Lähtökuopissa.

   Aika Rauta nakuttavi kotini seinällä varhaisen aamun tunteroisia kun mie alan nyt täsä pikku hiljaa ottamaan ensi askeleita alkavalle loma"kaudelleni".
Tänään pakkailen täsä aamupäivän aikana kapsäkkejäni, tarkistan että Hepo Hopialla on kaik tarvittavat eväät mukanansa ( tarkistan öljyt, pissapojan, yms. nesteet ), kappaan kamerani kainalooni, ja sitten iltapäivän saapuissa starttaden matkaani kohti Pohjan kylmiä tuulia pohjoisessa. Mennessäni toimitan yhden henk.koht.av. haastattelun 24/7 tyttäreni tykönä hänen läsnäollessaan ja sitten... Sitten on miulla vain LOMAA! Maailma avoinna ja rajaton! JEE!

2014.4.16.-18.%20Vuokatti%20Katinkulta%2

   Tässä yksi kuva määränpääni rannoilta ajalta vuonna 2014.

   Muutama tunteroinen myöhemmin:
   Tikittäväinen nakuttaa säntillisesti kohti H-hetkeä mutta silti voisin sanoa kuten tässä päiviä muutamia sitten että odottavan aika on pitkä. Nyt on pakattu kamppeet, tyhjennetty jääkaappi, roskikset, Hepo Hopian kupu ravittu, lähtökuopat kaivettu... Enää puuttuu vain lähtölaukaus jotta luvan saan matkalleni lähteä.
   Tosin olen todennut nyt tässä lähtöäni vuottaissa että taitaa olla siitä poikkeuksellinen reissuuni lähtö että nyt taitaa mieleni kotia jäädä. Tunne ja olo on sellainen ettei tohtisi milläskään maailmalle mennä vaan mieluumin pesiytyisin tänne Majaani Mahtavaiseen ja... ja... ja aloittaisin kohta vaikka Heponi sutimisen ( kesä pesut sisältä ja ulkoa ) ja kengityksen ( kesätassut allensa ) sekä vaikka ensin vaine vuottasin ja sitten kun siltä näyttäisi niin alakaisin kuopsia tuota Alla Omppu-Pomppupuuni sijaitsevaa kukkapenkkiäin miun. Se on nimittäin ihan sillä hilkulla jotta kunne täsä päivän, kaksi, nyt oikein Aurinko Armas porottaisi niin miehän sinne sen kimppuun jo pääsisinkin! Eikähän sellaista tilaisuutta milläskänä malttaisi sivu suun antaa mennä! Eihän?

   Ehtoon puolla:
   Matkaan pääsin aikanani ja maalimalle läksin.
   Ensteks matkasin 24/7 tyttäreni tykö ehtien henk.koht.av. haastatteluun juuri ja juuri kun kyseinen haastateltava jo saapuikin paikalle. Ihan kivan tuntuinen nais´ immeinen hänkin. Luulempa vainen että siitä viel avustaja tulee tyttärelleni tälle. Jee!
   Tästään jatkoin matkaani ielleen omia aikojani kurvaten Iidenistä kohti Vieremää ja sen taustaa Rotimoa. ( Eiks ole jännä mutta aikas kaunis nimi paikalle? )
Matkallani tällä kuvasin vähän kaikkea...
  
2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%281%29

   Iso-Ii-järvellä ja sen Ii-rannaan venesataman vanha, kaunis, koivupuu.

2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%284%29

   Samaisen rannan maisemia. Holopanlahdelle mennään tuosta kuvan vasemmalta puolelta, keskellä asutuksen kohdalla on Lapnniemen kärkeä ja oikean reunan Käärmesalmesta pääsee sitten Pikku-Ii-järvelle.

2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%287%29

   Venhot vesille vuottavat.
   Toisaaltaan raadollinen kuva kaikkinensa veneen teloinensa mutta toisaaltaan se tekee tästä sitten sen kauniinkin kuvan - mielestäni. Seesteinen, lupaava, kevättä vuottava kuvakulma.

2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%289%29

   Karankajärven peltoaukeiden jälkeen tein pyssäyksen ja kuvasin Aurinko Armahan kiloa pilvien välistä loiskien jonkun maatilan kupeissa mutta kuvani tää ei oikein annan oikeuksia sille loisteelle - sori.

2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%2811%2

   Vieremän kirkko.
   Kirkko joka ( anteeksi vaine ) ei ole mielestäni "kuvan-kaunis" päältä katsella mutta uskon että sisältään olisi ollut ihan toista maata. Sisälle mieleni miun tekikin päästä kun tänne saavuin ja huomasin että siellä sisällä palavat valot muttas kun rystysilläni koputin ovea jos toistakin niin ei tullut hän joka siel sisällä olla "asusti", miulle ovea aukaisemaan. Näin jäi sitten tämä ihanuus sisältä näkemäti omin simmuin. Snif.

