Myräkkä, tahi siis myrsky, "josta on oksat poissa" - tahi jotain sinne päin.
Eilen kuulin rativosta et jopa pientä pyöremyrskyin mahollisuuttakin povailtiin viel sillon tänne Armaaseen Suomemme maahan tälle päivää kera tään myrskysen. Jotain "...kolme matalapainerintamaa yhtyy toisiinsa jossain tuolla meren yllä..." ja se sit tarkottas ettäs vois olla vaara sellaisillekin...


   Itse elin ensialkuun siin uskossa et myrsky tää ennätävi tänne meillekkii asti jo eilen ehtoolla. Näinpä mie sit appasinkin eilen päiväsellä mukaani kamerain mennessäin tyttärein tykö. Ajattellen nimittäin ettäs sitten ehoon korvalla kotiutuessain nappavan sellattiis vaahtopäiden kuvia näiltä seliltä...

2015.10.1%20005.jpg

Tässä nämä mahtavat "vaahtopäät" sitten ovat. Eipä kummosia... mutta ihan siedettävät kuvat kuitenkin...

2015.10.1%20009.jpg


  
   Tuli päivä uusi aamulla kera valon valkian. Ripsi vettä, hipsi hiljalleen. Tuuli puhurinen tyyntynyt oli jälkeen yön. Mie pikku likkoin kera tein ulkohommia tontillain, käppäiltiin ja käyskenneltiin pihanmaalla. Ei sanottavammin tuulta, puhumati mistään puhureista. Ja viel siitään päivän tämän päiväisen mittaan tyynytvi ielleen, sateen kokonaan lakatessa.
   Lähtivät muoskain mukelot kotiinsa, meni Aurinkoinen Armas taa pilvien. Tuli ehtoonkorva...
   Tuuli nousi, Aurinko Armas pilkotteli valostaan pilvilauttoin lomasta - myräkkä nouseva alkoi lupailla jotain tulevaksi. Aikain kuuntelin, kaulain kääntelin, akkunoistain ulos katselin. Kunne tuli se hetki: kamera olalle ja menoksi.
   Lähdin... "mieleni miun tekevi, aivoni ajattelevi..." lähtiä Poika Poloisellain johkin isomman jorpakon rannalle jotta saisin oikein vaahtopäitä kuvata kun tuuli senkuin yltyvi. Mutta kun asiaa aloin ajattella syvemmin niin eihän se miun piskuinen Poloiseni olisi täsä puhurissa tiellä ees pysynnä. Olisi tuulten puusket nuo voimakkaat sen nakkaneet johkin tienposkeen tahi pöpelikköön alta aikayksikön: on sen verta kevyt autoni piskuinen; "Ettäkö sillä viel tienpäälle? Ei." Joten kamera kaulalle je tuonne lähistölle, lähirannalle... vain.
Ei sinne rannan tietämille mennessä paljon muita matkalla näkyillyt. Lie hulluksi miuta tituleeranneet akkuoistaan ulos myräkkää katellessaan: "Hullu, tuomoseen puhuriin menee." Mutta miepäs vain menin - ja nautin jokahisesta tuulesta, puhurista rivakasta. Tuulesta joka pisti hanttiin etenemiselleni, puhurille joka niskojaan miulle nakkeli ja haastoi et mitä akkanen luulet? "Meinaatkos pystyssä pysyä?"


2015.10.2.%20myrsky%20nousee%20%281%29.j

   Linnansalmen venerannan kohilla aallokkoa oli jo jonkinlaista. Valkopäitä ei vaine näkynyt....

2015.10.2.%20myrsky%20nousee%20%284%29.j

... sillä "selkä" tämä on näin kapia. Ei tässä paljon tuuli puhise, ei laineita nosta... Väre kuitenkin pinnassaan kävi.
   Ja se mikä "ihanuus": pääsin täällä edes vähän korkiammalle myräkän alkua ihastelemaan. Nousin nimittäin lintutornille ja ihailin tuulen painetta itseäin vasten. Ihailin vinkuvaa tuulta korvissain ( voisin olla vaik saanut siitä tuulen paineesta korvatulehduksen jos tuulille herkät korvain olisivat; oli se sen verran kovaa puusketta ) , tuulta joka painoi puiden latvat lintutornin ylimmän tason korkeuksilla "lenkolle".  Tuuli puhisi, puski, "vei eikäs vikissyt"...

2015.10.2.%20myrsky%20nousee%20%2811%29.

   Sama paikka, lähes sama aika... väreet tässäkin vejen pinnalla. Tämän kuvan nappasin Linnansalmen sillalla ollen...

2015.10.2.%20myrsky%20nousee%20%287%29.j

... ja kiinnittäin samalla huomioni näihin siivekkäisiin jotka Taivaankannella yrittivät tuulta puuskittaista kesytellä.
Kovasti heillä oli suunta suoraan idästä länteen mutta näin silmilläni kuinka turhaan he ponnistelivat itsepäistä myräkän poikasta vastaan. Suuntansa saivat suosiolla vaihtaa lounaaseen ja senkin he "tavoittivat" vaivoin - mistään aurasta puhumattakaan...

2015.10.2.%20myrsky%20nousee%20%2810%29.

   Hämy laskeutui pikkuhiljaa seudulle, illan okra ylsi ylitsein. Illan punerrus kävi tienoon ylle...

2015.10.2.%20myrsky%20nousee%20%2813%29.

... Aurinko Armahan maille laskeutuessa.
   Kovin oli vielä heppoista myräkkä tämä kuvausreissullain. Saa tiijä kuin tässä yön aikaan käy: yltyykö tästään vahi tyyntyykö jo kohta? Tuskin viel alettuankaan...
   Se vain tällä "reissullain" että ensimmäiseksi mieleeni tuli se kuin puolisoin sattui olemaan ain kesäisten myräköihin aikaan matkalla sinne meidän mökille - meidän luoksemme. On ikävä häntä, ja niitä aikoja...
Mietin kuin hän-kin olisi tykännyt tästä myräkästä! Hän olisi nauttinut ja jopa ulkosalla seistä tapittanut sekä katellut tuulta noista. Hän kun oli syksyn, pimeän ja "ei-hyvien-kelien"-immeinen...
Ajattelin että voi kun mie pääsisin ( olisin nyt päässyt ) jonnekkin SUURELLE mäelle tahi AAVALLE rannalle tätä myräkkää katselemaan ja ihailemaan. Voi kumpa... Jonkun "vuorella" se taitaa tänään vähän puhalella... Väisälänmäelläkin olisi varmaan hyvät "mahikset" - siellä näköalatornilla... Miusta olisikin pitännä tulla ISONA jokin myrskybongari! Joo, myrskybongari. Olisipa se ihanaa "ajaa takaa" kaikenmaailman myräköitä ja päästä sinne keskelle niitä kuvaamaan... ihanuus...