Yölliseen aikaan menneseen suunittelen mitä kaikkea sitä tänä pänä tekisinkään, kun oli tiedossa tään viikon ainoa vapaapäiväin miun? Pääsääntöisesti ne tekemiset olivat suuntaan tuonne pohjoiseen rantaseutuun; sinne jotahin kautta ja valokuvaamaan. Muttas mitä kautta? Hyyppään kautta? Metsästysmajalta? Hietaniemelle vahi Hiidenniemelle?
Sitten kun katselin lähiaikojen sää ja tiloja, niin eipää tarvinnut paljoa miettiäkkään mitä teen, minne meen!
Nimittäin vähälle aikaa tää päivä olevainen vieläkin, on ainua takuuvarma poutainen päivä!
Ja sehän sit tarkoitti miun kohdilla, ettäs vaik kuin mielein miun tekevi, ajatuksein askartelevat, suunassa reissade ja valokuvaten, NIIN Hepo Hopiain kaipasi sen verta paljon jo huomiotaan, et ei paljoa tarvinnut miettiä minne meen, mitä teen!

    Siksipä se olikin sit tään aamuisen viti valkian huurteisen tienoon jälkeen, tassuin kesäisten tilalle vaihto tassut talviset.
    Kyselin mie eilennä yhdeltä paikalliselta korjaamolta, et mitenkä olisi; mihkä hintaan, milloin ja mitä tuohon hintaan sit kuuluisikaan? Ja kyselyyn se vaine jäikin vaik sanoikin et tänään iltapäivältä olisin jo voinut päästä sinne Hopiain kera.
Ihan sillä et tuntui, jotta "lypsää" sain tietoja nuita siltä ihmiseltä. Jokahinen asia piti erikseen kysellä ja tivata. Ei tullut suoraan ja kattavaa tietoa tyylin: "Aikaa on tuolloin-ja-tuolloin. Maksaa nuin-ja-nuin paljon. Siihen kuuluu tämä-tuo-ja-se."
   Tänä aamuna otimma uusiksi ja soittelin hivenen kauemmaksi samainsen asian tiimeeltä. Sieltä vastasivat, ettäs on täyttä tää viikkonen - rengassesonkin ko juuri nyt on. Totesin heille et ka´ kummaa; sitähän miekin täsä.... "Kiitos kuitenkin."

   Näin sit päätin et teen itse. Osaanhan tuota. Tehnyt sen verta monesti aikoinaan - viimiset vuodet olemma tosin "laiskotellut" ko olen voinut sen muilla teettää ja itseasiassa Humisevanharjun parkkipaikoilla ei sitä oikein saanut tehdäkkään. Ain olisi pitänyt ajaa joka tapauksessa jonnehin toisaalle ( Sukumme mökille tahi vaik muksuin tontille ) jotenka se oli sit samainen ajaa autokorjaamolle samoin tein teetää moinen hommeli. Samalla pesivät sit poies otetut renkaan nuo - hintaan lisäiseen. Mut puhtahat sainen joka tapauksessa "paluupostissa", eikää itse tarvinnut vosekkia.

