... ns. osa 3.

   Se olis sit lähdössä käyntiin toinen päivä näil leveleillä.
Tuttua huttua ainakin näin tään kupparinkurssin tiimoilta. Muutoin ei sit tietoa mitä tuleman pitää.
   Näin se oli tää aamukin; ei tietoa kospo ylös ja mitä sitten ennen aamupalaa.
Ratkaisin tuon "epätietoisuuden" lähtemällä ulos kreippailemaan ja suunnaksein otimma tuon läheisen Pikisaaren kera aamuisen Aurinkoisen.




    "Aamuinen uija."




    "Aamusilta."




    Lammassaari.

-------------------------------------------------------------------------------------

 
   Muutama kuva päivän mittaan kännykällä napattuna, paikan tään sisäpihan puutarhasta josa tällainen kukkanen kasvaa varmahan pitempänä mitä mie olemma:







----------------------------------------------------------------------------------------


    Ja sitten kuvia "tusinoittain" iltapäivän tunneista iltamaan kun ns. oma-aika alkoi ja kylille, keskustaan, lähdin stallade.

    "Oikaisin" hautausmaan ja kirkonpihan kautta, ylitse Suensaaren, kohti vierasta valtakuntaa, hakien tätä Suomen maan rannanpuoleista kaistaletta koskapa halusin Rantakadulle josa on niitä vanhoja rakennuksia joita aikaisemmillakin kerroilla täällä käydessäin olemma kuvanut. Tätempä hivenen varmahan toisintoakin täsä nyt sit tulevi - sori.



   Astinkivet.
   Kivet joista pakisin teille muistini mukaan jo aikaisemmin, jos vaine ei muistini nyt ihan totallisesti petä. Kivet jotka ovat näin astua ylitse kivisen hautausmaanaidan. Kivet jotka on aseteltu näin portahiksi tähän tälle puolle ja toiset samanmoiset sitten tuonne vastapuolellensa.
Ja arvatkaas mitä?
Aivan tään kuvain ulkopuolella, tuossa vasemmalla, ovat takorautaiset portit jotka aukaisemalla kyl samaiselle hautausmaalle pääsee!
Niinpä. Ihminen on laiska ja kekseliäs keksimään helpotuksia kulkuunsa.
Täsäkin näin sitten siihen vaivaan et avaisi portin tahi portit nuo, on jollahin välähtänyt asetella kivet täll´ viisiin; ei vaivaa portin/porttien avaamisesta - kenties kantamuksia käsissä nuissa avaavissa, vaan vain pari askelta kiviä pitkin aitasen ylitse ja ka´ - ilman käsien käyttöä. Vaine askel, toinen sekä kolmas ylös päin sekä kaksi alas päin.




   Kaunis kellotapuli, ja kirkko tuolla takanansa, kauniine paanukattoineen.
Tornion kirkko jaosta pakisin: "Reissaaja-Lissinä Pohojolassa: osa2.." maaliskuussa.




   "Kauneus on katsojan silmissä."
Ja tässä se on miun simmuissain! En vaine mahda mitään; täsä on jotahin joka puhuu miulle, täsä yhden talon päädyssä ja sen seinustan "rytmissä". Nuo ikkunat kauniit sekä tuo maalaamaton "oven" kuvio. Niihin kun viel lisää tuon talon kulmauksen tuossa "rajamaassa", siihen kattolappeiden rytmin ja viellä koko valkian pinnan rosoisuuden. Voi että!




   Torniojoki. Välissä Suomemme maa kuvan etualalla ja Ruottin maa tuolla vastarannalla.
   Kuulimme muuten tänä pänä, ettäs sit huomenissa teemme oikein ns. retken tuonne jonnahin Ruottin puolelle....




   "Luukuin suljetut ikkunat."
Lue: "Suudelmin suljetut kirjeet.". Keskikadun puolella yhden talon seinusta on tällaisia luukuin suljettuja akkunoita täynänsä. Kauniita nääkin.
  
