Nippeli-nappeli -tiedot ensin "pöytään":
Noin viisi ja puoli tuntia, vähintään noin 13 kilo ja metriä + erinäiset kamerain kera poikkeamat suuntaan sinne ja tänne. Selässäin vähintään sen 4,5-5kg reppu kamoineen: nyt mukana myös seudulle oudommalle, taskulamppu, edellisestä kostiasta kelistä oppien vaihto-ulkohousutkin.
Sekä tietenkin; jokahisella askelluksella kumisien tassukoideni kera, vähintään tuonne nilkkaluun yläpuolelle asti upottava soinen, vesinen, mutainen, kaislikkoinen, tuposmättähien, letto.

   Arvaatkaas Armahat Lukijain miun KUKA oli irti-poikki-kuollut tuon reissun jälkehen!?
Siksipä siis jätin mm. tään tällaisen tietokonehen nakuttelimisen aivan suosiolla tälle toiselle päivälle....
   Mietinkin tuolla tassutellessain, nottas itken ja kuolen samaan aikaan.
Itken kun kävely, vasiten nuin epätasaiselle, moninaisella, upottavalla, ja nilkkoja kääntävällä ( hyvä etteivät nilkkain ole viel ainakaan nyrjähtäneet kertaakaan! ) alustalla. Itken sitä, et moiseen rumba-sambaan olenkaan lähtenyt.
Itken sitä, et tavallaan jäähyväisiä jättelen jokahinen kerta kun reissaden tuolla; sääli jättää tätä kaikkea tänne ko Maitojuna lähtee!
Kuolen jokahisen eri reissun puolivälin ( ns. perillä käänöspaikalle ehättäydyttyäin ) tiemeellä ko tuntuu et "nyt jo" voimain ehtyvät. Kuolen kun takaisin Hepo Hopiain tykö pääsen!
Kuolen kun ajattelenkin tietoa sitä, ettäs tää kaikki, ihan kaikki, häätyy jättää! Sitten en saa täällä enää vaeltaa, aikää siel tulevalla kotiseudulla ole tosiaankaan mitään tällaista mahdollisuutta....
    Nyt, aivan nyt, par´ aikaa ko nakuttelen tätä nyt seuraavana aamuna, niin en ole viellä palautunut kropaltain tuosta eilisestä reissustain. En kulje normaalisti pystyssä, en kreippahasti, en. Köpöttelen ko vanha mummo ikään - olenhan Mummeli muutoinkin jo!

   Täänkin vie tähän kohtaan pakisen:
   Tuossa melko alkumetreillä tapasin kaksi miespuolista ( Armahat Lukijain miun; päätin täten käyttää kirjaamissain teksteissä ihan perinteisiä sukupuolijakoja ja -nimikkeitä tästä lähtien - jos vain muistan - sillä täten heti käy selville mimmottiis ihmisestä on kyse, eiks vaine? ) metsämiestä yhden koiran kera jututtain heitä.
Heitin ilmaan heille, ettäs minkälaista se on tuo rantama tuonne ja tuonne suuntaan mennessä?
Vastasi toinen heistä, jottas sellaista vitelikkoa, vaikeammin kuljettavaa, jne..
   Epäilin siitä iellehen lähteissäin: "Näinköö mie sitten tuosta rantamasta selviän?" "Josko joudun kääntymään takaisin tahi sitten mettän puolelta etenemään?"
   E-hei, eipäs ollut mitään vitelikkoa, ei. Oli tääkin pätkä sellaista lettoa ( letto on virallisesti puuton suo, ravinteikas avosuo ) kuten monet muutkin tähän astiset rantamat ovat ollehet. Ja näin syssyiseen aikaan kun näyttää, ettäs kaikki, tääkin pätkä, on sitten niitelty traktorin voimin pääsääntöisesti alas, niin aikas helppoa loppuin lopuksi kulkea verraten, ettäs jos olisivat kaik heinikot, kaislikot, täydellä pituudellansa viel näillä paikoilla "edessä". ( Kiitos muuten SUURI nuille niittäjille! Voi kun tietäisin mistä heille kiitoksein voisin suoraan annella? )

