Ja nimenomaan: "Minne menet meri?"
Olen muutamia kertoja todennut näin, muttas jälleen pääsen siitä huolimati sanomaan, etten ole konsa nähnyt merta nuin alhaalla, nuin kaukana rannasta, kuin mitä nyt näin tuolla Marjaniemessä pistäytyessäin!
Se mitä eilennä stallasin piskuisen pätkän Sumpun luona tuota Marjaniemenrantaa, niin ei se kyl eilennä tuo meri nuin alhaalla ollut, ei misään nimessä. Olisinhan mie sen eilennä nähnyt ja siihen reagoinut silloin...
Täsä on siis sellainen noin vuorokausi väliä kun viimotteeksi tuon samaisen meren näin, samaisella rannalla osin, ja siltikin tuossa ajassa se nuin paljon paennut oli.
Toki tiedän ettei meri mitään "luonnon lakia" noudata, se elää omaa elämäänsä, muttas silti sitä miettii, ettäs kuis se nuin nyt? Eihän täällä ole mitään "vuoksi ja luode"-sydeemiäkään...
On joka tapauksessa ihana päästä näkemään moista meren toimintaa, päästä näkemään se erilaisin "versioin".
"Mereltä päin katsoen.":
Kalastajakylä iltapäivän Aurinkoisen kilossa.
"Tie vie."
Haa! Näin paljasta!
Se mitä tämäkin ranta ns. normaalitilassansa on, on sitä, ettäs vesiraja kulkee suunilleen tuossa kuvani tään vasemman reunan tiemeellä, ihan siinä rajalla.
"Liekit."
"Atriumin portaat."
"Kaiku."
"Peilin huuhtojat."
"Kuiva ranta-aallokko."
Olisipa siin, tosa rantalätäkössä, nyt joittenkin pienten piipertäjien, hyvä ja helppo räpiköidä - se vaine et vesi tuo siinkin olevainen on täsä vaiheessa vuotta jo kylmää!
Varsinainen ranta tuolla oikialla vähän matkaa tuosta vesirajasta ylempänä.
"Kikurat."
"Topattu."
"Liuskehiekkaa."
Nautin!
"Tirppana."
Tuota "tirppanaa" pidin silmällä jo pitkältä matkalta tätä rantaa pitkin käyskennellessäin. Katselin ja mietin, et kun se ei mihkään kiveltänsä lähde, ei etenkään vaik miekin sitä kuin lähestyin.
No, ilmankos kun se tuollainen tehty, kiveinen, tirppana olikin.
"Suljettu suu."
Hannuksenrantalammenpuro on "kuihtunut" myöskin samalla "kasaan" kun tuo meri paennut on.
Eilennä kun tästä Hannuksenrantalammenpuron kohdilta kuljin, puron tuon ylitse, oli siinä juokseva vesivana liki merelle asti. Pisku piskuinen se oli kyllä, muttas siltikin siinä oli vettä ja juoksevaakin viellä.
Nyt se on tänään nuin ummessa ja tuo merellinen päätynsä, laskusuu, siitä on täyttynyt mm. juoksuhiekasta.
"Kiviniemi."
Arvatkaas kuka halusi, ja menikin, mennä tuonne kivijonon päähän!?
Ja sieltä oli sitten hyvä kuvata mm. Marjaniemen majakkaa näin meren "päältä";
Sumpun mökit kaislikossa...
Kala kuivalla maalla - ihan kirjaimmellisestikin.
Voih Raukka-Parkoja kun sinne tänne oli jäänyt tällaisiä sinttejä kuivalle maalle...
"Ranta-enkeli."
"Pisteenä kiven päällä."
Josko mie eilennä kaukaisuudesta kuvasin tään majakan kiven päällä, niin tänä pänäpä sitten näin likeltä!
Aallonmurtajallekin pääsi nyt tassuttelemaan näin sen viekusta kun kaik nää vierustansa kivet olivat paljastuneet sen yhdeltä sivulta, siltä uimarannan puolelta, tähän tapaan.
Ja mie mietin tuolla tassutellessain, et voi kumpa voisin jäädä tänne asumaan...
perjantai, 20. syyskuu 2024
Kommentit