... se yhä iellehen sen matosensa nappaa elikkäs täsä tapauksessa Taivaanrannanmaalariksi pääsi.


   Eivät ole nämä elämäin vuorokaudet näköjään samankaltaisia keskenään, eivät mitenkään.
Toissa yö meni, sanoisinko peräti et tähän astisen elämäni viiden harvinaisimman yön piikkiin, siten et nukuin peräti yhdeksän tuntia ja ihan ilman mitään taukoja, heräämisiä! Ei edes vakkasi pissakäyntiä aamuyön tunteroisina. Wau! Olipas nukuttu yö ja todella mukava herätä aamusella kuuden korvilla päivään eiliseen.
Nyt sit taasen eilennä ehtoolla en unta saanut kaalini olleskana. Puolilta öin menin maate ja sängyssä vötjyilin kylkeä kääntäin. Aamusella Aika-Raudan nakuttaissa neljättä tunteroista, simmut auki ampaisivat, eikä unta kaaliin tullut tipan tippaa! Päätin täten viiden käyden ylös ämmetä ja sitä tietä sitten mirs-marssien ulkoistain ittein tantereelle taajaman tään ja seljille järvien nuiden läheisten.
   Mikä lie viirannut tuolloin toissa yönä meikä Mummelia? Nukuinko tautiain poies vahi mikä sit?
   Se nimittäin oli ja piti taasen tuota "omaani" juttua näköjään.
Muistissain on kuin se viimeksi töitten loputtua joulukuussa piti samonmisen "taudin". Päivä "nousua", päivä taudissa kuumeineen, nivelkipuineen, piskuisine nuhineen ja armottomin poskionteloihin turpoamisineen ja tukkeutumineen; ei ilma kierrä, ei pihise. Sekä sit jo päivänä kolmantena hui-hai ns. terveenä, ylöspäin mennen!
Ei, ei se koronaa täten varmaan ollut - enkää tuota viitsi edes enää kois testailla kun eivät kerta tk:llakaan sitä testiä tee...
Allergista regtzuunea epäilen vahvasti. En vaine osaa kategoroida et mille tahi mihinä olisin nyt reagoinut?
Mietin punkkitartuntaa, sitä yhtä... mikä se onkaan nimeltänsä... borreoloosi tahi jotahin? Tosin sen punkkirokotteen juuri otimma mie jällevän ( olisinko sille reagoinut? ). Se oli jo neljäs sarjassaan ja se suojaa sit vain puutiaisaivokuumeelta eli TBE:ltä - jos hyvin sattuu. Borreoloosille ei ole rokotteita. Se on vaine antibiooteilla estettävissä jos hyvin sattuu, jos ajoissa ( kait ) hoidetaan. Jotenka siihen jää vaihtoehdoksi sit borreoloosi-kaunis.


   Siinäpä sitä taasen "taudin" pohdintaa.... Sori.
   Mennääs asiaan elikkäs tään aamuiseen ani varhaiseen kun viiden jälkeen laittelin tassuain toisensa etehen ja tosiaankin tuonne luonnon keskelle tieni urkenin.
Ei ristiä, ei sielua, misään - vaine mie yssin ylhäisessä ykseydessäin!
Kunne sitten yssi aamuvirkku aamuisella kävelyllä tuli vastahan Väärninsaaren kupeella ja paluumatkallain alkoi ihmiset aamuliikennettä tiellä pitää autoineen. Jalankulkijat kyl poissaoloillaan loistivat.




   Kuu Kummajainen - hei sekös se miuta taasen valvottaakin?! Niin, Kuun Kummajainen se vaine Taivahankannella tillotteli kun mie tassuain toisen etehen laittelin läheisellä lintukosteikolla urissa moottorikelkkojen. Aika-Rauta jotahin puoli kuusi.




    Yhdellä rannalla, Linnansalmen uimarannan tiemeellä, ovat jotkut päivähoitolapset käyneet tekemässä hankitaidetta.
Sillä sanon et päivähoitolapset kun esim. taanoin mökillemme mennessä huomasin, ohitse paikan tään kulkiessain, et siellä ne lapset kera hoitajiensa jäällä seistä töpöttivät isommallakin joukolla. Jotain puuhasivat jotahin... no, nyt tiedän mitä.




   Aurinko Armas kipuaa Taivahanrannan takaa kohdsassa Väärni.







   Väärninsaaren sillalla; yllä ja alla - kera aamuisen kävelijän.







   Väärnin takana.
Väärni vasemmalla, sitten Portaanpäänopiston rannat, Peltoniemen rantamat tuolla keskellä kaukaisuudessa ja Niittysaari ihan oikialla.







