... totesin mie mielessäin eilennä kun tämän kesän rupeema Töissä loppui arvon Herran vuonna 2017!
On se uskomaton homma tuo kesäinen rutistus tuolla Töissä. Se on samalla kertaa sekä hirmu ihanaa muttas toisaaltaan sitten taasen väsyttävä, uuvuttavaa ja osaksi kait viel kiduttavaakin kun näin kehenolla varrella mitä miullai nyt on, on siunattu tähän maailmaan. Nyttenkin olen jo kolmatta päivää 1000mg kiputabuilla pystyssä kun selkäni ei ota asettuakseen millään. Lie vanhuuden oireita tahi sitten osaksi todellakin Töiden aikaan saannosta kun päivät pääskytysten jalkoin päällä seistä töpötettään töitä tehden; niin seljän kuin myös jalkojenkin päälle aika raskasta - näin kehnoilla eväillä ollessa. Siin saapi Varpit kuin koko kroppakin kunnon panoksen tuta et mitä se on kun alvariinsa ollaan jalkoin päällä.
Muttas eipäs nyt mennä nuihin juttuihin vaan ihan toisen moista ajattelin kertoilla nyt ja täsä....
   Joo - siis - Työ loppui eilennä ja ilosta pinkeenä olin miekin siellä viimosta päivää hommissa, surren samalla sitä ihanaista työporukkaa joka taasen näin syssyn tullen harhaan hajalleen hajoaa, kun kukainenkin omille poluilleen lähevi - snif.
Oli ilo olla siellä. Oli ilo palvella asiakkaitamme. Oli ilo työskennellä kera ihanien immeisten. Oli ilo olla juuri siinä paikassa taasen töissä. Oli ilo olla osa sitä porukkaa. Oli ilo olla osana kaikkien niiden työkaverideni, pomoni, asiakkaiden, ja muiden mukana olleiden ihmisten elämää. Ne pienet tuokiot kun asiakas siel asiakkaana käy, sen tuokion kun tuttu tahi tuntematon ihmisen ovesta tuosta sisään astuiksee ja tykömme saapuvi. Sen tuokion kun muiden mukana olleiden ihmisten kera muutaman sanasen kerkiää vaihtaa, kun jopa joskus istua malttaa ihanaisen työn keskeltä vaihtaakseen sanasen tahi muutamankin kera niiden ihanaisten ihmisten. Oli ilo työskenneää välleen hyvinkin sypäkkään ja kiiruusti ihanaisten työkavereiden ja ihanaisen pomon/työkaverin kera. Oli ilo touhuta ja toheltaa siellä kaikkien kera ja kaikkien keskellä.
Se mikä Töissä on rakastettavaa ja ihanaista niin siellä ei olla kuin se kuuluisa "tikku paskassa" tahi kuin "tönkkö suolattu muikku" vaan siellä ollaan sinut kaikkien kera, kaikkien kanssa. Kukaan ei ole tärkeämpi kuin toinen vaikkas tietty pomo on pomo ja työntekijä on työntekijä, sehän nyt on sanomattakin selvää, mutta kuitenkin kaikki ME oltiin/ollaan yhtä suurta poppoota siellä. Se jos mikä on hyvää ja tärkeätä työpaikallansa. Voi, toivoisimpa että ihan kaikkialla, ihan kaikissa työpaikoissa, voisi olla samanmoinen meininki - vasiten kun muistissain on ammoisien aikojeni työpaikat nuoruudestani jossa esim. pomo oli POMO ja sillä selvä. Hyvä kun ei tarvinut viel teititellä ja niiata nikauttaa pokkuroiden "teidän ylhäisyyttänne"! Samaten oli tietyt "nokkimis järjestykset" työntekijöiden keskuudessa... Yäk!
Jotenka olempas mie ollunna nyttemmin TOSI onnellisessa asemassa kun olen tällaiseen työyhteisöön päässyt osalliseksi. Olen totta tosiaan! Ei kyllä tätä parempaa voisi olla!

