... osa 4. ja viimoinen nyt sit tältä erää, sillä kotia lähtöpäivä oli tänään sekä täten nyt skriivailen tätä tekstiäin jo kois ollen.
Kerrottuna suoraan; sehän oli miul tarkoitus, nottas vaine pistäydyn kois hakemassa sen avainlukulistan, muutamat helteiset vaattehet ja välittömästi bainelen takaisin baanalle aukiavalle.
Toisimpa kävi.
Yölliseen aikaan mennehenä, äityi miulta etenkin oikian käden kyynärvasi siten etten sitä koukkuun voinut laitella olleskana. Enkää nostella mitenkään rintaani ylemmäksi, esim. kammataksein hiukset tahi syödäksein, laittaaksein suuhuni jotahin syötävää.
Täten varasin tuonne Tornioon päivystävä-ajan ja siellä sit lekuri tuo yskän ymmärsi, totesi miulla olevan jännetupintulehduksen kyynärvarressain. Jeeru et olinpas ihmeissäin! Jokin he-le-katin tuppitulehdus ja tuossa paikkaa? Kyl muistan kuin tyttöpäänä jatkuvaan pidin jännetupintulehduksia ranteissain, muttas ettäs kyynärvarressa?!
Saikkuahan siitä sit tuli ja tätempä mie sitten matkasin tuolta Pohojolan perukoilta suoraan ja vain sekä ainoastaan kotiini miun.
Täällä nyt olen, tänne jään. Tääl mie "nuolen näppejäin", parantelen käsiäin ja toivon parasta, ettäs ne tokenevat. Ihan sillä toivon ko lekuri tuo loineh lausumahan, ettäs sit lisää saikkua jos ei parane, sillä on kuuleman sellainen vaiva, nottas jos kesken kaiken töihin lähtee, niin uusiutuu sit taku varmasti uudemman kerran!
Menhään kuitenkin ajassa taakse päin ja kertailen tään päivän olleen tuolla kupparinkurssilla sellaisen hivenen luppopäivän ja lähtökuoppien kaivelua.
Saunassa käynti ja muiden mennessä sinne altaaseen lillumaan, miut tuntien ja tietäin jo ( sen et en altaaseen mene ko sitten palelen vietävästi siellä ), vetäjämme järkkäsivät miulle sit kävelylenkin kaverin kera.
Täsä yksi ja ainoa kuvanen tuolta kävelylenkiltä ja tääkin sit kännykällä näpättynä;
Palaveri loppu- ja saatesanoineen sekä se eilen kertomain vierahan vallan polella käynti rötkyillen. Miulta siitä meni osanen sivusuun ko olimma tuolla päivystävässä vuottamassa lekurin eteen pääsyä.
No, kerkesin mie kuitenkin sen verta mukaan et Hepo Hopiallein karautimma sinne muiden seuraan ja kaffeekupillisen join.
Sitten loppuset pakkade, ne mitä en jo aamupäivästä kerennyt erinäisten taukojen välissä, sekä lastade Hopian selkään kaikki se mitä tuonne mukana sit olinkaan roudaa mennessäin.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Kotimatka taittui sutjakkaan. On se vaine jänskä juttu, sen oikein huomaa, mitenkä sitä kotimatka sujuu mukavasti ja mielekkäästi, sillä tietää et kotio pääsen!
Ei ollut mitään kiirusta, eikä hoppua. Enhän tosiaan Savonmaalle ajellut/ei ollut ajelua sinne, tänään vaan vaine "pienemmän" matkan tuolta Pohojolan perukoilta tänne kotio - aikaa oli.
Siltapenger rakentuu.
"Merimiehet."
Lauttarannassa ns. aallonmurtajalla miespuolisia henkilöitä ongella.
Ihana oli ylittää Luodonselkä. Tuulen vire vienoinen, Aurinko Armas helli Matka Miehiä maallisia, lainehet piskuiset liplattelivat, oli lämmä.
Nautin, käyskentelin ja istuskelin yhden metallisen tötsin päällä aivan koko lauttamatkan.
Olin yhtä meren kera, olin merellä, olin kotona.
"Kotipuu." ja kotona olioita.
"Kohtaamisia merellä."
Luovolta vastaan tuleva lautta, Meriluoto, meidän lautan, Merisillan, ohittamassa.
"Nimimerkillä: Paalutinko turhaan - naapurin puolelle?"
Siin ne, nuo tulevan sillan rakennuksen paalut töpöttävät merenpohojaan juntattuina. Tuohon kohtaan kait se silta tahi sen rakentamisessa käytettävä apupenger rakentuu sitten.
Täällä kotona nakkasin kimpsut-kampsut sisälle, kytkin jääkaapin päälle. Käväisin naapurin mummon juttusilla; hän oli ollut silloin lauantaina ja sunnuntaina kotonaan, muttei ollut kuullut miun ovikelloin soittamisia!
Pyykkikoneeseen pyykkiä pyörimään ja mm. tätä tekstiä nakuttamaan.
Sen huomasin viime endinä tääl käydessäin, ja nyt jo tuohon suntin suulle varustin; verhot häätyy nyt vaihtaa peittävimpiin! Täl levelillä alkavat yöt olla jo sen verta pimiät, et vaatii verhoja akkunoille etten ole ko hollin talli - kaikille esillä pimiän tupaan tultua.
Näinpä, näine tarinoin. Kiitoksia seurasta Armaat Lukijain miun ja tavataan taasen joskus!
keskiviikko, 7. elokuu 2024
Kommentit