...mittainen päivä?



   Ihan ekaks´ teks´ hyvää MIESTENpäivää Alli Hopa ja vasiten te kaks´ lahkeiset siellä sfäärin tään toisessa päässä!
Tokaks´ teks´ olen yöllisen lietson jäljiltä hivenen väsy nytten. Olo on siis kuin jonkin prossan jälkehen, kun Maailmamme tää Avarainen ei oikein tahdo pysytellä samoilla huudeilla kuin mitä mie olen...? Muttas siis todellakin ilman prosentteja, kun absoludisti olen! Se on vaine tää "syntymä-humala" joka on todella kiva olla olemasa ihmisellä händyssä!
   Tänä pänä mahtavaisena, jolloin tää ilma ja tilassa olevainen Liisa-myrsky Suomemme maatamme tätä moukaroi, pitimä miulla olla työn täyteinen päivä. Piti, nenga, piti toillai, muttas taisipa toisin käydä Mummerolle tälle nytten.
Päiväin kun alkovi, lietsoin jälkehen, tunteroisen istua nakoittaissa naispuolisen ystäväin kera, puhe-elimessa!
Kotiini kammettuain tekaisin ruokaa, tein Siemennäkkäriä. Hoisin kukkain nää nyt vajaata saturaiset. Hoisin ystävieni kera yhteyksiä. Istuttihin tovi yhden Kulmakuntamme mummon kera aamukaffeella tuvassain jutustellen, vaihtain kuulumisia.
Tehnyt olen siis kaikkea muuta kuin töitä nuita vuottavia tuossa päässä pöytäin tään... Pitis saada valmista, pitis, muttas kun ei vaine tule, ei ni milläskänä. Taitavi siis tulla "rokulipäivä" koko päivästäin tästä.
   Ja ajatuksiakin kun olisi taasen, kussa vaine ne täältä pääkopastain järjelliseen järjestykseen saisin...

   Sitä näin yssin elellen tulee harvemmin panostettua ruokatalouteensa. Vasiten kun sitten sattuu, ettäs tulee kausia jolloin tosiaankin elelee vaine kaffeella... Tai kuten nyt, kun selkäin irti-poikki-katki on täsä ollut taasen vällehen ( hyvä ettei ihan sänkkyn pohjalle asettanut ole! ), ja kun napsia on pitännyt sen 1600:sia tabuja helttaani ja nasu piskuinen siitä sekaisen mennyt on todella kurjasti kierellen ja kaarellen sisukaluissain, niin sitä on ruokapolitiikka todellakin kurjassa jamassa täl haavaa.
   Tätä oloain ja tilaani korjataksein tein sitten tänä pänä itsellein, ja vaine issellein, tällaisen Mättö-pizzan lihaisan.
Laittelin kystä kyllä: hirveetä-lihaa vaihdantataloudessa ollen, tästä Kulmankunnan eräältä naapuriltain saatua. Savuista kinkkua, jotahin salami-makkaraa ärtsynä. Muutamia valkkareita, punaista tsipulia ja sitten viel chilejäkin punaisia ihan tuta-asti. Yllensä laitoin nytten ihan maito-maitoa! Sinihomejuustoa ja perus-edamia.
Ajattelin, ettäs nyt tulee, ja-sitten-kans! Nyt on muuten evästä mitä syödä! Varmasti!
Siin on sitten muutamiksi toviksi ihan tuhtia huttua.
Söinkin jo palaisen. YHDEN palasen joka ns. normi-kokoinen oli ( pelti jaettuna yhdeksään palaseen ) ja totesin että kyl muuten riitti! Siin oli sit tään päivän eväät tään Mummeroisen!
   Tuumailin täsä ettäs, kun on näin Miestenpäivä, niin mikäs se paree kuin miehinen pizza siihen päivään?
Hirveetä-lihaa joka metsästyksenä useimmiten vieläkin mielletään miehiseksi ja miesten tekemäksi toimeksi.
Lihaisa - miesten usein suosima versio pizzasta kuin pizzasta.
Liha - mies... miehen liha.....?
Niin, miksipä sitten ei; lihaisa pizza Mummerolla tälle miehen puutteesseen!

