Täsä olemma nyt vosekkinut koko tään Pienen-Punaisen pirttisen huonetilat katosta lattiaan - kaik-ki-alta!
On Nämänäkit häädetty. On puhdasta. Hyvä mie!
    Sen jälkehen vosekin kaik "itäisen siiven" akkunat ja tänä pänä "läntisen siiven" akkunat.
Ihan vaine sisäiset lasien pinnat, kaik ukset ja sitten ulkoiset lasipinnat kera pokiensa ja ikkunapeltien. Ihan kuin aina ennenkin kun olen asunut josain asunnossa pidempään; syksyisin ns. sisä- ja ulkopuolet, keväisin sitten ihan perusteellisesti ja jokahinen lasipinta myöskin.
No, täältä muistan kuin viimo syksynä tulin tänne ja pesin nuo kaikki akkunat. Muistan sen siitä kun ne olivat niin "pask....set" et töitä teimmä, jotta puhtahaksi ne sainen! Ikäväksein en muista, ettäs pesaisinko nuo ikkunain mennä keväänä vahi enkö.... Luultavasti en koska ei muistikuvaa mitään ole; kevätkiireisiin ja Töihin menoon kevät tuo meni varmaankin.

 

   Niin muuloinkin, muuallakin asuessain ( Majassa Matalassa sekä Humisevallaharjulla ) ja akkunoita pestessäin, niin myöskin nyt ja täällä, miuta ilahduttavat nämä tällaiset pienet, erilaiset eläinhahmot joita sainen menneellä ajalla kun puolisoin vielä eli ja miun yksiä pyöreitä vuosia juhlittiin. Sain nämä hänen veljen lapsiltansa lahjaksi.
Niille pohdin silloin sijoituspaikkaa ja silloisen kotimme akkunoihin välistä löytyi näille oivalliset paikat; mahtuvat juuri ja juuri sinne lasien väliin.
Vuosien varrella alkuperäiset eläimet ovat saaneet rinnallensa uusia ystäviä. Näistä esim. toi kissa on "uusi" tulokas.

    Sisältä päin vosekin akkunat. Tarpeen tullen "roikkuen" uksistansa toisella kädelläin kiini ja toisella sitten luuttua heiluttelen.
Nyt kuitenkin käväisin ulkona pesemässä kaikki nuo "läntisen siiven" ikkunapellit. Se kun on siten helpompaa ja vat sen verta likaiset kesän sateista, et oli ihan hyvä pesaista ne siltänsä ensin yksinänsä.
   Siin kreippailessain akkunan tyköä toiselle hokasin kuin syksystä tästä huolimati on näköjään täällä Pienell-Punaisella pirtillä jo joulu aloitettu kera tällaisen Piipparilla;



Ihanainen, piskuinen, kaunis - vaik Kääpäjäsieni onkin.

   Viikkosen täällä kois olemma ollunna nyt. Tai oikeesti jo viikkosen ja kohta jo päivän sen päälle.
Olen syönyt mitä olen aikaisemmin tehnyt/leiponut ja pakkaseeni parkkeerannut sitten. Leipäsiä, pizzaa, pizzaa ja Leipäsiä - sekä kananmunia paistain.
Tänä pänä päätin viimeisiä akkunoita puhdistaissain ja ne sitten kiini laitellessain, nottas voisin leipoa piiit-kästä aikaa jotahin! Siis näin viikkosen leipomati oltuain kun Työt taanoin tuossa loppuivat menneheltä kesältä.
   Siksipä siis urkenin akkunoihin ihanasti kiiltäissä tuonne lähimetsään ja siellä kupeille näiden vanhojen autoromujen;



Ihan sillä, ettäs nämä ovat tuollaisessa "loukussa", dyynien välisessä laaksossa ja oppinut olemma tuosta metsästä, ettäs juuri tuollaisten laaksojen ja dyynien kupeilla kasvavat mustikat siellä parheiten sekä yleensä.
Kiertelin, kaartelin koko tuon laakson ja dyyninsä sen kahtapuoleiset, tyhjentäin poimien ne täysin mustikoistansa. Isoja, "sinikoita" ja "mustikoita" sainen. Jopa siinä määrin etten malttanut "jättää kesken" millään. Kun yhden astiain täytehen sainen, niin kiikutin sen kotio sekä kappasin toisen astian mukaani, mennen jatkamaan poimintaa! Tietäin et mustikoita täten tuli poimittua ihan riittävästi ja vähän "ylikin". Osanen käytän leipomiseen; Rättänöitä, ja osanen.... niin, laittaisinko pakkaseen osan ja osasen jättäisin päivittäiseen syöntiin?
    Laskuissain en ole pysynyt sitten jälkenen noin 10:nnen litrasen. Luulisin, ettäs menee josain 20-25 litran paikkeilla tällä hetkellä. Osanen niistä on säilössä pakkasessain. Osasen olemma syönyt erinäisinä välipalonain täsä viikon varrella ns. päivittäin poimien, ja osasen poimimistain olemma ain silloin-tällöin kiikuttanut naapurin mummolle nautittavaksi.
Tuo poimimain määrä on sen verta iso itsellein etten kyllä ole varmaan konsa nuin paljoa poiminut yhtenä vuotena! En edes silloin kun omat muksuin kaik´ olivat kois!
    Varjopuolena tällaisella paljon poimimisellain on se ettei kroppain tykkää siitä olleskana! Ei sit yhtään!
Selkä prakaa ja kipuilee. Välleen tuolla poimiessa selkä kielsi minkään laisen liikkumisen, se veti jalat altain. Elikkäs vaik kuin onkaan kiva nyt poimia nuinkin likeltä mustikoita, niin kohtuus päivässäin pitäisi miun osata pitää jos kroppain kunnossa halajan pitää ja ettei se prakaisi lopullisesti!