21016016_1657947020905364_91499721662651

   No, kunne sieltä Töistä kotiani suorsin, ja kotimatkallain tällaisen Ökkö-Mökiäisen tiellä kohtasin, niin alkoi "arkinen aherrus" kotonain.
   Ihan ekaksi laittelin pyykkikoneeni laulemaan hienopyykin tahtiin tunteroiseksi kera työkamppeideni jotka sinä päivänä ylläin olivat olleet. Ja myös muiden "tällä hollilla" ylläni olleiden vaatteideni. ( Myös ne ihaniset Varppikenkäin miun jotka silloin kevähällä ostelin väiden kehenojen Varppieni takia - nekin laittelin taasen "humppaamaan" sinne pyykini sekaan. Olen pessynnä niitä nyt koko kesän suunilleen kerran tahi kahdesti viikossa PYYKINpesukoneessa kera pienemmän tahi isomman määrän pyykkiä ja ka ihanuutta: kenkkäset nuo eivät ole olleet moksiskaan vaan yhä ovat kelpo tassukat jaloissani. Puhtahat ja kuosissaan pyseyneet. Ovat siis oivalliset kenkkäset itsekullekkin - vasiten miulle. Suosittelen kyl kaikille! )
Laittelin sinne mukaan KAIKKI kamppeet joita olen täl haavaa pitänyt töissäin yllä sillen ettäs välleen olen vaihtanut vaine toiset yllein pitäin sillä aikaa toisia "paitsiossa". Vaihtain mielen, sään ja tarpaiden mukaan vaatetta päivittäin ylleni.
Ihan jo senkin takia ettäs kun olen näin palveluammatissa ollut nyt "kiinnI" niin onhan se jo itseni, työkavereideni ja asiakkaittenkin takia mukavempaa etten aina viikko tolkulla samoissa vaatteissa Töissä kulje.
Ensinnäkin on se puhtaus kymysys edessä - pitää niitä tamineita välleen pestä ( muulloinkin kuin eilennä ja tänään ) jotta ei työ käy epähygieeniseksi.
Toiseksi onhan se toiseten ja itsenikin, viihtyvyyden kannalta paree että kuosi vaihtuu välleen.
Kolmanneksi tietynlaiset työt tuollakin Työssä vaativat tietynlaiset kamppeet ylle. Ei voi esim. paikkoja siivotessa olla ja kulkea vaikkas kesähelteen hepenissä.
Neljänneksi tämän kesän säät... nää säät... ei ole oikein voinut olla peräkkäisinä päivinä samonmoisissa vaatteissa töissä kun ensin sataa ja on kylmää. Sitten seuraavana päivänä on jotain +20´C! Ja sitten taasen kylmää kera Pohjan tuulien...
Viidenneksi - nyt loppuivat jo perusteluni! Muttas yskän varmaan jymmärsit Lukia Armas?
   Sit tein jotain vastoin "asetuksia" eka kerran elämässäni: jätimmä sen konehen yssiksensä laulelemaan ja lähdin kaupalle asioimaan. Vähäkö arvelutti moista juttua tehdä mutta ajattelin että no, "enin" mitä siitä voisi kostautua on se että koko tämä rivari palaa poroksi ( ja kenties vierus rivaritkin siin samalla.... ) ja mie sit joudun niitä makselemaan kun miunhan vika se olisi ollunna kun tuolleensa koneeni vahtimati jätän... No, mutta - tehty mikä tehty; eka kerran elämässäni!
Mietiskelin jotta jotahin herkkua juhlapäivän kunniaksi? Mitähä se olisi? Mietin kylläkin että jos olisin "uskaltautunut" jopa "ulos syömään" mutta kun tahtoo Matti olla kylässä kukkaroni puolla niin räknäsin että paree on jos vaikkas otamma ja ostamma ranskikset kera tykötarpeiden ja "asetun" ihan vaine siihen. Tulee halvemmaksi näin muttas saan silti hivenen muutakin kuin ainaista pottua ja sitä hirveetä ( hirven- ) lihaa mitä nyt olen syönnyt mm. tään mennä viikon ajan. Eikös sitä siinä olisikin ihan tarpeeksi juhlimista? ( Ja olihan siinä. )
Paistelin ranskikset, söin ja join - vettä.