   Nytten on muuten Movemberg ja sehän sitten pitävi sisällä sen mies-puolisten parran kasvattamisen miesten terveyden ja etenkin eturauhassyövän puolesta, tukemiseksi. Tosin kenkä kieltävi naisiakin kasvattamasta jos kerta jolla-kulla kasvaa sen verta ettäs....?
   Miusta tää ajatus, tää idis, on todellakin hieno juttu. Ihan kuten naisilla esim. rintasyövän keräyskampanjat ja siten rintasyövän esille tuonti sen tukimuotoineen ja  myöskin kaikkine kuluineen ja kalleus-tietouksineen.
Se vaine, ettäs miehet kun tahtovat aina jäähä vähän niinkuin sinne "taka vasemmalle" tuon terveytensä kera ja täsä-kin käynyt on aikaslailla sil viisiin. Eivät miehet paljoa huutele turuilla ja toreilla että tukekaa, tukekaa meitä! Taihi ettäs meillä(-kin ) on tää tällainen olemassa - oletteko ajatelleet tällaista!?
   Muutoin itse tykkään suurestikin Miehistä joilla parta on. ( Tykkään ja tykkään - ainakin ihailen! )  Ei siis pelkästään viikset, nuo "partasudit" alla klyyvariensa, vaan siis ehta ja aito, oikia, parta kera viiksiensä. Ja sitten viel silleensä KUNNON parta! Tuuhea, tumma, sekä hyvin hoidettuna.
Ei mikään "reuhka", tahi risuparta, ei. Vaan sellainen... no, tiedättehän te Armaat Lukijain miun mitä tarkoitan. Sellainen kunnon Merimiehen, Merikarhun, parta. Sellainen fiksu ja filmaattinen partanen. Ja a´ vot sie, jos viel siinä harmaata olisi mukana! Wou! Aivan kun tällä Georgellain on... oih!
   Mikähän siinä on, ettäs miuta on iän-kuun-päivän viehättänyt kaik´ noin harmajat ihmiset. Ihan siis puhun naisista harmaine hiuksineen, kuin myöskin miehistä harmaja-päisistä.
Mies ja silleen charmantisti harmaantuneena - voiko enää seksympää olla päällä maan ( kuten George... )! Sellainen Merikarhu tahi sitten nykyaikainen "bisnes-Mies" jolla on lyhykäisempi parta kuin nuilla -karhuilla, muttas kuitenkin sellainen tuuhea, siisti, ja harmaatakin seassansa! Huh! Siinä kuulkaas Mummerollakin jo tiukkaha tekevi, kun sellainen vastahan tulee!
"Puolustukseksein" häätyy sanoa notta isselläin on jo osanen harmajaa seassa hiuksieni!
Vaikkas kylläkin hiuksein ovat kyl sen verta pitkät, ettäs ne alla olevaiset ( miksi tää harmaantumiseni tapahtuu ns. altapäin, eikäs päältäpäin? ) harmajat jäävät päällisten pitkäin hiusten alla piilohon. Ja kun viellä on tuota aikoinaan värjäämääni kuontaloakin viellä olemasa. Se kun peittää myöskin osasen niistä ihanuuksistain hohtavaista!
Vähäkö pistää harkihtemaan jotta jos, vaikka, kuin, vetäisenkin aivan lyhykäiseksi nytten koko "kruunuin" tään ja saan siten sitten kaiken tuon harmajan näkysälle muidenkin ihasteltavaksi? Olisiko siin ideaa mitään? Olisiko?

   Jutskasin sen yhden yks´ lahkeisen ystäväin kera siinä aamuisessa puh-elimessä ollen...
   Se mitä elämme tämä oli tuossa kaksikymmentä vuotta sitten - ja tästä sit etiäpäin kaksikymmentä vuotta samaista, niin mitä se oli ja mitä se tulee olemaan?
   Miehet ( olisiko Mummerolla tällä Miehestä pulaa, kun nyt näyttäisi olevan päivän tään sanaisena Mies? ) nuo olivat silloin vielä, ja sitä ennenkin ihan Miehiä miehisiä. Kaikki sitä edeltävät ja viel meidänkin ikäpolven miehet olivat Miehiä.
Heillä oli vartta rotevaista, oli kättä koprallista. Oli raamia mihkä tukeutua jos sen tarvista oli. Oli raamia joka kantoi heidät ITSENSÄkin. Oli Mies kahdella jalalla seisovainen joka OSASI tehdä kaikenlaista ihan jo ns. syntyjäänkin. ( Tosin sitten he jotka eivät osaneet, niin heitähän sit kassottiin kieroon "sillä silmällä", ettäs ovatko he sitten niitä - "sellaisia" miehiä? )
   Vastaavasti sitten nykypäivän miehet, ja vasiten tulevaisuutemme miehet? Mitä he ovat ja tulevat olemaan?
Onko miehisen miespolvien tulevaisuus "luettu" jo? Onko heistä nykyaikan ollessansa ja sitten tulevaisuudessaan vasiten, mihkään enää? Onko tästä kasvavasta sukupolvesta joka on ja elää tietotekniikan kera, aina kännykkään tuijottain tahi muutoin jonkin vempeleen kera aina olevaisesta, miehen "taimenta" enää mihkään?
Todistettavasti he mies-puolisia ovat - kyllä. Munat ja kaikki killuttimet siin sivuillansa - chek. Muttas siten, ettäs pitis osata jotahin tehdäkkin? Muutahin kuine vaine sitä tietotekniikkaa räplätä. Rakentaa, korjata, rustata, tehdä ylipäätänsä jotahin ja vasiten ns. omasta päästä ne opit ammentain eikää jotahin netttisfääreistä, you tube:sta, mallia ottain? Itse keksiä ja kehitellä?
Tuskinpa vaine. On heissä toillaan "killuttimien heiluttajaa" monen moista, miehiseksi sukupuoleksi geneettisesti todistettua nisäkästä, muttas kun kaikki ovat vaine miehiä tahi miehen muodot omaavia, muttas kun se miehinen Mies puuttuvi. Heillä on värkit mutta MUNAA puuttuu. Ei, ei ole Miestä, saati sitten MIEStä, ni minkähänlaista.
Eikää enää miehestä ole Mieheksi naisen rinnalle? Tietystikin - ollahan je eletähän sitä tasa-asvoisessa maailmassa, muttas siltikin! Jeeru, kun MIEHELLEkin olisi vällehen tilausta!
   Miehinen mies. Mies ISOlla M-kirjaimella. Kuinka moni meistä sen ottaisi, meistä naisista, itsellensä ilomielin. Vaikkas sellaisessakin kanssaeläjässä tietty joitahin "puutteitakin" toki olisi, kun eivät sitten osaakkaan välttämäti "leperellä" yms. ottaha naista huomioon, muttas siltikin... Tere tulemas Mies vaine tähän Maailmaamme Avaraiseen olisi! Sankkevan tere tulemas!