   Samainen näky kuin edellisissäkin kuvissain mut nyt Ruoholuotoa kohti mennessä - tässä sen ollessa selkäni takana.




   "Kaukaisuuteen."
   Railoja oli auennut sinne-tänne, sit viime kertain kun viikkonenko sitten täälle viimeksi tassuttelin. Samaten oli nyt noussut vesiä ( jäätyin tosin vielä ) moottorikelkkain jälkien kohdille. Siltain aluset auki olivat ja muutoinkin himpun arvelutti...
... kun en tiedä paikallisia virtauskohtia.
Taisi olla aikaslailla viimo kertoja kun jäille tälle kevättalvelle lähdin. Ei ihan hirveästi hinkuta mennä arvaillen tassuttelemaan.
Mielessä pahoittelut itsellein kun osaan kuvitella kuin paljon menetinkään alkutalvesta kun jalkateräin takaia en voinut jo silloin jäille lähteä käyskentelemään vaan pitimmä kepakoihin kera teitä mittailla. No, onneksi edes muutamia kertoja kerkesin.








    Akkalansaaren  Myöhälänniemi tahi Salakkalahti oikialla. Seuraava isoin näkyvä vasemmalle mennessä Palosaari ja sit Lokkiluoto. Seuraavai en lähdekään sit  atvailemaan.




   Ruoholuoto.
Edessä Taskusaari, Raiviolahti ja Pohjoissaari.




   Ruoholuodolta nousevaan Aurinko Armaaseen, itää kohti.
Niittysaari "jää" jämyyn etualelle.







   Ruoholuoto ohitettu, utu usvainen taakse vaine jää.
Suoniemi vasemmalla.

   Alla Suoniemi vasenta laitaa pidellen aloillaan, Ruoholuoto usvan utuissa ja Akkalansaaren Myöhälänniemi oikialla.




   Tästä nousin maihin. Alkoi tailval päällä tien vievän.
Tie tuo oli likimmä kokonansa jo sula lumesta. Kuiva se ei kuiteskana ollut. Oli jäätä pinnalla asfaltin. Senkin verta et piti välleen kassoa hyvinkin tarkkaan miten askelsin, mihkä tassuin asetin. Muttas hyvin meni - tälläkin tassulla nyt.
   Nyt oli EKA kerta kun tassuissain oli jälkeen operazuunen, ihan OIKIAT kenkkäset!
Ei enää se hoitokenkä, eikä ns. tilavat putkivartiset Kuomat, vaan ihan ehta, aidot, retkeilykengät! Wautsi, olipas "hassua" tassutella oikeilla kenkkäsillä. Hassua ja kivaa, ettenkö sanoisi. Täsähän alkaa jo uskoa et kyl tassustain viel jotahin tulee, ja et miekin ihan ihmiseksi voisin viel tulla?




   "Kuiskaus."
   karkinniemen kaunista istutettua koivikkoa aamuisen aurinkoisen syleilyssä.




   Ja sitten jo paikallinen tehdas, Valio, siluettina puoli yhdeksän hujakoilla. "Valio-itu siluetti."




   "Käpy."

   Jälleen siis pinnalla järven jään ja sen peittävän lumisen tantereen.
   Paikoin ihan hyvä ja kiva tassutella. Vasiten kun malttoi kuljeskella ennestään kuljettuja reittejä pitkin, sen tsiljoonia kertoja tassuteltuja uria. Muttas auta armias ko niiltä poikkesin! Välillä hanki kesti, hanki kantoi hyvin, mut sitten taasen mentiin!
Upotus oli äkkinäinen ja syvä. Siin Mummelin happee haukkaavien keuhkojen lisäksi haukkoivat tassuset molemmaiset lunta ja jäähilettä kitusiinsa sen minkä keskesivät. Sysyys oli puolen sylttä pitkä, reisiäin myöten mentiin.
Monet olivat kerrat kun tuolla tassujain "ongin" hankien kätköistä pinnalle lumen.
Tulipahan jumppa-huitit ns. olantakaa tehtyä!
 



   Joukkahaiset ensimmäiset.
Äänensä kuulin jo aamusella varhain kun tälle tiellein läksin, mut näin vasta kotia tullessain ne näin kun pyrähtivät lentöön Linnansalmelta tuonne Hinkalahtea kohti.




   "Päivän Sydän <3" - löytyi omalta pihalta viimo metreilläin....
.... samaten kuin nämäkin jonkun naishenkilön ( vahi miehen? ) kenkäin korkojen pohjalliset!




   Niinpä se sit tääkin päivä urilleen asettui tään tassutteluin toimesta.
Nyt sitten pyykkiä laittaa, asioita hoitaa netissä ja josko tuota leipoisin vaikkas.... vaikksa - Sulkaacookeja?