   Vitelikkoa, lettoa, metsää, niittypohojaa...
Kuljen aina näillä reissuillaan "parhaaksi katsomaani paikkaa ja kohtaa pitkin". Sanaset nää tahtoo sanoa sitä, ettäs kuljen ain mahdollisimman likellä rannanviivaa, meren reunaa. Niin likeltä kuin katson Tassukkain varren kestävän ja on samalla helppo kulkea sekä edetä suuntaan y-ja-x.
   Välleen etenen ihan merenpohojaa pitkin, välleen siin vesirajalla sekä-että, ja välleen sitten nuilla lettoalueilla joka on suurin maastoalue jolla tavallaan kuljen.
Sitten on paikkoja joissa joudun "periksi antamaan" ja kulkemaan siellä rantamien metsissä - tai kuten viimo kerralla ihan mökkitietä pitkin!
    Rantamille, merelle, kulkee "maista" erinäisiä ojia ja jokia ( näitä olen jutellut teille Armahat Lukijain miun, aikas monesti ) jotka omat onkkelmansa tuovat.
A. Ne häätyy jotenkin päästä ylittämään. Mistä - se onkin sitten onkkelmansa eräs.
B. Ylitys tapahtuu omin riskein...
C. Niitä joutuu kiertämään - pääseekö kiertää meren puolelta vahi häätyykö kiertää kuinka kaukaa mantereen puolelta?
D. jne., jne..

    Matkain oli nytten sitten Kengännenä - Iso Härkäsäikkän- Vähämetsänkuljun itäisin rantaman nurkkaus. Sellainen paikka, kohta, johka on merkitty rantamalla tuolla hiekkaisen paikan alkavan.
   Vastaisuuden varalta olisi ihana tietää, ettäs pääseekö tuonne kolkkaan kuin likelle autolla, tavan hlö.autolla, ajaa? Se kun olisi todella hyvä, se iellehen avittaisi miun tulevia "projekti-pätkiäin".....
Voi, jos/kun heittäisin kylän saitille kymysystä moisesta asiasta, niin vastaisivat nää tään seudun ihmiset tähän kysymykseeni miun! Muttas sen mitä mie tunnen, olen kokenut, olen nähnyt, niin ei täällä tiedoteta kysyvälle, et minne pääseen ajamaan ja kuin kauaksi sinne? Ei täällä kertoilla mitä tietä pitkin voi ajaa, misä tulee juoksuista hiekkaa vastaan; älä mene sinne.
Mieluummin sitten johkin ongelmatilanteeseen joutunut ihminen laittaa saiteille avunpyyntöjä; olen juuttunut hiekkaan - olisiko traktorimiestä apuun, tahi etsii kävellen lähimmän mahdollisen auttajansa - itse.
Näin avulijasta täällä ollaan loppuin lopuksi ns. tulvavesien mukana tullehille sekä turisteille! En tiedä sitten.... puhuvat kyllä, ettäs aina autetaan naapuria, "kylänmiehiä", jne. .... ettäs kuin se sit toimii "omaan väkeen"?


1%20%281%29.jpg

    "Aavistus."


1%20%284%29.jpg

    "Hei, täältä tullaan!"
Ennen Vähä Härkäsäikkää yhden peltoalueen rannalle vievän peltotien päädyssä ranntamilla; yllä, alla.

1%20%285%29.jpg



1%20%287%29.jpg

    Vähä Härkäsäikkä oikialla ja....
Kengännenä suoraan edessä;

1%20%288%29.jpg


    Vähä Härkäsäikän kohdan niemen nokka; 

1%20%289%29.jpg

   "Aamu."


1%20%2816%29.jpg

    "Päivä alkakoon."
    Täsä-kin kuvassain näkyy kuin traktorilla on niitetty rantamaa tällaista.


1%20%2818%29.jpg

   "Odotan."

