... ja metrejä stallaamaan-ko? Tässäpä vasta pulma suuri oli miulla tänä pänä aamusella simmuin aukaistuain ja aamutoimeni tehtyäin. Mietin nimittäin et onko "suunta tämä - ryhmä-rämä" tänä pänä vahi onkoo se jokin muu?
Lähtisinkö mökille kun tulee kaunis päivä? "No, en." Polttoaineet maksavat, matkaan menee aikaa tunteja; perillä olo aika jää pieneksi.
Entäs sitten kylän tään olevaisen ynpäristöä stallaamaan katuja ja teitä pitkin; ne kun nuo paikalliset pururadat ovat valjastetut hiihtäjille talvisin - ei sinne isti ole muiden mennä stallaamaan? "Ei, en halua." Inhoan liikennettä sinnalla kulkijaa, ihmisien paljoutta ja vastaan- sekä myötä- kulkevaista.
Minnes sitten?
Katsastin nettisfäärien kartastoja ja ka´ jäälle? Järven jäälle läheiselle? "Kyllä, sinne voisin ureta...." "Kamera mukaan ja menoksi?" "Onnaisikohan tuon Akkalansaaren kiertäminen....?" "Tjaa.... jos sen katsoisin sit ko sinne asti ehättäydyn?"
   Hivenen vettä ja leipäpalasta mukaan, pyllyn alusta myöskin; jos sattuu olemaan et hankeen täytyy istahtaa evästämään jos ei parempaa paikkaa matkaltain löydy...
Ja matkaan:

   "Maihin nousu" paikaksein otin paikallisen Linnansalmen salmen ja siitä sit ylös Saaristotien ns. Valion ( paikallinen tehdas ) rantaan laskeutuen.



    Täsä Linnansalmen puiston kauneutta aamusella noin klo.10.00. maissa.




    "Kevätpuu on rakennettu, kevät on jo ovella,
tähtisiä riipustettu ompi puun oksilla...."




    Tuolta mie tulin ja tuonne mie menen ( yllä-alla ).
    Yllä Linnansalmi ja alla sitten Valion rantamaa;







   Väärni ja Väärninsaari siintävät tuossa vasempana maakaistaleena ja Suoniemi pitää oikiaa laitaa hallussansa.




   Tään isompia railoja en reissullain tällä nähnyt. Siitä se kevät tulee kussa vaine vuottaa jaksamme...




    Suoniemen nokan kiertänyt juuri olemma näin ja samalla katseeni luonut kohti etäläistä Taivahankantta Koivuseljälle;




   Ruoholuoto:



Pohjois-Saari vasemmalla taklailemassa seutuja näitä ja oikialla vastahan laittavi Karkinniemi.



   Tämä oli ihanuus!
   Täsä -luodolla käväisin viimeksi vuosikas tahi kaksikin sitten ( tod. näk. kaksi sillä viime keväänä kuntoutin tassuain leikkauksen jälkeen ja tuskinpa silloin täällä asti tassuttelin? ) ja silloin tämä oli tyhyjä.
Nyt tänne ovat näköjään otsalautansa mukaan pystyttäneet tään laavun vuonna 2022.
Ihanalla paikalla, ihan hieno juttu!
   Istahsin toviksi, hu´uahdin ja happee haukkasin. Otin paikannuksen kännykkäni sovelluksia hyväksi käyttää ja totesin et kyllähän tuo ihan tietää misä mie olen. Tai siis itse kun tiesin tismalleen et misä ole, niin niin se sovelluskin paikkani samoin näytti.
   Ensin mietin et josko täsä eväät söisin, mut sit ajattelin, nottas tulee se viellä SE hetki kun niiden hetki tulee; silloin tiedän et nyt on saatava murusta rinnan alle.
Ja hyvä näin. Se hetki kyllä tuli....



    "Tästä jos lähden suuntimaan tuonne oikialle, niin pääsen tuohon näkyväiseen Akkalansaareen ( ihan oikiassa laidassa )." "Vaihtoehtona, et pinkasen sittenkin Pohjois-Saaren ja Karkinniemen väliin ja siitä tietä myöten takaisin kylille?"
Arvatkaas Armaat Lukijain miun, minkä tein?
   Päätin et kun kerta nyt olen lähtenyt, niin...
Ja kun kerta olen varanut nyt tälle kertaa aikaa; vaikka vasta ehtoolla kotiain mennen....
Kerta kukaan "ei itke kotona perääni"...
Niin ei muuta kuin "Mummeli lumessa" auraten ja etiäpäin!
   Nousen vaikka jonkun Akkalansaaren talon tahi kesämökin pihan kautta siellä teille ja siitä sit iellehen, jos en muuten "selville vesille" pääse? "Uskaltaisinko käppäilä ihan tuonne -saaren salmen likelle?"