   Laittelin pyykit kuivumaan, hoisin viimoset rätingit tällä tietsikallain Töihin ja vuotin saunain lämpiämistä.
   Lilluin ihanaisilla ylisillä aikani, lotrasin antamuksella kookosöljyä ihollein, ja puin päälleni ehtoon ratoksi yöppärini. Istahdin pyllylleni ja aloin katsella töllöä.
   Siinähän se ehtoo sitten menikin mukavasti ladaten työviikon jälkeen akkusiain uuteen uskoon. Nollatessa aivoja kesän rupeeman jälkeen ja ajatellessa tulevia muutamia viikoja edessä päin. ( Tämän aamun toisen pyykkikoneellisen pesua, Sämpylä-pämpylöiden leipomista, kukkain hoitoa, multien vaihtoa, yms.. )
Ps. tänä aamuna kuivia pyykkejä kaappiin laittaissa ja osaa silittäissäin totesin et olemma näköjään yhä edelleen hameen halmojan heiluttelija kun tajusin etä on miulla aikas monta hamosta omanain. Oikein pitimä alkaa laskia niitä ja tulemaksi sain jotta 24 hamosta ja 2 ilus( alus ) hametta. Wau! Ompa mistä valita! Tosin samaan syssyyn sit funtsin että pitää varmaan alkaa ajattelemaan joidenkin harvemmin pitämieni hamosten myyntiä tahi poies antia; turhaan niitä "varalta" kaapissain pien jos en kerran alvariinsa käytä. "Turha kampe on turhaa" - ja tilaa vielvää.
Viikot kun nuo tulevat ovat ihan täsä jo ensi viikolla ns. elämäni ensimmäiset palkalliset lomapäiväni ja sitten muuten vaine vapaita aikoja sisältäin kaikkea muuta kuin olemista tahi perinteistä käsitystä "olla lomalla".
Niisä kun on ihan ensi alkuun huomenna yhden muoskain mukelon "paimentamista", sitten tyttärein 24/7 kera olemista yön yli. Häntä kun en ole nytten kesän mittaan voinut Töitten takia ottaa tyköni yöksi valvottavaksi: ei miulla voimia ole ollut työpäivien jälkeen häntä tyköni ottaa ja sitten jo seuraavana aamuna poies kotiinsa laitella. Ei hänkään sellaisista pika-käynneistä paljoa olisi nauttinut, ei. Joten paree se on vaine et näin kun aikaa on olla ja seurustella niin silloin hän tulee tyköni. Tehdään sit mitä tehdään mutta ainakin aja kera.
Yssi päivä välleen vapaata; asioilla varmaankin Kalakukko City go go:ssa kun uusi tällainen nakutus kone pitäisi allein saada... Ja sitten tulevat kaik muoskain mukelot kylään... sitten leivontaa ja yhden ryhmän kokoontuminen tykönäin. Viikko uusi ja uudet kujeet: pari päivää Töissä ( kesällä etukäteen pidettyjen vapaiden sijalta ) ja mm. uuden tatskan ottoa, hoito/edunvalvontatestamentin tekoa, yms., yms..
   Jokahinen päivä jotahin siis. Juttelinkin täsä erään ystäväni kera et on se kumma kuin sitä näin "vapaaherra-ttarena" on alvariinsa kiirusta?! On kuin paraskiin töissä käyvä ja töitten takia kiirus ihminen olisi. Tahi vasiten jokin edustus-selleisen-työpaikan haltija olisi. Tahi sitten se "kuuluisa" eläkelläinen jolla/joilla ain kiirettä pukkaa niin et "hyvä kun pisimmällä suoralla häntä näkee"!
Jännästi sitä olen mielessäin mieltänyt itseni näihin kiiruideni takia "eläkelläiseksi"; ei sen halaistua aikaa etteikö jotahin olisi tekeillä. Etteikö olisi jotain tekemistä. No, ei ainakaan aika käy pitkäksi. