Päivä tää lähes mennyt jo on kunne tätä taasen nakuttamaan ehättäydyn. Kiirusta on pidellyt. Jo ihan tuosta edellisen kerrontani satehen ajasta alkain ja vasiten sitten kussa päivä poutautui kauniimmaksi tuossa jälkeen puolen päivän.

   Viime Jussin tapaan muksuin 24/7 tuli jälleen tänne tykömme ja seuraamme meidän päiväseltäämn käymään.
Toivottiin kovin et poutaista säätä ja lämmä oltaisiin saatu hänen aikaansa, muttas toiveitamme ei kuultu. Täten jäi yhteinen aikamme vaine sisällä oleiluksi enimmäkseen sekä yhdessä ravintelissa "rabbis"-ruokaa syömässä käyntiin. Siin sivussa sit pistäydyttiin siks-että rannallakin. Käppäiltiin, kasteltiin kumppareitamme ja tunnusteltiin miltä merinen Tuuli Tuittupäinen tuntuvi varsillamme;




-------------------------------------------------------------------------------------------

   
   Kunne aikansa kulunut oli, taksi matkalaisen tään nousi kotiansa kohden, kyselin muksuin mukeloilta et mihkäs sitten? "Kuka halajaa ja mihkä lähtiä?"
Ei kukaan ei kunneka. Jäivät kotia pitämään paikoillnsa ja pystyssä sekä katselmaan nettisfääreistä yhtä elokuvaa.
Mie suuntasin Pöllälle:



   "Kainaloinen."



   "Suuri Yksinäinen." - jälleen kuvattuna ja sitten nyt myöskin hivenen eri kulmasta välleen....
Ei aina siitä tietystä kulmasta kuten täsä sainen viime kertain jälkeen eräältä nettisaitin kuvain katsojalta narinaa kuulla;  "Eiköö tuota ole Pöllällä mitään muuta kuvata ko aina sitä Pihilajaa?"






    Värien kauneutta.



   Onni tajusin ottaa jalkoihini kumpparit - joilla en sitten loppuin lopuksi mitään tehnä sillä heitin ne jaloistain poies kera sukkasieni ja housujenikin. Riisuin neulepuseronkin yltäin ja laskin sen kera edellisten kertomain, rannan nurmimättähän päälle. Seuraan liitin kameralaukkuni, kännykkäni ja itse kamerain vaine mukaani nappasin.
Kääräisin t-paitain helmaa hivenen ylemmäksi ja läksimmä kopasemaan onnevain salmen "ylityksessä": kuin pitkälle pääsisin särkkiä ja pohojaa myöten varpain-jaloin? Kuin pitkälle kanttini kestää mennä ilman et "pupu pöksyihini" asettuisi?
Kuin pitkälle askelluksein käy, ennen kuin merivesi vellovainen pakottavi miut kääntymään takaisin päin jälillein menneisiin.
   Yllä kuvassain näkyy aikas lailla todellisella kuva-etäisyydellä kuin liki veneväylää pääsin, uskaltauduin mennä; väylä tuo vaine enää välissä ennen kuin lahden toinen ranta ( Sauvolanperä ) vastaan tuli.
Ja alla sitten kuva siitä kuin kauaksi itse Pöllän niemen kärki taaksein jäi;






    "Meno-tassut." - tassuin jäljet päällä sannan erään särkän kun sit paluujäljillein takaisin läksin.



    Pöllän niemen päästä jälleen värien kauneutta....



   Oli siellä särkillä muutama muukin ihminen kuljeksimassa.









    Pöllänlahden päädyssä "rantauduin" tähän kauniiseen metsään.
    Täsä kasvaa ( kuten kuvassa näkyy ) mäntyjä enimmäkseeen, muttas tunnelma on likemmä lehtomainen maan kasvillisuuden takia.



Niittyleinikkejä ( tahi kuitenkin joitahin leinikkejä kumminkin ) sekä sitten tällaisia kauniita kukkasia: mitä lie - en tunne olleskana.



   "Tähti."




---------------------------------------------------------------------------------------


   Pyörähdys kotona/asunnossa ja kerrontaa mukeloille, et on muuten merivesi lämmä!
Tähän nämä vastaten, nottas uimaan?
Ja uimaanhan sit mentiin. Miekin.
Kävin kastautumassa mutten sukeltanut. Mukelot, Pirpanaiset nuo aikaan saavaiset, rypivät sit kolmistaan siitäkin edestä. Piti miun jo vinkata, ettäs voitas tuota jo poies lähtiä....






   Kolme päänuppia veden pinnalla; kaikki siis hengissä.
   Voi, ( liekkö jo pakissutkin? ) aikoja entisiä ko omiain ain laskeskelin jonnehin veteen mentyämme: "Yksi, kaksi, kolme, neljä.... "; ja kunne viimeiseen päänuppiin tulimma laskuissain, niin sittenpä aloitin taasen laskennan tuon uudelleen: "Yksi, kaksi, kolme...."; ja aina yhtä riemuissain kun kaikki tavoitin pinnalta veen.

   Tuonne uimaan mennessäin laitoin "syrjäsimmulla" silmääni yhden pariskunnan istuskelemassa tuolla rannalla retkeilytuoleissaan. Mieleeni heistä tuli pariskunta jotka kuvasin melkein samoilta seutuvilta viime kesänä, ja olisiko silloinkin ollut näin Jussin aikana. Valitsin sen kuvani valokuvanäyttelyyni mukaan laittain nimekseen "Cherbourgin sateenvarjot ( Luovon päivänvarjot. )".
Uituain ja itseäin kuivatellessain käppäilin heidän tykönsä juttelemaan. Kysäisin kohtelijaasti, et saanko jututtaa ja et sattuisivatko HE olemaan juurikin tuo samainen pariskunta? Ja - olivathan he. Sittenpä sitä juttua riitti; kuvastain tuosta, yhteystiedoista ja kuin saataisiin se kuvain heille niiden yhteyksien kautta.



    Rannan sannalla, ja vedessäkin, tänä pänä muitahin ihmisiä nauttimassa lämmä-kelistä ja aikas lämmä vedestäkin.
Miekin sittenkin tosiaan uskaltauduin ihan uimaan kunne ensin totuttauduin veden "kylmyyteen" vaikkas se ensin todella kylmältä tuntui ko tälla Marjaniemen rannalla on iso selkä mistä aallokot käyvät.



   Kaksi kuvaa ihan tarkoituksella otettuna ja samalta paikalta kuvattuna, eri kaltevuuksilla.
   Ylimmäisessä majakka kaverinsa kera suht suorassa ( en illennyt enempi niitä kallistaa..... ), muttas sitten taasen ranta näyttää todella vinoon meneväiseltä.
Alemmassa "oikaisin" rantaa, muttas majakka kaverinsa kera kallistu viel lisää; jälleen "sitokykyni" tuli vastaan enkää enempää ilennyt kallistaa niitä;




   Tänne saapui lisää väkeä iltapäivällä. Nuorisoa.
   Keittiössä oltihin yhtäaikaa ja juttujaan kuunellessain kysäisin heiltä et satutteko olemaan sellaista porukkaa jonka valokuvasin tuolla rannalla porukkana jo useampikin vuosi sitten....?
Eivät ollehet aivan varmoja joten kaivelin tään konein syövereistä kyseisen kuvain esille ja näytin sen heille.
Ei, eivät olleet he heitä, muttas yksi heistä tunnisti siin porukassa olleen naapurinsa tytön!
"Pieni on maailma" tää...

    Nyt ehtoon viettoon. Mitähän täsä viel keksisi?
Saunassa jo käytiin.... Hirmu kutinat sainen ihollein: liekkö merivesi vahi sauna temppunsa tehnyt?
Iltatoimet edessä... Olisiko jokin elokuva töllöstä?
    "Katsomme, niin saamme elää."