    "Kauneus on katsojan simmuissa." - yllä ja alla;




   Tarpeeksi likellä Akkalansaarta päästyäin hokasin ettei sinne mennytkään enää mitään sellaista latupohojaa, moottorikelkan kulkemaa kaistaletta, tms. jota myöten miekin könkätä olisin voinut! "O-ou!"
Niinpä sitten "annoin periksi" ja jatkoin vaine iellehen lähtemäin moottorikelkkojen kulkureitti joka jonnehin lävitse Koivuseljän veti:



   Vasen; Lokkiluoto. Sitten; Palosaari. Haapasaari siintää seuraavaksi ja Akkalansaaren Salakkaniemi varmaankin sit tosa oikiammalla reunassa.




   ( Täsä sanoisin et tuossa edessä on Akkalansaaren Salakkalahti ja Myöhälänniemi, mutten ole aivan varma.)
    Mikäs täällä oli käppäilessä kun näin pystyi kulkemaan parhaimmillaan. Huonoimmillaan tassu painui joitahin senttejä limen pinnan alle. Oli juoksulunta siellä ja täällä nietoksina; ne olivat hankalimpia paikkoja kulkea. Tuli mielehen kyllä et onko pakko jos ei halua....? Muttas niin sitä vaine mentihin kuitenkin aina uutta ja uutta etappia kohti. Vähä kerrallansa ja silleen.
Loppuin lopuksi kävelin yhteensä noin 10 kilo ja metriä. Aikaa meni sen neljä tuntia.




    Valio! Tään siis ainakin tiedän.... Ja Valiosta oikialle näkyvät sitten Väärninsaari sekä Väärni - vasemmalla rannalla Suoniemi.




   Koivuniemen laavulle itseäin yhyttelin tätä Koivuselkää ylittäissäin, muttas uskoni alkoi loppua suuntavaistooni:
"Se on joko tuossa juuri edessäni tahi.... pitääkö miun viellä oikiammalle tuonne mennä....?"
Onneksein paikalle tuli mies moottorikelkallaan verookjansa jään aluisia kokoamaan ja kysäisin hältä neuvoa tähän onkkelmaani.
Kertoili hän et se on tuossa pitkän varjon kohdilla - "....siis juuri siinä jota ajattelinkin!" "Jeeru, et pitäisi vaine luottaa itseeni ja yhä edelleenkin tähän suuntavaistooni miun!"
   Siin menikin sit kotvanen jutellessa tämän miehen kera ummet ja lammet. Järvien, vesistöjen, tilat; kuin on Onkivedenkin vesistöt kirkastuneet ammoisilta ajoilta. Miten ovat järven jäät ( täsäkin kohtaa ) ohenneet aikojen saatossa: ennen oli 90cm keskinmäärin, nyt enää 60cm.
Kertoili hän myöskin mennehet ajat. Mistä on lähtöisin, kuin perheen kera oli käynyt Pohojoisessa hillassa, kuin lapsia on kuuluisuuksia, jne. jne..
    Paikalle näin asettuen jutustelemaan alkoi holotna puistattamaan kupeitain. Onneksi ei ihan kauhian pitkään turinoinut kuiteskana. Kiitteli juttuseurasta ja tuumasi lähteiksensä et ain kun vaimo kyselee oliko jäällä muita, ni hän yleensä sanoo et ei, hää ja korppi vaine - nyt hän voi kertoa et oli siellä juttuseuraakin.







   Koivuniemi ohitettuna. Käväisin mie laavunsakin katsastamassa.




   Paikassa joka on.... Eenokinluodon kohta. Yllä ja alla;




   Tään jälkehen, kussa ehättäydyin Peltoniemen rantamalle ja tapasin siellä yhden vanhemman ( yli 80 vuotias kuuleman ) naisen, istahdin mie eväitäni syömään sinne kallion kupeelle tämä nainen seuranain.
Hän ei halunut ottaa osaa eväistäin kun niistä hänellekin tarjosin, muttas juttuseuraksi halusi ruveta syöntini ajaksi.
   Nainen pakisi sielunsa kyllyydestä kuin onkaan nykymaailma kummallista.
Nuoret eivät tahdo töitä tehdä vaan mieluummin sossusta rahaa nostavat ja niillä maksattavat laskunsakin.
Kuin onkaan huonoa nykymaailman kodinhoito kun eivät tee muuta kuin lähihoitajina ( tai mikä niiden käviöiden virkanimike sit onkaan? ) lääkkeet antavat; eivät ottaudu huushollien hoitoon. Eivät siivoa, pyykkää, laita ruokaa, tms..
   Miun tehdessäin sit lähtöäin iellehen ja kiitellessä juttuseurastansa, hän pyyteli anteeksi vuodatustaan tuota ja totesi et on se kuitenkin hyvä kun on näin ihanat ilmat ja hänkin voi viellä potkurin kera ulkoilla. Ei hänestä enää hiitämään tänne olisi kun se tuo tasapaino ei enää oikein pidä....