2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%2813%2

   Voiko tätä paremmin sanoa?
   Joku "maanilmeilijä" on keksinyt oivallisen lauseen ja toteuttanut sen ihan oivallisesti sekä ymmärrettävästi.

2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%2814%2

   "Pyöremyrskyn" alkua supi Suomalaisella taivaalla...
   Ihanan pilven juuri tahi miksikä tuota nyt sanoisikaan?

2017.4.24.%20Kotoa%20Rotimolle%20%2816%2

  Kortesuon tiemeellä hokasin kaksi kurkea. Parkkeerasin autoni tienposkeen ja hipsin lähemmäksi niitä. Arvaatte varmaan Lukijani Armaani ettäs eihän se onnannut milläskään; täl viisiin hyö sit het´ sillään tekivät siirtoa hivenen kauemmaksi miusta.

2017.4.24.%20Rotimolla%20%284%29.jpg

   Rotimojokea ja sen seesteisyyttä...

2017.4.24.%20Rotimolla%20%281%29.jpg

... ennen kosken kuohuja.

   Tänne tullessani mietin tässä aikoja entisiä kun olimma perheellinen. Oli muoskia, oli miestä ( siiis aviomies ) ja kävi vierahia tykönämme. Kävi vieraita jotka olivat ns. tyttö-päitä tahi poika-päitä elikkä siis yssinäisiä eivätkä parisuhteissa olevia.
Mietin sitä että olikohan sitä niihin aikoihin itselläni mitä mielikuvaa heistä et kuin he matkasivat, matkaa tekivät tahi sitten meillä noin yleensäkin kävivät kun yssiksensä kulkivat? Tulivat ja menivät. Kuin sitä on heil ollut siihen aikaan helppo ain lähtiä jonnehii käymään, olla kylässä ja sitten taas eilleen matkata. Ja itselläni vastaavasti ns. neljä seinää rajan minkään laisen matkan teoille kun muoskat olivat olemassa. Mitenkä sitä on ollut kenties katee toisille kun he ovat voineet mielin määrin matkata kun  taas vastaavasti itsensä on pitänyt aloillaan pysyä; ei useamman muoskan kera nuin vaine ja minnekkä vain mennä.
Nyt sitten itselläni on tällainen vapaus ja mahdollisuus olla, mennä ja tulla. Milloin vain, minne vain, mistä vain. Ei "itke muoskat perään", ei kysele kukaan et miksi menen? "Kospo tulen takaisin?" "Minnekkä menet?" Olen kuin vapaa taivahan litunen - taivas vain rajanani on menoilleni ja mielelleni.
On sitä aivan toisenlaisessa olotilassa nykyään. Nautin oikein tällaisesta tilanteesta. Voisin sanoa etäs "vihdoinkin" pääsen matkaa tekemään. Ja nyttemmin sit ihan yssiksein kun ei ole edes sitä toista puoliskoa joka matkaani lähtisi elikkä sanoisin tässäkin ettäs on kuin tyttöpäänä kulkisin vaik tuota iän-puoleista kyl on aikas paljon emenpi kuin jollain tytön-huitukalla. Kun vaine rahkehet riittäsivät kukkaroni nyörissä...
   Sitäkin tuumin mielessäin kun näin tuossa tullessain soratien kupeessa pienen poijan polkupyöränsä kera ettäs kuin hän siinä seistessään tienposkessa miettii kenties että joskus viel mie kyl itsekkin ajelen autolla tuolla lailla ja matkaan maita sekä mantuja ylt´ ympäriinsä. "Menen ja tulen minne vain." "Mistähän kaukaa se tuokin "turisti" tulee ja minnekkä mielii?"
Kuin sitä on itsekkin pentuna katsellut oman kotipihamme ohitse huristelevia autoja ja matkalaisia kateellisena että viel mie joskus samalla lailla maanteitä huristelen. "Minnekkähän menevät?" "Mistä tulevat?" Usein nämä mietteet tulivat viimeistään syssykesäisin mielen päälle kun sitä paikallista tietämme pitkin ( siis sen pienen kylämme pientä tietä pitki! ) Sitikan omistajat kulkivat päivänä tahi muutamana ohitsemme matkallaan jostain etelästä kaukaksi pohjoiseen - olikohan Nuorgamiin. Silloin sitä tosiaan pystyi vaine unelmoimaan moisista matkoista ja paikoista koska sellainenkin paikka kuin Norgam oli aivan tuntematon ja mielessään olematon paikka. Ei sitä silloin pienenä likkanan moisen paikan olemassa olosta mitään tiennyt ennen kuin he ohitse kulkiessaan joskus pysähtyivät kohdallamme juttelemaan kanssamme ( millähän kielellä sitä vanhempamme on heidän kera jutellut, sitä muista en, sillä ei heidän repertuaariin muistini mukaan kuulunut esim. englannin kieltä? ) ja kertoili että tulevat tuolta ja menevät sinne Nuorgamiin.

   Muttas tällaistä tältä päivältä - huomenissa palataan "astialle" uudelleen. Öitä.