   Tälle rannalle, kuten muillahin rantamille tuolla kolkalle, oli jätetty tuollaisiin ojien kohtaan kaislikkoja pystyyn, niitä ei oltu niitetty. Olivat jättäneet myöskin joihinkin rantamiin kaislaisia paikkoja. Lie eläimille, eläimiä varten, mm..
   Ja tällaisissä paikoissa, ojien näiden kohdalla, hääty tosiaan miettiä mistä ylitsensä kulkea.
Täsä kohtaa ratkaisin ylitseni menon kiertämällä tuolta rannan puolelta niitetyn, laossa olevaisen, kaislikon päälitse. En suosittele, en, kelle vaine niin tekemään, sillä eivät ne välttis kanna mitään, ei ketään!
Askel kerrallansa, jokahista askelmaa "kokeillen", et kantaako se kaislikko tassun alla. Jos ei, niin takaisin päin ja etsien toinen kohta jossa kenties laos tassukkaa kantaa tahi sitten  palaten aivan "lähtöruutuun" asti ja yrittäin aivan jostahin muualta. ( oli muuten "jännät housuissain" ko täsä kiersin! )
Joissain kohdin pystyin kulkemaan tuollaisen kaislikon lävitse kun vaine löysin kohdan jossa vettä on tarpeeksi vähän, pohjansa hivenen kantavainen tahi si sillä kohtaa oli kaisloja kasvaen sen verta likellä toisiaan, ettäs kykenin tassuillan "laostamaan" niiden varsia askelluksein alle ja siten sainen "kantavan" pohojan....
Toisin paikoin häätyi miun nousta maihin niin pitkälle ettäs ojanen tuo kävi tarpeeksi pieneksi, kenties matalammaksi pohjastansa, kapoisemmaksi leveydeltänsä, vesimäärältänsä hitaammin virtaavaksi, jne.. ( Matkalle lisää pituutta! )
Joistahin paikoista löysin ihan suoraan edestä ylityspaikan kun kykenin sen paikan kapeuden takia hyppäämään ylitsensä! Voi sitä autuutta ko näin pystyi tekemään! Tosin tällaisiä paikkoja oli nyt täl reissullain ehken vaine yksi-kaksi ojaa....

    En konsa laittele mielehein menomatkallain, nottas mistä kohtaa, mitä reittiä tarkalleen, kuljen iellehen.
Enkä konsa yritä samaista reittiä palat jälillein, en.
Silti monesti aikaisemmin, kuten eilehin, huomasin palatessain tassuin jättämät jäljet tuolla maastossa.
Joko näin ihan kenkäin pohojakuviot tahi sitten huomasin esim. laolle niitettyjen kaislavarsien päällä tassuin jälkehen jättämänsä painaumat. Riippuin siit kuin kantavaiset ne olivat; vaine jäljet pinnallansa kun tassun lämpö oli sulattanut pinnaltansa kuuran poies, tahi sitten aivan montun kun kaislamatto ei ollutkaan kantanut ja syvemmälle väliinsä tassuin oli uponnut sil paikkaa.


1%20%2819%29.jpg

   ( Vähä Härkäsäikän kohdan niemen nokka näkyilee tuolla vasemmalla.... )


1%20%2820%29.jpg



1%20%2821%29.jpg

   "Kurkkija." - mie Aurinkoista, Aurinkoinen miuta.
   Tällä paikkaa suorin ojan kaislikoiden turvin ojasen ylitse ja siellä kaislojen seassa seisten tään kuvain nappasin.


1%20%2822%29.jpg

    "Ufo."
"Kuin veden pinnasta kimmahtava lautanen": kuten aikoinaan yksi amerikkalainen lentäjä oli todennut nähdessään Taivahankannella jonkin tunnistamattoman lentävän kohteen/esineen.
Tästä tuon lentäjän käyttämästä vertauksesta on sitten jäänyt ihmisten puheisiin sanat "lentävä lautanen".


1%20%2823%29.jpg



1%20%2825%29.jpg

   
   Kuvassain yllä näkyvät horisontissa jälleen Vasken/Santosen rantamat.
   Näin tällä reissullain "likeltä" muutamia kertoja myöskin lautan Luodonselän ylittäväisen.
Näin mantereelta vastarannalta kaikki ne noin kolmisenkymmentä Tuulista Myllyä! Tuntui ko ne ihan siin likellä olisivat ollehet; "Eihän tuonne pitkäkään matka ole!"
   Näin myöskin monia, monia, monia, ihmisen jälkeensä jättämää roinaa ja roskaa; lintujen houkuttimia, konttorituolin raatoja, rakennusharkkoja, muovipulloja, suojapressuja, yms..
Niinikään näin metsästysmiesten/hirvien metsästäjien nuotiopaikkoja katettuinakin; rivon näköisiä kun tuulet, sateet, lumipainot, yms. niitä koitelleet ovat. Eikää siisteydessään oikein kehuttavaa ole - tiedä sitten kuin "tehokaait ja käytännöllisiä" ne sitten ovatkaan?
Olipahan matkalla tuolla jälleen yksi autoraajakin olemasa. Näytti, nottas sitä oli pidetty joskus ( ei ehken enää? ) majapaikkana metsästäjäin?


1%20%2826%29.jpg

    Aa, että - tätä rauhaa. "Rauha."
   Se et yssin kuljen, olen, reissaan, se ettäs ei ketään, ei missään, se ylellisyyttä ykseyden on.
Kuuntelen luontoa ja sen ääniä; Joukkahaiset, Korpit, pienet lintuset.
( Kuulin muuten sellaisen lintusen äänen josta tunnistin et se kyllä lintu varmasti oli, muttas mikä lintu; on osanut tunnistaa. Oli aikas ovela ääni. Sellainen kuin... putkeen puhaltais... Hei, olisiko ollut se Kaulushaikara?!
Kaulushaikaran poies muutto tapahtuu kylläkin noin elo-lokakuussa, muttas nythän on ollut poikkeuksellisen lämmää! )
Kuulen myöskin "ihmisten" äänet: lauttaväylän lautan äänet kantautuivat aikas tyvenen veden ylitse ja mukana hyvin tuonne kolkalle. Josain tahi joissahin paikoin metsien kätköissä kourat haukkuivat; lie hajuilla olleet.


1%20%2828%29.jpg

   "Puolipäivä."
   Elikkäs tehnyt täsä vaiheessa, matkaa olemma, noin kolme tunteroista, enkää vielkään perilläin ole.


1%20%2834%29.jpg

    Pe-ril-lä - kohta.
Edessä siintää eka niemeke kohdassa Iso Härkäsäikkä - Vähämetsänkulju, ko tältä kantilta sitä lähestyy.


1%20%2835%29.jpg



1%20%2836%29.jpg

   "Synergia." - symmetrisyys.
    Symmetrian jokahinen tietää, muttas kerrottakoon, ettäs synergia tarkoittaa  vähintään kahden eri tekijän yhteisvaikutusta.
Negana ajatellen kaksi eri asiaa, asianomaista, tms. eivät passaa yksiin vaan aiheuttavat toiminnallansa jotahin haittaa.
Positiivarisesti ajatellen taasen nämä tekijät saavat aikaan jotahin suurempaa kuin mitä on osiensa summa.
Ja täsä kuvassain se on kyllä "suurempaa ko osiensa summa":


1%20%2838%29.jpg



462544023_1682357445664489_7727998115785

   "Aika." ( kännykkä kuva kuten tuossa jäljempänäkin "eväskuvani" )
   Aika evästauon, aika joka pysähtyi jälleen ko aloillein asetuin, "otin aikaa", otin ajan haltuuni ja olimma vaine.
Aika jolloin kaivelin reppuin kätköjä evääni esille ottain ja nauttien niistä kauniissa pysähdyspaikassain, määränpäässäin.


1%20%2844%29.jpg

    "Iltapäivä." ...  ja sen jo haipuvan valon tunnelmaa.
Aamu tuon päivän alkoi pienen pilvirintaman Aurinkoisen Armahan peittämisellä ja samaisen kohtalon se koki täsä vaiheessa päivää, uudemman kerran.


1%20%2847%29.jpg

   "Mikado." Jäinen mikado.
  Rantamilla paikassa-joka, paikassa mikä on varjossa, johka ei Aurinko Armahan päiväinen loiste yllä mihkään aikaa päivää, on jo pakkasen panemat seudut.
Veririmmit ovat jäiden kattamat - paikoin ihan miun kulkia kestävin kansineen; tuli kokeiltua ja todettua näin.
On maankamara kaikkinensa, heteikköineen, heinikkoineen, mättähine, maankamaralla laskeutunein puiden lehtineen ja jopa niitettyinen kaislikon varsineen, aivan jäässä - ylitsensä, päältänsä, kulkea kestäväisessä jäässä!


1%20%2849%29.jpg

   "Nimetön."
   Tiedättekö mitä Armaat Lukijain miun? Kun mie laittelen näitä kuviain näin, tuonne nettisfääreihin ihmisten katsella, niin jos en ole keksinyt jollehin kuvalle omaa nimeään, ei ole tullut sitä esim. juuri sitä kuvaa kuvattaissain mielehein miun, niin kirjaan niihin aina "nimetön". Ihan oikeesti - teen näin!
   Nyt, tällä reissullain, kohtasin tälläisen! Wau!
Oli joku tahi jotkut laittaneet mökkinsä paikan nimeksi "Nimetön". Lie eivät ollehet kekasseet ns. varsinaista nimeä paikallensa jotenka olivat sit todenneet et se on nimetön sitten - niinpä "Nimetön".