   Luukut suljetut kuuluvat sellaisella pitkälle, puiselle, vanhalle, talolle josa on valkoisin nurkkalaudoituksin ja pystykkäisin ( mie sanoisin et... ) jako/asuinhuonejako ja samalla tukihirsin rakennuksin "jaettu" ulkoseinustansa "lokeroihin kauniisti. Nuissa "lokeroissa" ( voi harmi kun en kuvanut seinustaansa tuota - ymmärtäisitte tään selityksein varmasti sit paremmin! ) on tällaiset valkiauksiset akkunat luukkuineen ja näiden akkunoiden päällä piskuiset ns. poikattain olevat, suorakaiteiden muotoiset "vintti-ikkunat".
Nämä luukut ovat ehken laitetut akkunoiden nuiden etehen mm. talvisten aurausten takia; suojaksi akkunoiden lasien.
   Tämä talo on Tornion vanhin ASUINrakennus josta on paljastunut korjaustöiden yhteydessä vuosiluku 1728.
1750-vuodesta lähtien oli kauppias Jonas Stillander omistanut tämän talon ja tonttinsa tuon rakennuksinensa. Poikansa kauppias ja raatimies Fredric Stillander peri nämä rakennukset tontteineen isältänsä ja taasen Fredricin leski Helena Stillander myi sittemmin talon tontteineen räätälimestari Edvard Lindgrenille 1849.
Vuodesta 1895 lähtien on tämä omaisuus kokonaisuutena siirtynyt Adolf Richard Anderssonin omistukseen ja josain vaiheesaa kait tämä Andersson on-ko muuttanut nimensä Aspio´ksi josta sit tulee tään talon nimi; Aspion talo.
Nyttemmin tornion kaupunki omistaa tämän pihapiirin 1993 vuodesta lähtien.




   "Rantakadulla."
Ja ihan oikiasti Rantakatu-kadulla. Tänne mie halusin, tänne mie pääsin - hyvä mie.

    Pyörähdin taasen talosa jossa on "Kuvataideseuran" pitämä taidenäyttelytila. En tiedä et omistaako tuon paikan, tuon talon, tuo.... Ei, kun sehän olikin Tornion kaupungin omistama talo! Joo. Ja tää Kuvataideseura on sitten varmahan siin kohtaa, siin asunnossa, kaupungin vuokralaisena. Jep.
No, mie siis pyörähdin sinne ja kävin katsomassa tään hetken näyttelyn sieltä sekä totesin, nottas olipas onni ko pyörähdin. Oli sen verta mahtava näyttely. Hyvä näyttely!



   "Silmäily." - kuten tämän kyseisen "Lux Magnus"-valokuvanäyttelyn tehnyt Markku Juntikka on osuvasti nimennyt tämän kuvansa.
Muutoinkin hän oli todella ihanasti nimennyt ne kaikki valokuvansa jotka mielestäin ovat kaik´ kuvattu täällä Torniossa sillä suurimman osan niistä osasin miekin näin vieraspaikkakuntalaisena sijoittaa tänne tiettyihin paikkoihin ne paikat täällä käydessäin nähtynäin.






   "Tallin ovet."
Luulen, uskoisin, et nää ovat ollehet aikoinaan tallien ovia.



   "Aitta." - aitan ovi.



    "Porstuat."
Vasen; jokin "Seniori piste." ja tuossa oikialla sit tuo Kuvataideseuran porstua.



   "Kadulle."
   Pihan tään pihaportit auki kadulle, auki tulla, astella pihaan tuohon. Mie nyt tuolla hetkellä tosin tästä poies menossa....



   "Suljettupiha."
Tuolla edessä vasemmalla, tuo punainen rakennus, on se tallirakennus josa on tuo päässään olevainen aitta. Oikialle jäävät sit mm. sen Seniori pisteen ja Kuvataideseuran porstuat.



    "Astu sisälle."