    Olipas muuten ihanaa vaihtaa tassut nuo! Vasiten kun osaan sen tehdä; ei entrauksia kuin tehdä, mitä tehdä? Teen vaine.
   Mietiskelin siin työtä reipasta tehdessäin et loppuin lopuksi itse renkahin vaihtoon menee käsipelissä tehden ( nostokoneilla ja esim. sähköisillä mutterinvääntimillä nopeampaa, tietenkin ) noin puolisentuntia ko oikein tekee.
   "Näytteleppä siin sit avutonta naista." Miksi pitäisi näytellä, kun tään-kin osaa tehdä?
Samaan syssyyn sit, nottas mihkä sitä miestä, miespuolisia henkilöitä, oikein tarvittaisiin?
Ok, tiedän ja myönnän, ettäs monet kohdat on ihan oikeesti sellaiset et mie en tiedä niistä mitään, en osaa: mm. esim. auton moottorin rustaaminen, jokin tietokoneen korjaaminen, esim. tuollaisen Näköradion virittimen asennus, tms..
Muttas kuitenkin... Kun miettii et on naisia jotka osaavat kyllä nuitahin tehdä, ja moni heistä jopa paree ko jotkut miehet, niin mihkä sitten miestä...?
Siks toisekseen ko ajatellaan et esim. sänkyhommissakaan ei oikein miehiä tarvitse; ne sujuu ihan sooloilen tahi vaikkas ( jos tahtoo ) naistenkin kesken, niin - mihkä miestä? Ok. kyllä tarvitaan; siittiöitä luovuttamaan jos tahtoo sukuaan lisätä, itseään "monistaa". Sitä kun ei ole nykymaailma viel oppinut tekemään, tekemään siittiöitä - eikä muuten munasolujakaan!
NIIN - miehiä siis tarvitaan kyllä - ja naisiakin.
    Mentiinpäs aikas kauaksi taasen, sori. Palataanpa "kuosiin" takaisin....
    Renkaita vaihtaissa, tassuja kesäisiä poistaissa ja talvisia paikalleen laittaissain, mietiskelin sitä, ettäs vaik mie en oman isäin kera oikein toimehen tullut, enkä hänestä pitänyt, niin on hän jotahin hyvää miulle tahi miussa saanut aikaseksi. Hän se aikoinaan vaati kun ajokorttia itsekukin meistä sisaruksista vuorollansa ajeltiin, että jokaisen pitää osata itse vaihtaa autonsa renkaat! Ja niin sitä sitten opeteltiin niitä vaihtamaan.
Ja hyödyllinen taito tuo on ollutkin. Niin tienpäällä ollessa ja ajaessa kun rengas tyhjäksi on käynyt. Niin keväisin ko näin syksyisin kun on renkaanvaihtoajat ollehet. Ei siis mitenkään hukkaan mennyttä opettelua ja taitoa, ei.
Mitenkähän se on nykymaailmassa, nykynuoret jotka ajokorttejaan ajaa? Opettelevatko he renkain vaihtoa? Vahi luottavatko he renkaihin etteivät ne puhkea; ovat sen verta vakaat ja luotettavat nykymaailmassa? Vahi tuumaavatko, ettäs on nuita korjaamoja/huoltamoja sen verta ain matkoain varsilla, ettäs sinne sit siis....?

   Näin tuli talviset tassut Hepo hopiain alle tänä pänä.
   Ja kun vauhtiin pääsin, niin vosekin tietty ne kesäiset tassunsa puti-puhtahiksi, kuivattelin ja laittelin päivän tään lopuksi sit varaston kätköihin tuon takaisen tonttisen tään.
Kun kerran pesemään "pääsin", niin sit ja-kans; auton sisäiset, kumiset, mattosen vosekin myöskin puhtahiksi.
Ja kun kerta ne ulkona olivat kuivumassa Tuulen Tuittupäisen tuiverruksissa ja täten jalkatilat "vapaana", niin sit otimma ja imuroin kaik roskat sekä moskat sieltä sisusmatoiltansa poies.
Mattoin kumisten kuivumista vuottaissa, ko eiväthän ne hetkessä kuivahda, päätin viel ruiskauttaa oven lukkoon lukkoöljyä.
"Kerta kiellon päälle"; kaikkien ovisten aukkojen tiivistekumit vosekin silikonilla, jottas eivät kylmien tullen sit kiini tarttuisi, ovet nuo avattavat aukeaisivat - paree.
Kerrompa senkin viel, ettäs renkahia vaittaissa suihkauttin tietenkin sitä ruosteenirrotusainetta niihin tassujen muttereihin sekä mutterien hattujen sisälle! ( Kyl mie osaan! )
   No, kunne auto oli näin sit lävitse käyty, Hepo Hopia huolettu tulevan talven koitoksiin, ja tassut talviset allansa olivat, niin pitihän se sit päästä ja käydä tarkistamassa niiden kesän huilanneiden tassujen paineetkin:
Karautimma paikalliselle huoltamolle ja - enpäs saanutkaan venttilejään auki! Kesän olleet avaamati ja mie juuri autoin tuon nuin lävitse käyden; ei miulla hadista ranteissain näissä ollut mitään!
Pitimä käväistä siellä sisällä kyselemässä et voisiko joku avittaa, löysätä hatut venttilien noiden? "Kyl mie sit loput itse saan ja teen." "Voi."; onneksi yksi kerkesi käydä auttaa tuon verta ja mie sainen kuin sainkin tarkistettua ne -paineetkin samoin tein!