1%20%2850%29.jpg

   "Mökkitie."
   Täsä kohtaa, menomatkastain oppineena, kiersin yhden mökkikeskittymän tontit ja niitä tontteja vähä välleen erottavaiset isot ojat mantereen puolelta, paluutain tehdessäin.
Ei terttenut etsiä taasen ylityspaikkojaan, ei tarvinnut askeltaa kauaksi mantereelle, palata takaisin rannan tuntumaan, ja kohta taasen askeltaa mantereelle, rannalle, mantereelle....

   Yritän olla, yritän kulkia, ain siten etten kenenkään tontin, pihan, maansa, rauhaa häiritse, en rikkoisi lakeja, vaan kulkisin tuolla kaukana rannalla.
   Tiedän, että Suomemme maassa on laki joka määrää ettei kukaan saa mennä ja kulkea kenenkään tonteilla. Ja ymmärrän sen hyvin. Itsekkin tahdon ettei kenkään steppaile miun omistaman tonttini paikalla eikää sen lävitse.
   Täällä olen kuitenkin kuullut, ymmärtänyt, tietooni saanut, ettäs aikas monet kohdat rannoista noista omistaisi jokun vesiosuuskunta ( edit. jakokunta ) eikää yksityiset. Korkeintaan yksityiset vuokralla niissä olisivat tahi sitten ilman mitään tuollaista suhdetta, muutoin vaine niitä rantamia pitävät tonttejensa jatkoina, niitä hoitain ja huoltain.
Monin paikoin rantamat ovat myöskin luononsuojelualueita.
   Ettäs - mites se on sitten näissä tapauksissa: saako niissä kulkia kuka vaine ja kuin likeltä mökkejä?


1%20%2851%29.jpg

   "Ensi satokautta odottellen."


1%20%2852%29.jpg

   "Tuhkelotti."
   Tuhkelo kuuluu ns. kupusieniin jotka ovat näin nuorempana valkoisia nuija- tahi pallopäisiä lahottajasieniä. Vanhetessaan värinsä muuttuu tummaksi ja kun näitä sitten stallaa tahi muutoin puristelee, niin niistä lähtee ilmoille iloksemme itiöiden tuhkamainen pöllähtävä pilvi kuin pieraisu.
Tuhkelotkin ovat muuten syötäviä sieniä - nuorena ollessansa.


1%20%2853%29.jpg

    "Rannalle."
"Back to business." elikkäs täsä kohtaa sitten on kyseinen mökkiryväs kera syvinen ojineen ohitettu ja palasin takaisin tuonne rantamien lettoihin steppaamaan.


1%20%2855%29.jpg

    "Levolle."
    Eihän se Aurinkoisen valellus Taivahakannella ole tällä levelillä tähän aikaan vuodesta ko noin kuutisen tunteroista! Klo.8.59. ylös ja klo.15.11. maate.
Se on äkkiä "päivä luettu". Jopas niinkin äkkiä, ettäs miekin tosiaan otimma varuilta taskuisen lampun nyt mukaani, niin ettäs, jos vaikkas, sattuisi matkain teko kuinkin "myöhä" venymään valoisen ajan ulkopuolelle....


462559854_1535631717080103_9767639236805

   "Hii -o - hoi!" - merimiehet näin käy, tuulta päin - hii -o - hoi!


1%20%2859%29.jpg

     Pimiää, sankkevan pimiää. Tosin kameralla napattu kuva näin "värjää" hetkeä tuota tummemmaksi ko vasten valoa suoraan kuvaa.


1%20%2862%29.jpg

   "Väriä elämään."
   Paikassa-joka; siinä paikkaa josa näkyy tuossa edessä jo Kengännenän nokka ja oikialla merenlahdekkeella itse Kengänkarikin ko oikein osaa hahmottaa.
   Voi sitä "ehtoisen" Aurinkoisen väriskaalaa! Voi mitä se tarjoakaan tällä hetkellä syssyä, meille Maan Matosille, stallaajille tään Telluksemme!
Josko itse Luonto-Äiti oman osuutensa on tehnyt maisemille ja luonolle tälle, muuttamalla sen väriskaalaan mieleiseksensä, niin kyl vaine se tuo Aurinkoinenkin osaa taiteilla värejä hehkumaan! Ei niitä imppaamati voi olla, ei!
Miekin seisahduin monella kohtaa ihan vaine ihastelemaan tuon värin, tuon hetken, sen "valon taittumiskulmaa" ihastelemaan. Oli juuri "SE hetki".