   Viimo syssynä keräsin tänne tultuain tuolta samaisesta metsästä puolukat joita on vielkin miulla olemasa. Meinahan, etten poimi niitä tänä syksynä vaan syön entisiäin vaik ne kuin yli vuoteisia sit ovatkin. Niitä käytän kuitenkin sen verta vähäisen verta. Joskus Vispipuuroon ja tosi harvoin leipomiseen - se siitä.
Mustikoita syön mielelläin. Ja käyttäisin leipomiseenkin jos niitä vaine "kystä kyllä" olisi. Tänä vuonna näyttäisi, ettäs on.
    En ole konsa tykännyt minkään marjan poimimisesta, en yhtään.
Kuitenkin muistan kuin viimo syksynä tykkäsin täällä poimia nuita puolukoita - ja nyt tykkään mustikoiden poiminnasta.
Johtuuko siitä, ettäs tuo poiminta metsä on nuin likellä? Sinne on helppo poiketa ja mennä silloin kun haluan ja aikaa poimimisellekin jää; ei mitään marjareissuin suunitteluja, ei mahdollisten pakkailujen tekoja ( mm. eväät mukaan kun/jos pidemmälle marjaan menisin ), eikää pitkän matkan päähän ajon ja poiminnan ajan katsomista et "kerkiäis" käydä sit marjassa josain tietyssä välissä. Vahi johtuuko se siitä, ettei mitään pakkoa poimintaan ole ( kuten esim. lasna ollessamme ja sittemmin perheellisenäkin ) vaan se on ihan omasta tahdostain kiinni; haluanko poimia, haluanko nauttia mustikoista noista maukkaista?
VAHI johtuuko poiminta"intoni" siitä, nottas mie vaine tykkään nyt jostahin syystä oleilla tuolla mättähillä metsän tuon. Siellä olen metsässä, metsän kätköissä, maastoutuneena sinne metsänvihiriän anorkkini kera, muttas samaan aikaan ihan keskeisellä paikalla tätä Luovoa! Siis ette kyllä usko kuin keskeisellä paikalla olenkaan! Se kun on jokahiselta puolelta teiden erinäisten rajaama ollen kuitenkin sen verta kaukana nuista tiestä, ettäs marjoilla ei ole mitään hätää, ei ne saastuneita ole liikenteen tomuista.
Vai onkoo vaine miulla mieli vanhemmiten muuttunut marjastamisen suhteen - tuskin.

    Luulen, että ISOin "syypää" mm. tuohon marjastamiseen ja sen "intoon" on se kuin olen täällä kotona. Tunne kuin olen kotona täällä. Tää on KOTI miulle!
   Siinäkin määrin koti, nottas vaik kuin mie tänne tuloin jälkeen morkkasin, marisin ja narisin, tään talon, tään Pienen-Punaisen pirttisen, puitteita, tään erinäisiä puutteita, ns. väärin mielestäin rakennettua, paikoin viel keskeneräisyyttäkin, niin siltikin...
Mieli on alkanut askarrella sitä, ettäs jos-vaikka-kuin tään mökkisen saisin itsellein ostettua!
Olisimpa mie onnessain jos saisin. Olisin onneni kukkuloilla jos rahkeeni riittäisivät, Matti Kukkaroinen periksi antaisi.
   Täällä on aina niin helppo miun hengittää. Täällä se on ihan eri helppoa kuin esim. Boxissa tahi vaikkas Humisevallaharjulla. Täällä se on niin luonollista, raikasta, ja hengitettävää.
Kesäisin täsä ei ole likellä mitään tuoksu- tahi hajuherkkyyteen vaikuttavia kasveja; Tuomi, Pihilaja, Sireeni tahi jokin muu pienempi kasvi joka tuoksuisi paljon. Sekä täällä on tuo meri joka suolaisuudellaan muuttaa tätä ilma ja tilaa sellaiseksi, et se taitaa passata miun henkkevän vetooni tosi hyvin!
   Täällä saan olla rauhassa kun ei ole tuttuja likellä - enkää ole tehnyt tuttavuutta täkäläisten kera. Josko lie se on haitta ja puutekkin asioissa joissakin.... kun esim. apua johkin tarvitseisin, niin ei ole ketään tuttua keneltä apua tuota kyselisin.
Sukukin on kaukana, tarpeeksi kaukana, ettei miun tarvi "jokahiseen risahdukseen "mukaan hypätä, eikää esim. Sukumme Mummonkaan takia. Tosin varjopuolena sitten on täsäkin se etten sitten vastaavasti saa heidän seuraansa enkää apuakaan liiemmälti jos sitä tarvitseisin heiltä johkin asiaan.
    Nurjana puolena täällä olossa on yksi asia; lääkärit ovat mantereella, sairaanhoito, hammppien hoito, kaik terveydenhoito - pitää mennä mantereelle. Ja kiireellinen apu, jos Pii-Paa-autoa tarvitseisi, niin sekin on kaukana ja sen saaminen paikalle kysyy paljon aikaa!
   Muttas kaikkinensa tää tuntuu kodilta. Tää on oikeesti sitten Majan Matalaisen ja siellä elämäin perheellisen ajan jälkehen, miulle EKA asunto josa tunnen et olen kotona! Tää tuntuu kodilta vaik vuokralainen olenkin.
Niin et jos tään saisin omaksein.... olisin sitten todellakin kotona!