Aamu-smoothie kitusiin, pakkailu pikaisesti ja matkahan käy, oi, Hepo Hopiain miun!
   Käväisin avittelemassa Sukumme Mummoa. Rustasin hänen kahden ulkotakkinsa hihoja; lyhentelin hihaset ja laittelin niihin kuminauhat uudet.
   Kotimatkallain sit fiilistelin syssyistä kauneutta tätä:

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2

   Sienien kauneutta.

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2



2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2

   Tuovilanlahti-kylän Tuovilanlahti joka yhtyy tuolla kaukana, kaukana, edessä päin sitten aikanansa Maaninkajärveen.

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2


   Pohjois-Onkilahti, Lapinlahti.

2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2


2021.9.26.%20Mummolla%20ompelemassa%20%2

   "Tie vie, tie tuo."
   Jotahin... houkuttavaa; tuonne.


   Se ns. ensimmäinen kerta kun Sukumme-Mummo sanoo ääneen, ettäs muistinsa ei enää aina toimi hyvin. Jalatkin ongelmia tuottaa. Eikä mm. itse enää oikein mielellään ompelekkaan....
   Mitenkä se tää aika menekään? Ja MIHKÄ se oikein menee?
   Vastahan hän oli itse tekeväinen, Tekeväinen ITSE. Vastahan hän jaksoi niin hyvin kaikkea. Mm. polkupyörällä polki aamuin ja illoin mökillemme noin 21km matkan suuntaansa. Osasi ( osaa omansa osasen kyl´ vielkin monesta hommasta! ) kaikkea, kaikenlaista, jne.. Aina tekemässä, väkertämässä ja värkkäämässä - mistähän sitä on mm. meikä Mummero mallia täten saanut....?
   Mitenkä sitä huomaa, tajuaa ja myöntääkin sitten loppuin lopuksi, näin ulkopuolisenakin, sivustaseuraajana, ettäs oma vanhempi vanhenee. Mitenkä sitä tajuaakaan elämän rajallisuuden ihan konkreettisestikin kun tällaisten asioiden eteen joutuu ja tulee. Tyyliin et kunne hän lähtee Maailmastamme Mahtavaisesta Tuonilmaisiin, niin sitä sit ollahankin ITSE se seuraava - noin niinkuin ikäjärjestyksessä jos menhään poies! Täsähän on jo itsekkin siis vanha. Nuorempi kuin hän, muttas kuitenkin; se seuraava -polvi josta ei enää "polvi parane" vaan vanhenee täsä tapauksessa.
   Ihan kuin jälkipolvestainkin ajatellen ja heitä katsoissa.
   Enhän mie vanhene, en. Ainakaan kun itse katselen elämääni tätä näin omasta suunastain - ainahan mie olen ollut ja olen vastakin, tään ikäinen. Mites sitä vanhenisikaan.
Onhan se jännää. Kun et itse näe jatkuvaan itseäsi ukoapäin katsottuna ( vasiten kun en ns. päivittäin seisoskele "tuntitolkulla" peilien edessä - vaine joskus harvoin peiliin vilkasen kun hamppeja olen vosekkimassa ), niin sitä ei tajuakkaan et OMA ulkokuoren näkö muuttuu. Se vanhenee. Itse kun vaine katselee täältä simmuinsa takaa Maailmaa Avaraamme ynpäröiväänsä, niin näkee ne kaikki MUUT ja heidän vanhenemisensa, iän karttumisen ja muuttumisensa kaikkinensa. Ei sitä tiedosta itseään vaikkas vaine muutoin tietääkin ja tajuaa, että ikäähän sitä koko ajan lisää tulee!
Pitiskö alkaa tuijottaa peiliin himpun enempi.....