   Oikeestaan voisin tokaista kaneetiksi lopuksi tähän, ettäs kun näin nytten "herjaan" yks´lahkeisia ja heidän miehisyyttään, niin soinen sanoa samaisella henkkevän veolla, notta isse olen sitten näin naiseksi varmahan liian mieheinen nainen?
Olenkin sen teille Armahat Lukijain miun kertonut, kuin olen saanut kuullakkin, ettäs ole nainen! Ole naisellinen nainen välleen. Jos ei muuta niin tekeydy naiselliseksi, osaamattomaksi - pyydä apua miehiltä vaikket sitä tarvihteisikaan.
Ja senkin ettäs, kun on syntyjään naisvaltaisesta suvusta ja ei ole ollunna niitä miehiä, saati Miehisiä Miehiä, avittamassa, niin sitä on ollut pakko isse kaikki hoitaa. On pitänyt oppia tekemään vähän muutahin kuin vaine "naisten töitä".
Pitänyt on oppia pärjäämään omillaan - oleppas siinä sitten nainen?!
   Tänään on Liisan päivä, Liisa-nimisten ihmisten päivä - Liisojen jotka tod. näk. naispuolisia ovat.
Tänä pänä maatamme armasta koettelee myräkkä myrskyinen. Tuuli tuta avtavi olkansa takaa. Puhkuu ja puhisee kunnolla. Koittaa ja koettelee, et tokkopa se tuo ihmis-poloinen taipuisi tahi peräti taittuisi?
   Olen ihminen joka tykkää myrskyistä. ( Tätä ette siis varmahan tietäneetkään, te Armaat Lukijain miun...?! ) ja silloin kun pääsen ja seison josain myräkkää vastahan ottamassa Myrskyluodon Maijana, niin tykkävän siitä sankkevan paljon.
Mielein nytkin mielii äärelle jonnehin vedenseljän, muttas kun tätä tointa olisi tääl omastakin takaa, mihkä ryhtyä...
   Ollenpahan vaine kuiteskin onnessain jo PELKÄSTÄÄN siitä, ettäs sattuvi näin nimenomaan LIISAn päivään myräkkä tää. On kerrankin myräkkä kohillansa allakirjoittaneen kera.
Siin on minua, siin on Liisaa, siin on mieltä myrskyn.

    Ja sekin viel...
   "Liisan liukkahat, Kaisan kaljamet."
    Se oli kuulkaas vuonna kaks´kyt ja yksi - varmaankin... kun puolisoin saapuvi ovein taaksein juttusille. Ns. ovellein hakemaan minua.
Se oli näin Liisan liukkaiden ja Kaisan kaljamien päivien tienoo kun ns. eka kerran nokatusten "siinä mielessä" tavattiin - naapureinahan, ja muoskiemme tiimoilta perhetuttavina, olimme sitä ennen toisemme jo tunteneetkin - ja josta sitten tiemme yhteinen alulle laitettiin, josta yhteinen taipaleemme lähti aluilleen.
   Oli se siihen aikaan tuo elämä toisenmoista.
Oli "mahdollisuus" tavat toinen ihminen noin niinkuin kasvotusten ja siitä sitten tuttavuutta aloitella. Ei siihen mitään netti-sfäärejä tarvittu vielä silloin.
Ja SILLOIN oli viellä LUNTA maassa jo tähänkin aikaan! Oli todellakin valkiat maat ja ihan sanonnankin tuon mukaisesti Liisan liukkaat sekä Kaisan kaljamet päällä teiden ja maastojen! Niistä sitä mekin siin ovellein ensimmäiseksi "veisteltiin" kahteen pekkaan...
   Tuon Miehen miehisen kera. Silloin viellä tumman ja tulisen, sittemmin yhteis´elomme aikana ihanaisen hermajapäiseksi tullehen Miehen.