- tuo tasa-arvo tapetilla olevainen.

   Vanhan käsityksen mukaan ( Pride, Sateenkaari, seksuaallinen tasa-arvo, erinäisten, erilaisten seksuaallisten suuntautumiseien mukaan ) - kyllä kannatan.
"Antaa kaikkien kukkien kukkia" siinäkin suhteessa ihmisten kesken.
Keneltä se olisi muka poissa jos kaksi ihmistä toisestaan tykkää? Mitä vi...tun se kehenkään vaikuttaa millaisesta ihmisestä joku toinen ihminen pitää?
Jos tuossa naapurissain asustaa kaksi naista keskenään; so what?
Jos siellä kaksi eläkeikäistä papparaista muhinoi keskenään; mitenkä se miuta haittaisi?
Jos vastapäätä muuttaisi vaikkas nuori mies muutaman likkakaverinsa kera/tyttö poikakaveriensa kera - mitä mie siinä menettäisin muka?

   Nykyisen mittapuun mukaan, kun Pride-aatos on laajentunut käsittämään -kantaa, ettäs "antaa kaikkien kukkien kukkia" vaan ja täten käsitetään laajemmalla spektaalilla laittain samaisen sateenkaaren alle KAIKKI erilaiset ihmiset, erilaiset erilaisuudet, yms. valtaväestöistä eroavaisuudet - kannatan.
Ihan jo henk. koht. siitä lähtien et tällaiset takkupäiset, rastapäätkin, kuuluvat siihen ryhmään.
  
    En tuota ole ennen osanut itsekkään ajatella, ettäs rastapäinen ihminen olisi jotankin erilainen kuin valtaväestö! Että miun pitäisi suhtautua itse heihin erilailla!? Että syrjisin heitä jotenkin, suhtautuisin heihin erilailla? Katsoisin ns. kieroon, en ottaisi huomioon, enkä etenkään puolisoksein, kumppaniksein, hyväksyisi!?
Muttas elämä opettaa!
Tätä kaikkea saanut jo kokea olen tämänkin pienen matkani aikana näine rastoineen; aikaa vaine noin puolivuotta takana.
   Onko "koiraa karvoihin katsominen", onko "syy" se, että edelleen ihmiset ajattelevat rastoista kuten joskus 1800-luvulla ja sitä ennen: rastoja ei hoideta, ne likaiset ovat. Ja kun ne likaiset ovat, ne haisevat. Kun ne ovat likaiset sehän tarkoittaa et ihminen tuo ei hoida itseään, ei huolehdi mm. hygieniastaan. Ja kun hygieniakin ja takkuin hoito on retuperällä, niin sehän ei sit osaa hoitaa talouttaan, taloudelista puoltakaan? Se ei osaa mitään....? On ns. yhteiskunnan elätti tahi sen ulkopuolinenkin jo?
   Melkein tulee mieleen et "tasapäiseksi" valtaväestöläiseksikö täsä pitää itsein taasen siirtyä et tunteisi kuuluvan tälle Telluksellemme pyöriväiselle?
Pitääkö olla "laumaeläin", jokin biologinen naaras kiiltävine, sileine, kutreineen, ennen kuin joku urospuoliseksi nimetty olento "kaksikin kertaa" perääni vilkaiseis, eikä vastaan tulisi sanontaa mm. "....en mie siun laistasi ihan ole katsonut...."?
Sillä se et olemma nyt ekaa kertaa ns. yksin, sinkku, ja jotahin kumppanin kaltaista etsiskelisin, niin onpahan vaine vaikia valtaväestöstä sellaista etsiä, saada; rastat rajoittavat.
   Kyllä, vasiten naiset - nuo toiset naaraat - tulevat juttusille, ihastelevat, mainitsevat ja kehuvat, et ovat rastain todella hyvät, hienot ja käyvät hyvin miulle, muttas eivät miehet. Ei "kahta kertaa", hyvä kun yhden.
Onko rastapäinen olento heille jostahin syystä kauhistuksen kanahäkki? Onko se uhka jotenkin? Onko se liian erikoinen jostahin syystä? Vai voikoo olla sellainenkin mahdollisuus et kun rastat herättävät huomiota - se huomio on sitten poissa heiltä jos yksissä on? Ovatko miehet luonnostansa epäileväisempiä kuin naiset? Onko heillä jokin isompi kammo muuttuneeseen ulkonäköön ( tavalliseen kampaukseen/hiuksiin kun vertaa )?

   Muttas, en mie ole ennenkään taittunut! Taipua pitää, ja taipumaan pitää oppia - sen elämä on opettanut, muttas taittumaan en suostu, en!
   Se on kyllä vastapuolessa, nuissa vastaani stallaavissa ihmisissä ja heidän ajatusmaailmassaan, se "viba", jos sellaista on olemassa - eikä miussa.
   Ihminen sitä miekin olen. Hivenen eri NÄKÖINEN vain.
Muutoin ihan tavallinen, tunteva, tunteellinen ihminen. Pieni, hento, hempeä, hellyyttä halajava - miekin. Olen ihminen joka hakee, halajaa, toisen ihmisen hellää, hempeää katsetta, kosketusta. Ihminen, naaraaksi syntynyt, naiseksi titureelattu, joka halajaa sen toisen puoliskonsa, sen uroksensa kainaloiseen.

   Ugh - puhuttu on.