Niinpä, tuli sitten jällevän vietettyä tuokioita muutamia Sukumme Mummon tykönä.
Täsä tuolta reissultain kuvia muutamia.


   Aloitetaan ihan lähtöaamusta jonka päivän päätteheksi sainen todeta: "Voi tätä valon roisketta, mitä tänä päivänä saatiin.", tarkoittaen, nottas se oli tuo aamuinen hetki päivän sen yssi ja ainua Aurinko Armahan hetki.



   "Kohti valoa valkenevaa."
Potinlahti, Luovo.



   "Maan päältä, taivahan alta."
Vaski, Santonen, Luovo.



   Niinpä - tuonne se sitten luppuin lopuksi painui, hetkellisen valonvälähdyksensä jälkehen...
Huikunranta, lauttarenta, Luodonselkä.


   Jälkeen sen ko Sukumme Mummon tyköä poies lähdin vierailemaan yhden ystäväin tykö.



   "Aamun usva."
Ahkiolahti, Maaninka, Kuopio.

   Maaningan keskustan tienoita; Pönttöniemessä satamassa ja katseeni Maaninkajärven ylitse Kirkonselkää eri suuntiin.
   "Ihanuuksien Ihmemaa."









    Akkosaari.






   Keskisaaren rantamat tuolla edessä päin.



   "Rei - maa." ...ri.


   Ja sitten matkalla kotio muutamien päivien jälkehen lähtöin miun.

   Uljuan tekojärvi ja sen ihanaiset pailaajat:














   Ja "kotona taas" josa tullessa käväisin peijaisissa hirvikeittoa syömässä sekä kotvasen kuluttua sitten uusintakierroksella hautausmaalla Pyhäinpäivän kunniaksi.

   Yhdessä kaupassa "oivallisesti" samaisella aukiamalla kaksi "juhlaa" yhtäaikaa esillä: tuolloin lähestyvä kummitusten ja kummajaisten päivä; Hallowen sekä sitten joulu johka oli viellä sen noin kaksi kuukautta aikaa!
   Kekri. Kekri on vanha maatalouden satovuoden lopetus juhla kun ns. tuottava satokausi on päättynyt ja talviselle lepokaudelle on alettu.
Kekrinä on uskottu vainaja-marttyyrien elikkäs pyhien miesten ( misäs ovat olleet pyhät NAISET? ) liikkuneen kuolevaisten keskuudessa. Näille valjeltajille on tarjottu ruokaa ( ja jopa saunomistakin ) ja sitten myöskin ihmisten kesken toisillensa, syöden ja juoden pitkin yötä.
Kelttiläisellä puolella, lähinnä Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa, on poltettu kokkotulia näiden henkien, vainajien, karkoittamiseksi.
   Kun kristinusko on tullut kuvioihin mukaan, ovat tämä kekri kääntäneet marttyyrien muistopäiväksi eli pyhienmiestenpäiväksi jolla tätä päivää aikanaan Suomemme maassa kutsuttiin - sittemmin sukupuolijaottelujen hälvetessä on nimekseen tullut Pyhäinpäivä.
Kelttiläiset anglosakstiset ihmiset veivät tään tällaisen henkienpäivän ja -juhlan mukanaan Yhdysvaltoihin jossa se sitten on muuttunut "All Hallows´ Eve´ "-päiväksi eli kaikkien pyhimysten aatoksi - eroten siitä, ettäs varsinainen henkien, marttyyrien päivä Pyhäinpäivä on sitten juhlapäivänä nimikkeillä "All Hallows´ Day" tahi "All Saints´ Day.".
   Joulusta ja siihen liityvästä kristinuskosta en pakise nyt mitään - kiitos.
   Sen kuitenkin virkan, nottas täsä kotvanen sitten teimmä yhden päätöksen isseksein. Se oli päätös sellainen joka liittyy joulunaikaan itsein elämässä hyvinkin paljon - tai no, on tähän asit liittynyt sen aikaa ko Töissä olemma kulkenut.
Olen ain juurikin näihin aikoihin, kohta puolin, aloittanut Piiparkakkumökkien teon piirellen ensin niiden kaavat. Sitten tehnyt olemma taikinansa, leiponut, paistanut ja koristellut, "liimaillut" palaset yhteen sekä koristellut taasen. Pakannut, tehnyt aineluettelot.
Nyt ko kätein ovat siin kunnossa ko ovat, niin ihan vaine käsiäin säästäin, Töihin niitä säästäin, en sitten aloita koko rumbaa, en aloita -mökkien tekoa laisinkaan. Käytän näitä töppösiäin, käsiäin, vaine sellaiseen pakolliseen johka niitä on käytettävä ihan arkisin jotta elämässä kiini pysyisin.
Surku, sääli, ja ikäväkin moista rumbaa ja etenkin sitä koristelua niiden. Niihin oli kiva keksiä erilaisia kuvioita; joka vuosi jokahinen erilaisin koristein, ei samoilla kuviolla kahta samanlaista -mökkiä. Muttas ko juurikin se pursotus-koristelu on se joka käsiini kovimmin kävisi.



