Nasisti, narsismi, nastistinen, jne.. Tulee eittämäti mielehen narsissi sekä nauris. Liekkö sanoilla näillä mitään yhteistä vahi ei, muttas ompahan vaine mielenyhtymä mielessäin.
   Nauris on sankkevan hyvä syötävä raakana, kypsentämättömänä turnipsinä. Etenkin jos ottavi, kuten sen olen jo lasna piskuisena oppinut, piskuisella teelusikalla ja kovertain "höyläillee" siitä sisuksistaan suurusta suuhunsa! Jam.
 Narsissi on taasen keväinen airut kevään ja kesän tulle. Ihanaiset, keltaiset, valkiat tahi hivenen oranssiinkin taittavaiset, kauluksen ruttuisen omaavat, kellomaiset, lievää pakkasta kestäväiset, kukkaset.
   Narsisti sitten taasen? Omin sanoin sannoin, sanoisin jotta OMAAN NAPAAN tuijottava ihminen. Ns. maailmannapa - kuvitelmissaan. Ihminen joka ei tajua, eikää näje ettäs tällä Telluksella vaeltavi ja on hänen lisäksi paljon, paljon, muitahin ihmisiä joista-KIN on väliä!

   Jos ihminen ei kykene ottamaan vastaan toisten ihmisten puheita, mielipiteitä, ajatuksia, tekoja tai mitään muutakaan, joka ei liittyisi häneen itseensä, niin...
Jos ihminen tuntee ettäs hän on kaikessa oikiassa, hän tietää kuin Maailma tämä Matalainen majailee ja voi, kuinka muut ovat niin väärässä ettäs, niin...
Jos ihminen tuo tuntee ettäs hänen asiansa ovat tärkiämmät kuin muiden vähäpätöisemmät, niin...
Jos ihminen ei tajua kuinka hänen käytöksensä, tahi jollahin tapaa tekemättömyytensä asioisa moninaisissa, jättävi jälkensä ja merkityksensä ( merkityksettömyytensä ) toisiin ihmisiin, niin...
Jos ihminen tuo on niin ISO, ja taitava, asiassa kuin asiassa verraten muihin, jos hän ohittaa muiden tarpeet ja taidokkuudet mielestänsä, niin...
Jos ihminen on korostetun paree kaikessa suhteessa muihin nähden; hän on itse kaikki osaava ( "Ei ne muut osaa!" ), kaiken taitava ja oikein tekevä, niin...
Jos ihminen on räiskyväinen, ns. nollasta sataan sekunnissa, ja hän ei siedä vastaavaa käytöstä muilta kanssa eläjiltään, niin...
Jos ihminen on näiden takia ja näistäkin huolimati... siltikin... yliherkkä tunnetasollansa, ja tunne-asioissaan ( hellyyttä kuitenkaan kykenemätön jakamaan ), niin...
... ihminen tuo on narsisti!
Ei, siitä yli, ei ynpäri, pääse.

   Tään tällaisen ihmisen kera kun on ja elää niin pian sitä tuntevi itsensä tosiaankin osaamattomaksi ja taitamattomaksi.
Tuntee että itse on kaikessa väärässä, ei osaa tehdä mitään - vasiten oikein.
Sitä oppii paaduttamaan tunteensa, mielipiteensä ( ja niiden ilmitulot, lausumat, ilmaisut, sanoituksen, sanomiset ) ja kaikkinaisen itsensä ilmaisun sekä esille tulon.
Sitä tuntevi ettei itse ole mitään. Eikää etenkään ilman toista tahi varsinkaan samalla tavalla kuin toinen, tahi kuin toinen haluaisi.
Sitä oppii ns. ennakoimaan tilanteita ettei vaine suinkaan pahoittaisi toisen mieltä tahi mielentilaa ja tunnelmaa.
Sitä oppii "astelemaan" varppillaan, niin huushollissa kuin toisen likellä, ettäs sitten mielenailahdustenkin aallokossa; varovasti vaine ettei venho keikahtaisi liian äkkiä ja jyrkästi, kumollensa. "Auta armias jos, ja kun., saavutaan vuoristoradalle!" Sille, tämän narsistin, tunneskaalojen vaihtelu-kaudelle! Sitä kun ei tiedä milloin ollaan minkin mutkan, mäen, tahi kurvin takana menossa - vahi vastako ollaan kiihdyttämässä ylämäkeen; kohta kolistaan alamäen rinteitä pitkin alas....
Oppii asettelemaan sanasensa "juuri oikiaan järjestykseen", oikein sanottuna ( se artikulaatio, kirjakieli! ), ja oikiaan aikaisesti sanottuna. Tietää mistä passaa puhua ja mistä ei missään nimessä. Sitä niin kuin oppii nää tällaiset puheiden karikot ulkoa muistamaan.

