tytyväisen Huldan tuon hierontaan Leipäsiksi, makoisiksi maistiaisiksi, ja mm. evähiksi mökkielämäin omaani tään päiväiseen....
   ( Kaiketon taikinajuurileipä; gluton, maidoton, hiivaton, leivinjauheeton, leivontasoodaton, suolaton, sokeriton, soijaton, palkokasviton, pähkinätön, kananmunattomat. )

------------------------------------------------------------------

   Vapaapäivääni mökille viettää.

   Imuroin Hepo Hopiain ( johka muuten juuri tänä aamuna uudet pyyhkijänsulat käväisin ostelemassa; nyt muuten "pyyhkii hyvin". ) ja hokasin, nottas olisi samointein ollut tarvista myöskin pyyhkäistä sen sisäiset tilat ( puhumattakaan ulkoisesta kuorestansa joka on todella shittainen niin monien hiekkaisten teiden ajelusta ), muttas ko mökillämme on juuri par´aikaa todella surkia vesitilanne, niin eipä ollut edes pienoisesti moista tointa tehdä nyt.
   Imuroinnin jälkehen piirsin tulen notskiin sekä hiilloksen aikaan saatuain kärtsäsin siinä evähäni:



   
    Sekä poimin Töihin pöytiin kukka/kasvikoristeita ettäs valokuvasin: 



   "Meit-in sauna."




   "Mummon mersu."
   Siis Sukumme Mummon mersu, noi kottikärrit.
Näistä olemma pakissut aikaisemminkin ( muistan sen ), muttas kerrompas vaine nyt, nottas sellaiset -kärrit joista kuuppansa on jo monin paikoin puhki kulunut reijille, muttas yhä iellehen näitä käytetään; niin Sukumme Mummo kuin me muutkin sukumme jäsenet.
On meill mökille uudemmatkin, ehyet, -kärrit tuotu, muttas ne ovat jääneet aivan kokonaan käyttämäti. Jokahinen ottaa nää aina käyttöönsä mieluummin kuin ne uudemmat.
Ja "mersu" sen takia et Mummo tuo puhui aikoinaan kun viellä mm. ajokortin omisti ja joskus jopa autoakin ajoi, ettäs sitten kun hän itselleen joskus auton jonkun ostaa niin se on sitten mersu ja valkoinen, viti valkoinen! Tosin samaiseen henkkevän vetohon hää sitten mökillä ain tokaisi, ettäs onhan hänellä jo oma ajokki; noi kottikärrit tuossa.
Täten sit alettiin puhumaan "Mummon mersuista".




    Pihilaja kantaa satoaan.
Eikös se ole niin, ettäs jos ja kun Pihilaja kantaa marjoja kystä kyllä, niin sellaisena vuonna tulee myöskin paljon omppuja. Ja kun on paljon marjoja Pihilajassa niin pihlajanmarjakoi menee nuihin Pihilajan marjoihin - jättäin omppupuiden omenaiset rauhaan; tulee paljon hyviä, ehyviä, omenoita.
Myöskin: "Ei Pihilaja kahta kanna."; jos marjoja paljon Pihilajassa, niin sitten talvella ei ole paljon lunta oksistonsa päällä - tulee vähä luminen talvi.




    "Kypsää."




   Piskuinen ja kaunis.




   "Nuppineulat."




   Kärhö.


   Mökkeilessä mietin:
- Miten käy mökkimme tuon kun Mummostamme aika jättää?
Autioituuko se, jääkö käyttämäti? Surku.
Ottaako joku hotteikseen sen - ehken ei.
Raaskimmeko luopua siitä, myydä sen - painaako tunnearvot niin paljon, ettei sitä myydä?
Onko jollahin enempi tunteita paikkaan tuohon kuin toisilla/toisella; kuka sitä puolustaa, kuka on valmis myymään?
- Jos paikka autioituu, jää käyttämäti, niin mitenkä vesakot valtaavat tilat pihanmaiden nuiden, miten kaik Sukumme Mummon hoitamat perennapenkit, marjapuskat, maat ja mannut, luonto valtaa omaksensa.
Kuinka kauaksi aika kulkee, ettäs tienoot nuo ovat erottamattomat ympäröivästä luonnostansa?
- Mitä Sukumme Mummo NYT ajattelee ( osaksi muistamattomana ihmisenä tosin jo ) nuista kaikista?
Mitä hän ajattelee, mitä tuntee, kun hänen elämäntyönsä on nyt jo nuin alas mennyt; harva siellä käy, kukaan ei enää yövy tahi sauno siellä?
Mitä hän ajatelee kun kukaan jälkipolvistansa ei oikein täsäkään vaiheessa enää pidä siitä paikasta huolta; nurtsin käy joku tahi jotkut leikkaamssa, muttas siihempä se sit oikeestaan jää. Kukaan ei innostu esim. marjain poiminnasta, tahi muistakaan hommista siellä; kesäivin esim. mökin sisäistä siivontaa, jne..
Mitäs hän ajattelee, kokee ja tuntee siitä kun esim. tuossa viimekuussa sai yksi jälkipolvistansa mielehen, ettäs nyt sitten käydään lävitse paikkojensa tavaroita: hävitykseen kaik se mitä ei käytetä, millä ei ole tunnearvoa tahi muutoin mitään järkeä säilytellä, eivät ole siis käyttökuntoisia enää.... niitäkin sellaisia kun on sinne tullut jemeliin laitettu joidenkin meistä.
   Surku, surku tosiaan ja isostikin, mielestäin.
- Sitten jos ja kun nuin... niin miullakaan ei ole sitten paikkaa mihkä mennä, misä käydä.
Ei ole paikkaa lapsuuden, ei paikkaa entistä - vaikken mie siellä tykkää talossa olla niiden siellä aistivieni henkien takia....
Mitäs mie sitten, minne menen, misä käyn? Häätyykö miun alkaa ajatella jotahin paikka itsellein?
Mökki kesäinen jostahin - ei ihan innosta kustantaa sellaista; eikää miun varani sellaiseen riitäkkään.... Juuri tänä pänä kysäisin tulevaisuuden eläkkeeni suuruutta ja se ei tule olemaan tosiaankaan mikään "suuri" vaan todellakin pieni, mini-sellainen. Esim. nykyiseen palkkaani nähden puolet siitä!
Onko tulevaisuuteni täten sitten jokin tällainen Boxi´n kaltainen piskuinen asunto. "Huone, vessa, suihku - se siitä" -tyyliin.
Saanko edes tuollaisen asunnon pidettyä itselläin vahi onko edessä "mierontie" kapia ja piiiit-kä?