Vihdoin ja viimein. Teinkin sitä noin kolme kuukautta. Ain´ kun jousin. Ens´ alkuun koneella, ja loppu hommat käsin ommellen. Aamuin ennen hommissa käyntiä ja illoin sieltä tultuain. Tein sitä myös kaik´ vapaa-ajat kun ei ollunna muuta tekemistä.

   Toinen puoli on pientä ruutua pullollansa...

   ...toisen täyttää isot ruudut.

   Tähän tilkkutäkkiin käytin ns.viimeiset kankahani jotka hallussani olivat. Kaik` muut kankahat annoin tyttäreni käyttöön: hällä on jo pesuetta ja varmaan tarvii niitä nyttemmin enempi kuin mie yksin assuissain.

   Täkissä on...

Sini-puna-harmaa-raidallinen tilkut: äitini navettatakin kangasta.

Punaiset tilkut (2 eri kuviota) joissa valkoisia kuvioita: mummoni hihattomien koko-essujen kangasta.

Vihreä-valkoiset ruudulliset tilkut, kuin myös vihreä-valkoiset ruusu-raidalliset, puna-valkoiset raidallisen kuvioiset tilkut ja vaalealla pohjalla keltaiset tulppaanit tilkut ovat kankaita joista oli tässä kodissani verhoja mm. pienissä kaapeissa, ja ikkunoissa.

Koko keltaiset tilkut: niistä ompelin aikoinaan iso säkkituolin päällisen muoskilla käytössä.

Kirkkaan keltainen (yksi ainoa tilkku isolla puolella - pienellä puolella mustalla höystettynä muutama tilkku) tilkku: riittoisa kangas... siitä on mm.siskollani kassi - kuin myös miulla. Kolme kesähattua tehty; kahdelle tyttärelle ja puolisoni poijan tyttärelle. Ja nyt sit viimoset palat tähän.

Punaisen eri sävyiset raidat + valkoiset raidat: tein siitä kankahasta kesäisten rottinkituoliemme päälyset. 

Vieläkö on jotain... vaalean vihreistä kukallisista kankaista oli mm. toimistotuoliemme (lasten koululaistuolien) suojapäälliset.

Ja toisella puolella "täytteenä" kun kankaat alkoi loppumaan: beiget tilkut: alla olevan rahin/istuimen vuorikangasta (ostin kirpparilta verhot kankaaksi).

Kaiken kukkuraksi täkin sisällä on mummoni viltti täytteenä, lämmikkeenä. (Nykyään sanottas varmaan fleecehuopa. Ennen puhuttiin viltistä...)

   Eli siihen on nyt sitten "upotettu" monen moista elämää. On vanhempaa muistoa kuin myös vähän tuorempaa muistoa. Mut sen vaine tiijän että kun se on nyt noin "muistorikas" kokonaisuus niin en kyl ole siitä hevillä luopumassa. Sen paikka on tuossa "itulaatikossani", sen suojana, sen täkkinä. Ja senkin tiijän et en halua kyl het´sillään tehhä toista samanmoista hommaa. On se sen verta kärsivällisyyttä ja aikaa vaativaa työtä!

 

   Saman moisen (mut kyl helpomman!) tein vuosi sitten puolisoni kera: tehtiin yhdessä rahi/palli/istuin.

   Ensin mie teetätin yhdellä verstaalla tähän palliin sen verta vahvasta vanerista kuution et se kantaa painavammankin henkilön ja sen päällä voi huoletonna vaik´ seistä. Haettuani kuution kotio, asetin sen uunin kuppeeseen. Siin me makusteltiin sitä tuokio ja toinen - todeten sit loppuin lopuksi et ei hyvä. Se on liian ISO. No, ei kun tuumasta toimeen. Purimme kuution "pillun päreiksi": jokahisen liimaus- ja ruuvaussauman auki. Sitten kasasimme sen uudelleen. Sahaten (palaset pienemmiksi) ja ruuvaten jokaisen tahon uudelleen paikallensa. Ka´ hyvä tul!

Sitten ostin siihen välliin pehmikkeeksi vanua joka kieputin kerran - kaksikin sen ympärille. Tään jälkeen puolisoni konehella ruuvasi sen vanun sieltä täältä kiinni vanerin pintaan.

Lopuksi alkoi mahoton urakka: Purin alku kesällä mökillämme valkkaamat ja pesemäni vanhat jauhosäkit saumoistansa auki. Otin talteen narut joilla ne oli ommeltu kiinni sivuistansa. Mittailin ja leikkelin jokahiselle sivulle eri kuviolliset ja passelit palaset. Surrautin konehella palat toisiinsa kiinni. Huputin pallin tällä pussukalla ja sitten... Sitten aloin tikata käsin niitä viimosia saumoja ommeltikillä kiinni saaden pallisen umpi. Tään jälkeen sitten taittelin sivustojen "koristeet" kulmiinsa ja tikkasin ne kauniilla reunapistoilla niillä säkkiin naruilla kiinni.

Ka´ hyvä tul!