   Vessassa yhdessä asioidessani ihanainen ovi pikkuisien.
Miten joku oivaltanut on, miten luonut pienemmillekin oman ilon ja huomioonottamisen. Ihanaa.
Oli muuten sitten myös pikkuisille oma vessanpönttökin tuossa vessakopissa.




   Ns. "Kahden oven talo." - Sukumme Mummolla myöskin kahden oven talo, tahi siis asunto, asunto-osake, vuokralla josa hän asuu nyttemmin.
Tuossa asunnossaan hän kertoo, että toisesta ovesta, sitä parvekkeen ovesta joka vaine yksiovinen, ei tuplaovinen, systeemi on, vetää jatkuvaan niin, ettäs paleltaa myötäänsä jaloissa. Muutoinkin häntä paleltaa vaikkas tuuppaa pitää siinä asunnossaan vähintään +24´C lämpötilan alvariinsa.
Mie ko sinne tykönsä menen, niin voi että ahistaa se kuumuus. Ei kylläkään käy hengen päälle, ei sillensä siis ahdista, muttas on kuitenkin vaikia, hankala, hengittää, ko on niin lämmä. Helpottaaksein olotilaani varaudun aina mahdollisimman kepein vaatetuksin siellä olemiseeni; alusvaatteet ja jokin t-paita pitkähelmainen, vaine ylläin.
    Sitten kun ajattelen tuota Mummon asunnon lämpö ja tilaa verraten sitä vaikkas tähän omaani Pienen-Punaisen pirttisen lämpö ja tiloihin, niin olempas onnessain ko täällä on "kylmä"; noin +19-20´C keskinmäärin. Täällä ilma kulkee, en helppo hengittää ja öiseen aikaankin nukkua pötkötellä. Vaikkakin ihan oleskellessa vaine, esim. tuota Näkö-Radiota ehtoisin töllätessäin, häätyy päälle pukia jotahin tukevampaa, paksumpaa, lämpimämpää, ko se tuo +18-19´asteen lämpötila on hivenen liian holotna miullehin ihan vaine olotilaksein....

   Yhdessä paikka olivat päiväkotilaiset tietä ylittämässä suojatietä pitkin ja pysähdyin siihen viereen vuottaa.
Päiväkotitäti nosti kätyä kiitoksesti, "kuittasin" vastaan.
"Hännänhuippu, Pikku-Eeron liukas-luikku" jononsa viimeisenä, muttei vähäisimpänä, aikaa antain ja ottain, tassutteli jonon hännillä omaan tahtiin. Lähestyi, tuli kohdalleni, meni ohitseni - kättään kiitokseen hänkin nosti.
   Jeeru, miten ihana. Päivän eka hymyt tulivat tuolloin huulilleni.