1%20%2864%29.jpg

   "Niityllä."  ( Ojia ylittämässä. )
   Se mistä kohtaa mennessäin täl paikkaa pääsin "aitomalla" yhden ojasen ylitse, sitä paikkaa en tuolloin palatessain löytänytkään - enkää mitään muutakaan vastaavaa kohtaa et sen yhden tietyn ojasen ylitse olisin päässyt.
Tätempä sitten kuljin yhteensä kahden muun ojasen vartta hypäten sit tuon toisen ojasen ylitse pellolle toisaalle.
Luulin et siitä sitten helposti ja ylitse.... Eipäs, vaan yhden pellon tuon ojan ylityspaikkaa etsimään ja sen ylitykseen.
Kussa sen ylitin ni olimma silloin kotvasen kuluttua takaisin paikassa josa olimma tuon "lähtöojani" varrella.
Ylityspaikan "kuvallisen" löydettyäin onnessain ylitsensä aitoen.
   Matkallein tuolle ylityspaikkaa etsiessäin, tuli pituuttansa noin yksi kilometri!

    Muttas sittenpä ko yhden vihon viimeisen ojasen ylitse loikin tuolla Kengännenällä Hepo Hopiain tykö päästäksein, oli se paikka haastavainen, haastavaisempi ko mitä aikaisemmi ollut oli. Olinhan reisinyt sen ojasen jo muutamia kertoja; aikaisemmin mennä viikolla jo muutamia kertoja ja eilennäkin jo matkallein tuolle lähteissäin.
   Etsin siitä paikkaa ylitsensä mennä, muttas ei tahtonut milläskänä löytyä paikkaa hyvää.
Kussa kelpuutin yhden, niin laskin varaan sellaiseen: "... ja sitten piiit-kä loikka - mitä nyt näillä nivelillä yleensäkään voit äärirajoillasi kuvitella!".
Katsastin vastapientareelta pari nuoren puun kuvetta, ettäs sit toisella kädellä ( oikialla kädelläin ) siitä taatusti ja varmasti samalla kiini kunne sinne lentoin tuo ylettää!
Vauhtia ottain.... "En onnaa...." ... "Nyt tahi ei koskaan!".... "Eikää - ei onnaa...." .... "Kyllä, ylitse - NYT!".
   "Aits!" "Perk...., saat....!"; jne. sadatellen tyhymyyttäin. En ääneen, muttas mielessäin ja - kropassain! Jeeru, mikä virhe! Aivan totallinen fiasko! Ja nuin viimoisella ojalla viellä!
Polvillain siin ojan sisäpientarellaa yhdellä kädellä puunrungosta kiinni roikkuen, tunsin kuin nivelein lonkan sanoi, ettäs nyt kuolin, polvein tokaisi; "Miullahan et sit muuten kävele nyt!" ja kätein tuo komppasi; "Ei sitten hytään mitään tään jälkeen - en ota otetta, en kanna, mitään!"
Ns. rusahti kaikki-ja-alla!
Siitä sit klenkkasin miten taisin, Hepoin tykö, istahdin tuolillensa ja kuuntelin.
Kädessä ei otetta; sattui ranteeseen ja kyynäreen. Polveen koski, reisi sävelsi mukanansa.
   Niin, ettäs "liiku, se on terveydeksi", "liike on lääke". Jep, jep....
Ei ainakaan nivelvaivaisella.
No, tiedän kyllä et toi-kin tekoin oli sellainen äärimmäinen teko, ja siitäkin ihan liikaa, muttas ko oli pakko....


1%20%2871%29.jpg

    "Olkien oranssi."
   Kengännenän kauneutta "iltaman" Auringon kilossa.


1%20%2873%29.jpg

    "Tuolta mie tulin...."
    Nyt hölläten jo. Hömppäilen, hissukseen tassutellen sekä nauttien kantavasta, oikiasti kantavasta, maasta tasssuin alla.
On se aivan eri jutska tuntea kantavainen maasto tassuin alla ko aina tuollainen höttöinen letto.
Siitä, tuosta, kantavuudestansa nauttii aivan eri lailla kun on ensin tuntikausia tarponut moisella letolla.


1%20%2874%29.jpg

    "Omassa-kotona." - yllä ja alla;

1%20%2875%29.jpg


    Jälleen kerran: "Tulipahan lähdettyä, tulipahan tehtyä."
    Eilennä ehtoolla yksi muksuin soitteli ja kun kerroin hänelle tästä "revohkastain", niin totesimma hälle, nottas se olisi suunilleen 10% vajaata et kaiken tuon tehnyt olisimma nyt.
Et sitä 10% nyt sitten täsä vuottaamaan ja täyttelemään.... Heissan!