   "Rantakatu."
   Tää samainen Rantakatu nyt toisesta suunnasta kuvattuna, kuin mitä tänne tullessai/mennessäin kuvasin.
Ja hei - tästä talosta, pihasta, jne. pakisin tuolloin keväällä jo....




   Granrothin tontti joka on Rantakadun ja Keskikadun välissä ja sen talo joka on ollut Tornion kaupungin omistuksessa vuodesta 1993 sekä tässä toimii ( luin ulko-ovensa lapusta tään ) Tornion kaupungin kulttuuritoimisto.
Pihanmaallensa on tehty sellainen kivistä rakennettu henkikuvio tms., mikä sen nimike nyt olikaan. Ja oihanmaan tuon toisella reunamalla, Rantakadun puolella, on sellainen matala rakennus joka on miun mielestäin kuin pottukellarin kattorakenelma?
   Netistä kaivoinkin tietoa, ettäs tässä on aikoinaan ollut suljettu-, umpipiha ( aina 1930-luvulle asti ) ja siinä sitten mm. kellari, ulkohuussi, talli/varastorakennus ja ulkorakennusrivi. Tulipalo on kuitenkin "korjannut" satoaan ja muutoinkin nuita rakennuksiaan on purettu aikain saatossa poies.
Niissä ovat hävinneet Christian Jacobssonin 1600-luvun lopulla laittama asuminen tällä paikalla, kuin myöskin 1700- ja 1800-luvuilla pihapiirin omistaneen kauppiassuvun työn jäljet.
Tuon kauppiassuvun Johan Petter Granroth on ostanut tään tontin itselleen perustain tään rakennuksen pohjoispäätyyn 1918-vuoteeen asti ollehen sekatavarakaupan.
   Alla samainen rakennus Keskikadun puolelta nähtynä;







   "Aineen taidemuseo." ja sen kupeella olevaiset tykit rivistössään.
   Näiden tykkien tarinaa tunne mie en, muttas voinen veikata, ettäs johkin Suomemme maassa tapahtuneen sodan sotimiseen näitä on käytetty...
   Samaten kuin "Aineen..." - mistä tulee moinen nimi museolle, tahi yleensäkin jollehin rakennukselle?
"Aine" ( täsä tapauksessa omistusmuodossa n-päätteellä ) sanahan tarkoittaa jotahin nestettä, tms. ainetta jota voidaan käyttää tehdessä siitä jotain, esim. metallit, puut, kankaat, leivonta-aineet. Tahi sitten "aine" - kouluissahan kirjotettiin, ainakin ennen, aineita äidinkielentunteina. Ja "aine" oli opiskeluaine; matenmatiikka, kemia, englanti, jne..
   Jälkikirjoitus.
   Sainen kuulla, että Aine-nimi on ihmisten, yhden suvun sukunimi. Sitä en tiedä mistä tuo sana sukunimeksi on tullut, muttas sen tiedän nyt, nottas Aine-suvulla on runsas taidekokoelma hallussansa ja he ovat säätiöineet nuo keräämänsä taideteokset ja pitävät niistä näyttelyitä mm. tuossa Aineen museossa muidenkin taiteilijoiden taiteiden läsnäollen.


   "Katutaidetta." - mutta ihanaa vaikkas kuin onkin kyse "toisten omaisuuden turmelemisesta";



   Liekkö oikein luen; "Dont horizont" saanen mie tekstistä tuosta selville. Ymmärtääksein se jokin tekijän nimi on, vahi onkoo siinä jokin kannanotto tahi nimi teokselle tälle kauniille?



   "Muutama veto paljon puhuu."



   ... ja paljon vetoja myöskin.