   Jätin lyhyen tiedoksiannon erään autoilijan auton tuulilasiin, sinne viikkariinsa kiinni.
   Tuttavallisemmin inva-lupa, ja pidemmänkaavan kautta sitten liikkumisesteisen pysäköintitunnus, entinen vammaisen pysäköintilupa.
   Itse pidän, olen pitänyt melkein syntymästään asti, hallussani kyseistä lupaa muksuni 24/7 takia ja nimenomaan hänen kera asioidessain sekä liikkuessain jossakin. On paljon helpompi erinäisissä paikoissa parkkeerata ja niistä parkeista sitten liikkua hänen kera jonnehin mennäkseen. Jää paljon lyhyempi matka ohjata, viedä, kulkea vahtien liikkumistaan, siitä ns. ovensuupaikasta ko jostahin parkkipaikan perukoilta asti jolla matkalla parkkipaikan lävitse voi olla monia eri asioita jotka kerkiävät vetää hänen huomionsa osakseen ja matkamme teko vaikeutua silloin jopa todellakin hankalaksi. Onneksi hänen iän karttuessa nuo ongelmatilanteet ovat jo reilusti lievenneet ja kulkeminen käsikynkkää sujuu jo aikas sutjakkaan. ( Alkuajat liikkumisensa apuna käytössämme oli erinäiset erikoislastenrattaat isommille lapsille ja sittemmin eri pyörätuolit, joiden kera tarvitsi liikkumisessa ja parkkeerauksessa, enempi työskentelytilaa. Nämä kyseiset apuvälineet olivat nimen omaan SITOMASSA häntä paikallensa, estämästä pinkaisujaan äkkiä ja nopeaan, johkin vaaratilanteeseen, esim. autojen eteen. )
Näimpä tilanteessa jossa itse tarvitseisimme nytkin tuollaista inva-parkkipaikkaa ja sen olisikin sitten vienyt joku inva-oikeutukseton ihminen - jeeru! Siin saisi kyllä asianomainen kuulla miulta kunniansa jos puhe-etäisyydelle kanssaan tuolloin pääsisin!
On se vaine NIIN ajattelematonta, itsekästä, epäkunnioittavaa, oikeudenmukaisematonta, tms., ettäs joku "aivokääpiö" ilkiääkin parkkeerata liikkumaan kykenevänä ihmisenä tällaiselle parkkipaikalle!
   Kerrottakoon, kenties sellaiselle ihmiselle teistä Armaat Lukijain miun, joka ei asiasta tiedä oikein mitään, niin kyseisen -luvan saa vain jos lääkäri on todennut ihmisen tarvitsevan kyseistä parkkipaikkaa apuna liikkumiselleen ( tahi rajoittamaan sitä ) ja nykyaikana nimeltänsä tuon Traficom´n elikkäs liikenne- ja viestinnäviraston virkailijat anomuksen erinäisin liitteineen ( hakemus + lääkärinlausunto ) hyväksynyt lähettäin "paluupostissa" kyseisen oikeuden osoittavan pysäköintitunnus-lapun asianomaiselle tarvitsijalle.
Ja tuo lappu on henkilökohtainen. Tahtoo sanoa, ettäs se lappu kulkee asianomaisen henkilön mukaan eri ajoneuvoihin hänen liikkuessa eri ajoneuvoilla tahi niiden mukana kyyditettävänä jonnehin. Ennen vanhaan, silloin kun itse tällaisen eka kerran saimme, oli tuo tunnus sidottu aina tiettyyn autoon ja sillä asiointiin, rekisteritunnuksen kera.

  


   Puolivälinkrouvissa kaffeella ja sieltä sitten taasen kuvasen nappasin vaihtuvista kukistansa.
   "Puolimatkaa" lisää ja kotona.
Kotona on ihmisen paikka, kotona on hyvä olla ja elää. Vaikka se vaine toisen oma olisikin ja itse siinä vaine käymäläinen...