   Väärninsaari tuossa edessä vasemmalla ja Väärni itse oikialla kyljellä.
 



   Täsä Väärninsaaren sillan juuri ylitääneenä ja katse kohti "loppusuoraa", suoraa ylitse viimeisen isomman lahdekkeen; vasemmalla Suoniemi, oikialla Väärnin satama, sen jäädessä tuon näkyvän "niemekkeen" taakse.
Edessä Taivahanrannalla Kulmala-tila ( Lastu ).




   Kaunista....




    Tuonne mie menin - tuolta mie tulin...

   ... ja sittempä ylitin taasen Linnansalmensillan, laskeuduin toist´ puolt´ alas mennen jäälle taasen ja sitä myöten sit stallade paikallisen lintutornin likeltä Puustellinrantaan;



"Tähkäpäitä" kuvaamaan.  



Sekä sieltä rantamilta ylös maihin nousin;







   Kotiain käppäiltyäin viel fiilistelin yhden piiiiit-kän jääpuikkosen kera  jota olen nyt kohta viikkosen varmaankin melkein päivittäin kuvanut. Se ko erottuu "eduksensa": se on nyt jo noin.... arvioisin päälle metrin pituinen tuossa miun räystähällä roikkuessaan, muiden vierus-kavereihinsa ollessa noin korkeintaan vajaa kymmen-senttisiä!
Ei, ei miun mökkini lämpöä fuskaa, taitaa vaine olla tuolta kohtaa, tuos nurkassa, ränni hivenen tukossa; ei pääse vedet sitä ränniä pitkin alas lorisemaan vaan noin puikkona yli äyräidensä tulvii. ( Pitää nenga kevää tullen käväistä katsastamassa - tahi huoltomiehiä.... ei kun -henkilöitä.... pyytää  katsastamaan se - sekä tyhjiä se kohta. )
   Nyt teimmä poikkeuksen tässä ottamassain kuvassa joka on yllä: käsittelin sitä ja terävöitsin sen saaden siitä tällaisen alla olevaisen kuvan aikasiksi;




   Hyvä oli kun tuli lähdetty jälleen stallade. Tuli hyöty ( liikunta ) ja huvi ( kuvaaminen ) samoilla tulilla. Tuli happee haukattu ( hyöty ) ja samalla aivoja tuuletettua ajatuksistain ( hyöty sekin! ).
   Ajattelin tuossa alkutalvesta, et eihän miusta tänä talvena varmaan ole jäille menijäksi olleskana. Ei ole ollut kuvan pakkasia joten ei ole jäitä viellä sellaisia et mie sinne uskaltautuisin?
Nyt kuitenkin kun olen nähnyt et muutkin siellä liikkuvat ja jopa -kelkallakin liikkuen, niin olen rohkaissut itseäin menemään, vaikkeihan se ole mikään tae et "jos toiset kerta liikkuvat jäillä", niin miksen miekin sitten....?
Tuli tuolla isompia selänteitä ylittäissä muutaman kerran mielehein miun, et entäs jos josain kohdassa se ei kannakkaan vaik kuin ovat menneet -kelkoilla ylitsensä? "Jos se on vain jostahin syystä jo syöpynyt alhaalta päin?" "Jos siellä onkin vain pillijäätä?"
Sekin et en lähtenytkään kiertämään Akkalansaarta oli hyvä jutska sillä juuri sen kalamiehen kera jutellessa hää sanoi miulle et hyvä kun et lähtenyt sinne sillä sinne ei ole enää nykypäivinä menemistä, ko se on jo sen verta ohutta siellä jäät. "Siellä on sitä pillijäätä virtausten takia alla."
    Meni päivä tää käppäilessä, sen jälkehen jo pyykätessä ja sit tätä nakutellessain. Samalla sainen tasen Leipästen taikinan tehtyä pikku hiljaa kasaan - kohta jo alustan sen ja lasken yölliseksi ajaksi kohoamaan.
Niin meni päivä tää, asetun aloilleni lukemaan ja kohta painun pehkuihin, vällyin väliin lämpimiin. Öitä siis jo nyt toivottaa saanen.