   1857-vuonna on tämä ns. Husan talo rakennettu venäläisen varuskunnan käyttöön.
Kasarmialueena toimiessaan oli tällä pihalla 1800-luvun lopussa myöskin leivintupa, saunarakennus, aitta, liiteri, heinälato sekä usealle kymmenelle hevoselle talli.
Sitten vuonna 1883 on kauppias Carl Wilhelm Berg hakenut lupaa talon julkisivun sekä huonejärjestyksen muuttamiselle. Samalla myös kaakeliuunin rakentamiseen salin puolelle, makuuhuoneeseen ettäs eteiseenkin. Hän anoi lupaa myöskin  keittiön lieden uusintaan, ettäs uuden kuistin rakentamiselle pihan puolelle.
Muutoksen tuulet puhalsivat vuosina 1915-19 jolloin tontilta purkivat useita rakennuksia poies.
1920-luvulla ( 1923 ) tukkuliikkeen harjoittaja Helmer Husa on ostanut tämän rakennuksen makkaratehtailija Elias Lindqvistiltä.
1927 on pihapiirissä ollut tallirakennus Hallituskaun viereltä, muutettu asuinrakennukseksi joka on sitten joskus myöhemmin korotettu kaksikerroksiseksi rakennukseksi. Tuo rakennus on ollut mm. 1960-luvulla liikehuoneistojen käytössä, muttas sittemmin 1980-luvulla purettu kokonaan poies.
1938 vuonna taasen on tähän taloon rakennettu kellari ja uusi sisäänkäynti Jäärärikadun puolelle.
   Aumakaton muotonsa, räystäidensä profiiliaiheidensa ja nurkkapilasteidensa sekä vaakalaudoituksiensa takia talo on tyyliltänsä empire.



   Pankki. Tästä rakennuksesta tulee mieleeni ensimmäiseksi pankki ja niin se sitten onkin ollut ja on.
   Tämä on aikoinaan ollut Tornion ensimmäinen kivirakenteinen talo jonka on suunitellut arkkitehti Walter Thomé 1911 Yhdyspankin omaksi pankki- ja liikerakennukseksi ja täsä on toiminut 1900-luvun alkupuolella myöskin posti. Muuten - täsä rakennuksessa toimii edelleenkin joku pankki!
   Talo on tyyliltänsä rokokooklasmin edustaja johka on sitten myöhemmin lisätty päätyihinsä parvekkeita, lisärakennus ( tuossa edustalla täsä kuvassain ) ja jaoteltu ikkunat eritavalal kuin mitä alkujaan on ollut.




   Jos en nyt aivan mehtään mene, niin tämä talo täsä on SE talo jossa on toiminut aikoinaan Tornion poliisiasema ja joka on olemasa paikassa joka on raatihuoneen vieressä.
   Tuossa raatihuoneessa ( jonka kuvasin tuossa toissapäivänä täällä käppäilessäin - taisin puhua kaupingintalosta tuolloin.... vahi raatihuoneesta? ) toimii nykyään eri yritysten toimistoja muttas...
   Tämä uusrenesanssisia piirteitä omaavan nikkarityylisen raatihuoneen ovat torniolaiset rakentaneet 1871-vuonna tulipalossa ( kuinka paljon onkaan tulipalot tuhoneet tästä kaupungista, kuin muistahin kaupungeistemme? ) tuhoutuneen viidennen Tornion raatihuoneen tilalle arkkitehdin F.W. Luchow piirustusten mukaan apteekkari Hougbergin perikunnan talon aihioon.
Kerrottakoon, että tuo viides raatihuone sijaitsi toisaalla kuin tämä josta nyt pakisen, ja se oli rakennettu noin 1722-vuonna.




   "Turva."
   Paloautoissa turva ihmisten ja nuiden ovien takan on ollut turva paloautojen....
( menneiltä käyntikerroilta löytyy tarinaa tästä paloasemasta jossa on toiminut VPK-paloasema, elokuvateatteri, jne.. )




    "Huolehtija."
    Aita joka huolen pitää, et kutsumattomat vierahat aidan ulkopuolella pysyvät ja et omat sen sisäpuolella.
Hivenen Ajan Hammas jo puree kuvettansa, mutta ihan hyvin kyllä viel asiansa ajaa tää huolehtija.