   Onni on olemasa terve maalaisjärki joka kaiken tämän "kertoo" ja takuttaa tällaisen "uhrin", tällaisen sivullisen, tällaisen "toisen puoliskon", tällaisen kanssakulkijaisen, tällaisen - Mummeronkin mieleen ja ajatuksiin.
Onni sitä tajuaa mitä tää tällainen on. Tietää ettäs mistä täsä tällaisessa on kyse. Ja ettäs mitä nämä kaikki merkitsevät.
   Kiittää itseään ettei USKO kaikkea ( suurinta osaa ) siitä mitä toinen sanoo, tekee tahi antaa itsestänsä ilmi. Onni on oppinut suodattamaan kaiken jävitse hyvinkin ottavaisen seulansa. Onni sitä on tajunnut ettäs on kyse toisesta ihmisestä ja hänen heikkoudestaan, kehenosta itsetunnostaan, ja monesta muusta sellaisesta - eikää miusta ja miun kehenoudestain!
Kiittää saanen Ukko-Ylimmäistä ( vaikkei tää nyt millaan tapaa mikään "uskon" asia olekkaan! ) kiitellä käjet ristissä ettäs tajuaa itse että olen ihan tarpeeksi hyvä ihminen - kelle vaine! En kelpaa vaine hänelle vaan varmana "olis niitä ottajia muitahin" jos vaine "lähtisin"!
Olen hyvä itse asiassa monessakin asiassa ( vaikkas mm. niemet, notkot ja saarelmat jo kehenomman puoleiset ovatkin - puhumatikaan niitä yhdistävistä nivelistä, rustoista, luista, jne. ... )! Eikää miuta paree ihan jokahisessa asiassa lydykään!
   Kiitän onneain ettäs tajuan kaiken tään ja voin sitä ajatella, käsitellä, pilkkoa näin.
En ole siis vielä "menetetty tapaus" vaan ihan olen viel´ "kehittämis kelpoinen yssilö"!
   Siksipä siis näenkin ettäs tästä tällaisesta voinen lähtiä koskapa vaine lätkimään. Ei miun tarvihhe olla kynnysmattona jos en halua! Ei hän, eikä kukaan muukaan, miuta määrää, ei komenna! Ei!
Se vaine ettäs milloin se tulee sit SE viimeinen pinna, se "oljen korsi joka katkaisee kamelin seljän", niin se onkin sitten ihan eri jutska se.
Ja sen saamme nähdä kussa eletään...?

   Sääli on väärä tunne ja tila... Sääli on väärä ajattelu ja sananen, ettäs mitä tuntea tällaista omaan napaan tuijottajaista kohtaan. Muttas ei oikein löydy mitään vastaavaakaan sanasta jolla kuvata sitä, tätä, tunnetta, tahi tietoisuutta, kun ajattelee, näkee, ja kokee, tällaisen ihmisen elämää.
   Ei voine mitenkään välttyä ajattelemasta ettäs voi hyvä ihminen kun AUKAISEISIT nuo simmuis seljällesi, kun poistaisit silmiesi edestä noi koni-kaulusten läppäset ja katsoisit muutahin kuin vaine sitä omaa napaasi ja sen nöyhtää!?
Voi kunpa oppisit katsomaan, huomaamaan ja näkemään, kaiken tään elämän ynpärilläis ja täsä Maailmassamme Mahtavaisessa! Mitenkä se avartaisikaan tuota siun näköalaasi ja tietämystäsi! Mitä kaikkea siekin "ihmis-polo" voisitkaan viel oppia, oivaltaa ja osoittaa osaavasi?
Mikä määrä HELLYYTTÄ, empatiaa, osaanottavaisuutta, toisten huomioon ottavuutta, yms. hempeämpää puolta siusta löytyisikään, sillä tiedän ettäs se on siellä olemassa. Olenhan saanut sitä välillä kokeakkin, ja nähdäkkin kun se välleen on jostahin rakosesta pilkahdellut tänne Maailmaan Avaraan kuin Aurinko Armahan paiste konsaan!
   Toivon hartaasti ettäs sinä Armas Ystäväin, viel joskus tulet ulos sieltä omasta maailmastais synkiän tummasta ja astelet tähän kirkkauteen josa me muut asustetaan ja vaelletaan. Toivon ettäs siulla viel elonpäiviä olisi sen verta monta jäljellä jotta kerkeisit tään viel kokia... Toivon tosiaan. Sillä mie välitän siusta. Mie tykkään siusta. Mie r....