    Näin kun liikahdin Hepo Hopiallain, karautimma tään kyläsen päähän toiseen, niin koppasimpas kotoain lähteissäin mm. kierätettävät roskat mukaani; vein ne kierätyspisteelle, sekä kamerain mukaani; käväisin tuolla Lahdenperällä hivenen fiilailemassa:



    Riitettä vesien päällä viel iltapäivällä pitkällä. Niin miksikäs mie niitä tassuja vaihtelinkaan....?
    Alla; "Tähtiä taivaan." - lätäkn riitettä Aurinko Armahan soisteessa.






   "Kummitusmetsä." - Ojakylällä.



    Tarrien keloja erilaisia....



... eri kulmilta ja voloissa.






   "Rauha."
   Miusta niin tasapainoinen, rauhallinen, seesteinen yksilö kun tältä kantilta katselee.
   Alla sitten erään tällaisen kelon kylkeä ihanaista;






    "Mosaiikkia."
    Voisi melkein... teki mielein miun laittaa nimekseen; "Simpukat.", muttas ko nää on ihan oikeesti keramisia laattojen palasia ajotien sannalla!
Jälleen yksi muoto "poissa silmistä, poissa mielestä" -tapaan. Mikä idis on näin laattoinpalasia ripotelyy ajotien hiekalle? Ne tavallaan kyllä vahvistavat kantavutta tuon hieseen hiekan, ymmärrän sen. Terävät laattain kulmat ja nurkat? Mites onkaan kulkuneuvojen renkaiden laita; onko renkaanvaihdoille tarvista...? Eikää nuo taatusti maadu tuohon!



    "Vikingarna."
    Jep, jep, "Vikingarna" on yksi ruotsalainen tanssimusiikki yhtyeen nimi - tiedän.
Ajatuksella kuitenkin et viikinki ja kuin kaarna olisi. Kuin viikinkilaiva/alus ison, kaarevan, kokan muotonsa kera.



   "Perillä."



    Lahdenperä ( tää vesistö siis ) ja kaarenselkä ( tuo vastapäinen maa-alue ) - yllä ja alla;




   Nuin ikkään ja ikään kuin nuin.
Reissu tuokin tuli heitettyä "siin sivussa" ko ilmanpaineita käväisin katselemassa ja mittailemassa. ( Olivat muuten kohillaan. )
Kotiain päästyäin kantelin ( kuten kerroin jo ) tassuset kesäiset varaston syövereihin. Laittelin tunkin takaisin takakonttiin autoni tuon ja sidoin sen sinne kiini hihnalla kuten ennenkin; sitä varten on sinne rakennettu tietty kiinnitys-sydeemi ammattimiesten toimesta, ettei se sieltä istujien niskaan ota ja naksahda.
Astelin Pieneen Punaiseen-pirttiini ja evästin kera kaffeen.
   Nautiskellessain näistä "nautintoaineistain" katselin siin samalla akkunoistain ulos ja hokasin kuin tällainen PETO ilmestyin nyt vuorostansa tontillein tälle:



    ( kännykkä kuva ).
   En voine muuta kuin todeta jälleen kerran, ettäs on se kiva asustaa täällä ja tällaisessa ympäristössä.
Tänään tää "peto" ja mm. Tinttimus-Tintit jälleen noin puolen metrin erotuksella akkunain reunassa roikuillen. Hepoa puhdistaissa Joukkahaiset lentelivät eräänkin kerran ylitse pääni, ylitse metsän tään. Kurjet raakkuivat niin ikään läheisillä suoalueilla ja Tikkaset nakuttelivat puiden kylkiä.
    Asun, olen - saan elää!
    Tuolla tassutellessain valokuvaamassa tuuminkin, ettäs on kuin olisin pidennetyllä lomalla täällä. Mielessäin muutaman vuoden takainen eräs kesäinen pidennetty viikonloppu täällä erään henkilön kera. Silloin kysyin Pomolta keskellä työviikkoa, että voinko lähtiä ex tempore huomenna Luovolle? "Onna se, mene vain." Siihen sit viikonloppu ja viikkovapaa-maanantai. Oltiin pitkä, pitkä, rupeama täällä tuolloin. Todella lämpimät kelit olivat silloin, käytiin uimassa useammankin kerran päivässänsä. Oltiin ja lomailtiin.... "Muistoissa vainko oot mun" - enää.
Niin, nyt sitten täällä ja näin. Yksin kyllä, mutta muutoin ihan hyvä olla kuitenkin. Mitä nyt välleen halipula iskee....