ja mie saan. Jee! "Kerran keskiviikossa" - herraskoih kartohkoi kera. "Kel onni on, se onnen kätkeköön." ja silleen, mutta en silti malta olla sanomati että jeeruet se on hyvää kun ns. livenä saa! Vaikkas täsä juuri tänä aamuna luinkin tuolta naamataululta erään henkilön ( todennäköisesti blogi- ) kirjoitusta siitä kuin sinkuilla "täyttyvi maat" ja mites sitten sinkku-parkojen seksielämä toteutetaan; yksin vai suhteilla? Tai et onko parisuhteen sekstailun määre milloinka normaalia, hyvää, huonoa, liian vähää, tms.?
Sanompahan vaine itse että silloin on hyvä ( olkoon immeinen sit single tahi -suhteessa ) kun ittestä tuntuu hyvältä. Ei siihen tarvita mitään "keskiotantoja" määreillä 2-pilkku-ja-jotain, vaan kun se nyt vain on hyvä niin sit on hyvä. Ja jos ei olekkaan hyvä niin sit ei ole. Joko itte tekeen sen hyväksi, paremmaksi, ( jotta saa tarpeeksi ), tahi tyytyy vaine "kohtaloonsa", oloonsa ja tilaansa. Harrastaa vaik sooloilua...
   Mutta se että onko sekstailu hyvää kun sitä saa? Kun siis "harrastaa" seksiä ihan vain seksin takia? Siis silleen että kroppa ( ja toisaaltaan mielikin siin samalla... tahi jotkin ne sellaset hormoonit hyrräävät jossakin päin kropppaa... ) saa nautintonsa, ei muuta. Seksiä ihan vain seksin takia?
Onhan se hyvää niin kauan kuin siihen tyytyy. Jos ei muuta hae ja vaadi. Jos haluaa vain ruumiillista tyydytystä.
Mutta mites sitten kun ja jos haluaa muutakin? Jos haluais vaikka yhteyttä toisen kera? Jotain sellaista että jakaa toisen kera "kaiken"? Haluaisikin jutella erinäisistä asioista, kertoa kuulumisiaan, murheitaan ja ilonsa aiheita? Jakaa ne jonkun toisen ihmisen kera? Ja vastaavasti tietty osallistua toisen ihmisen elämään vastaavalla tavalla?
Silloin luulen että ei riitäkkään tää seksi vain seksin takia -sydeemi. Ei todellakaan!
Sillä onhan se kiva jakaa jonkun toisen kera myös ne tunteet ja tuntemukset. Niin arkielämän kommerrukset kuin myös sen rakastelutuokion hellät hetket ja ihanat hivelyt...
  
   Muista en mitä seksualisuus on itselläni ollut lapsuudessani ( sillä uskon että IHAN kaiken ikäiset ihmiset ovat jollakin tappaa seksuaalisia ihan jo synnynnäisesti ) mutta sen mitä olen tässä aikain saatossa saanut tietoutta niin siellä on meil kaikilla erilaisia vaiheita vaik me emme niitä itse silloin mukelona tiedostakkaan. On jotain itseensä tutustumisvaiheita, oraali-, onaali, tai jotain sellaisia vaiheita. En osaa sanoa tarkkaan mitään mutta ajatus onkin NYT siinä että jo pienenä me siis olemma seksin, sukupuolisuuden, kera tekemisissä.
   Sen sijaan muistan ensimmäiset teini-ikäisenä kokemani seksuaaliset heräämiseni. Kuinka jokin oli mielellisesti hyvän tuntuista tai kuinka sitä kaipasi jotain ( jota-kuta ) ajatuksella että tykkäisi toisesta ja sitten... - mutta ei suinkaan mitenkään silleen että olisin haaveilut sukupuolisesta kanssakäymisestä. Ei suinkaan. Se vaihe tuli miulle sitten vasta kun aloin vakituiseen seurustelemaan himpun alle parikymppisenä miespuolisten ihmisten kera.
   Parisuhteiden muodostuttua elämä seksin kera onkin ollut varmaan sitä tyypillistä ja kaikkien muidenkin kokemaa ylä- ja alamäkeä. Välillä toinen olisi halunnut enemmän kuin toinen ja sit vuorostansa päinvastoin. Näin naisena raskaudet ja lasten syntymät ovat tuoneet tullessaan omat "tarpeet" tai sit niistä kieltäytymiset ja mahdottomuudetkin kera synnytyksien "antamien" tikkien.
Itselläni kuitenkin mielessä on se että kun olemme ( minä ja kulloinenkin kumppanini ) rakastelleet niin nautintohan se on meille molemmille ollut. Ei kait sitä muuten rakastelisi - vai rakastelisiko? Mielestäni olen halunut kunnioittaa itseäni ja toista osapuolta aina sen verran että olen ihan rohkeastikin sanonut että ei nyt - ei kiinnosta, enkä ole alkanut teeskentelemään mitään sellaista jota ei ole, jota en halua. Sehän olisi toisen "hyväksikäyttöä", jopa toisen halveksintaakin. Toisaaltaan sitten taasen se että joskus myöntyy toisen mieliksi rakastelemaan - sekin on ja on ollut, omalta kantintaan toisen huomioonottamista, sekin....

2014.5.24-25.%20Taimien%20istutus%2C%20j

   Nyt näin "kypsällä" iällä olen sitten miettinyt ja ihmetellyt että mites nyt tällaiset hommat hoidetaan? Vasiten kun muistelee nuoruuttaan ja vertaa sitä tietoutta mitä on nyt saanut nuoremmalta polvelta ja mahdollisilta nuoremmilta kumppaneiltaan.
Kuinka sitä tässä iässä on haluiltaan, tahtomisiltaan ja kropaltaan ihan erilainen kuin aikaisemmin.
Jokahista kohtaa kolottaa, särköö ja viluttaakin vielä. Ei voi kenties rakastellessa nojata vaikka kyynärpäällään tahi polvillaan mihkään kun muuten niissä tuntuva kipu ohittaa huomiollaan täysin sen rakastelun nautinnon.
Puhumattakaan et ei voi antaa mennä tuosta vain, ja milloin vain, kun limakalvot kuivuvat ja ovat kuivia. Särkee ja koskee kovin jos kuivillaan touhuaa. Pitää valmistautua piiiiiiiit-killä "lämmittelyillä" tahi sitten käytellä "lot of" jotain liukastetta, öljyä, tms. jotta nauttisi hommista.
Kaiken lisäksi sitä on tämän astisen elämänsä aikana "harrastellut" sen verta vakituisissa suhteissa, vakituisen kumppaninsa kera ( miulle kaksi puolisoa - ei "ulkosuhteita" ) että sitten jonkun uuden kumppanin kera tekee aikas paljon "aivotyötä" että oppii mukautumaan toisen "käsialaan" ( asentoihin, rytmiin, yms. ) saadakseen sitä mitä rakastelulta odottaa. Saati jos onkin sitten ns. satunnaissuhteita... Huh! Se se varta "urakka" ja tyylien "paljouden rikkaus" olisi!