...päivää vajaa vuosi sitten avasin tämän blogi-kultani.

 

"Täten julistan...

...bolgini virallisesti avatuksi - nyt. Jee!!! Mä tein sen!

Katsotaan nyt kuin käy: osaanko tätä ja tuleeko tästä mitä? Mutta Toivossahan on hyvä elää sanoi täi tervassa. Ajatuksissani siintää kaukana taivaanrannassa kirjoitella tähän sattumia ja tapahtumia elämästäni ja sitä liippavista asioista. Ajatuksia, mietteitä, turinoita ja hajatelmia.  Valokuvailen (mm.) joten ehken niitäkin tähän syöttelen. Jotain värkkään käsilläni: tuotoksistani varmaan voisin laitella valokuvia mukaan. Ja ajatukset ne on jotka ajan vie eli niitä varmasti tulee kirjoitettua tänne."

 

   Tähän väliin, yhden vuoden aikajaksoon,  on mahtunut paljon asiaa. On tapahtunut yhtä sun toista. ( Ja ollut tapahtumatikin... ) Tosin olen sensuroinut moniakin asioita ihan jo ympärilläni olevien läheisteni henkilöllisyyssuojaa kunnioittaakseni ja muutenkin heidän yksityisyyttän suojatakseni. Sillä eihän suinkaan ole ollut tarkoitus kertoilla niin-kuin heistä ja heidän tekemisistään ja ajatuksistaan vaan miun ittein ja mitä mieltä mie olen ain kustai ajatuksesta tai tapahtumasta ollunna....

Tällä samaisella linjalla aijon jatkaa ielleen. En halua loukata ketään, en halua satuttaa tai mitenkään vahingoittaa ketään tai kenenkään yksityisyyttä - olemassa oloa. Jotenka armaat lukijani, blogini seuraajat - teidän on edelleen tyytyminen vain miun ittein hajatelmiin ja aatoksiin.

 

"Myöhässä jo...

...mistäkö? Elämän valtateiltä todennäköisesti.

Olen esim. myöhässä suhteessa ihmissuhteisiin. "Liian vanha" naimamarkkinoille.

Suhteessa suhteeseen erääseen ihmiseen: oli ilmoittanut lokakuussa että "parisuhteessa".

Suhteessa tämän aamun touhuihin: uuni sytyttämäti, aamulenkki tekemäti, pullataikina tekemäti. Siis KAIKKI tekemättä!

Suhteessa työmarkkinoihin: "Liian vanha ja kouluttamaton."

Suhteessa jouluun: Rahatonna vaikia aloittaa tai yleensäkään tehdä mitään joulu-hössötystä joulua varten vaik haluais."

Suhteessa siis kaikkeen."

 

   Tätä ensimmäistä avaukseni jälkeistä tekstiäni kun luen ja peilaan tilannettani, tämän hetkistä elämääni siihen niin miksipä tää elämäni olisi tästään muuttunna? Ei miksikään, ei mitenkään, ei mihinkään. 

Yksi muutos vaine on tällä välin ollunna;

Koti%20%286%29.jpg

Majani Matalainen muuttui Majaksi Mahtavaiseksi. Isoin ja aikaslailla merkittävä muutos... sittenkin. Tämä merkitsee miulle "paikkakunnan" muutosta. Elinympäristön, tuttuin ja etenkin niihin "ihanaisten" naapurieni muuttumista. Kaik tuttu ja turvallinen jäi taakse - kohti tuntematonta mennään.

Enää miun ei tarvii jokahinen päivä raapaista tulta uuniin. Itse asiassa ei koskaan sillä uudessa kodissain ei ole tulisijaa. Oikiastaan ( ja täänhän mie tiesin jo lähteissäin kotoani poien ) on ikävä tulen loimua! Ja monen monituista kertaa tulee mieleeni että lähempäs jonnekin ympäristöön notskiretkelle: makkarat ja muut tykötarpeet vaine ensin mukaan... mutta mistäs klapit? Reissuni, retkeni, tyssää siihen. Ei miun kandee lähtee ostelemaan jotahii pientä klapikasaa joltahii huoltamolta retkiäin varten. Ei kannata. Ennen olen ilman ja vaik sit ensi Suven tultua mökiltäin hommailen ne vähäset retkeily-klapit mitä tarviin.

Lenkillä olen ennättänyt käydä sen jälkeen kun muuttorumban sain läpi käytyä. Tosin en "ravaa" kuin vuosi sitten. Taitaa pikkuhiljaa hiipua koko jutska. En jaksa, ei oo intoo. Ei ole sitä kaveria joka "kirittäs" vierelläin... Hän on poissa. Ain nuihin uusiin maisemiin, uusille poluille mennessäin aatoksiini palajaa hän. Voi kuin mielelläin jakasin ne polut ja tienoot hänen kera. Voi kuin hän nauttisi niistä. Mitä korvemmaksi matka veisi sitä hyvimmillään hää olis...

Illeen leivon.

13.12.-14.%20kylm%C3%A4savulohikakku%20%

( Siksoni-miun 50v. synttäreille kylmäsavuolhi-vaoileipäkakku yrttimaustein. )

Ain kun vaine on aihetta. Kun vain on jokin syy miksi leipoa. ( Itte syön hyvin, hyvin vähän vehnäsiä tms.. ) Ja kun saan pääomaa sen verta että voin leipoo. Toi pääoman puute taitaa olla täl haavaa se suurin "sensuuri" tällä "uralla".

Uusi joulu tulee. Toinen joulu yksinäni. Tosin se ensimmäinen joulu ( kuin myös uusivuosi ja kaikki muutkin pyhät tahi muut merkittävät etapit sen jälkeen ) meni sumussa. En muista siitä mitään. Nyt on siis kuin olisi tojen teolla "ensimmäinen" jouluin. Tästä jää ( kait ) muistoja talteen miulein. Jää muistiini, pääkoppaani jotain jota kykenen muistamaan ja muistelemaan myöhempinä aikoina, vuosina. Ja varmahan teen sellasen joulun kuin se olisi VAIN miulle. Tosin sannoin aloitan alusta. Ihan kaiken. Nyt elän yksin ja omaani rakentain. En elä muistoissa ja kopioiden entisiä.

Työtä tahi siis työpaikkaakin olen hakenut. En vaine vain muutamiin paikkoihin vaan useampaan, moneen. Ei ole tärpännä. Viimeisin paikka johka vein hakemuksein oli kyl poikkeuksellinen tapaus. Oli nimittäin sellainen nuori johtaja joka otti hakemuksein vastaan ja jututti miuta. Ja hän lausui äänen ansioluetteloni luettuaan että siullahan on monenmoista kokemusta takanasi. "Olet tehnä paljon." Siinä jäi miun monttuin auki! Eka työnantaja joka sanoi näin. Eka joka näki tässä eletyssä elämässäni positiivisuutta, näki että olen tehnyt jotain ( vaik koulutusta ei näihin kyseisiin aloihin olekkaan ). Tuntui kuin miekin olisin ihan OIKIA ihminen ja työnhakija! Hattuain nostan tälle poijankossille!

Ihmissuhteisiin... olen autuallisen myöhässä. Olen liian vanha. Sillä en ole enää lisääntymiskykyinen ( jos "röörejäni" ei ensin pureta. ). ...jos miuta ei kelpuutetakkaan kumppaniksi ihan tälleensä.... jos miusta ei pietä...

 

    Elän muuttuvassa maailmassa, muuttuin ittekkin - mutta elämäni ei taija silti muuttua miksikään...

Mutta sen vain sanon että olen hyvin, hyvin KIITOLLINEN Hänelle joka tätä elämääni ohjaa, tästä Majastani Mahtavasta. Toivon TODELLA että tämän saan ja voisin pitää itelläin. Tämä on IHANA. ( Ihanan kompakti, ihanan pieni ja sievä. Juuri miun kokosein. )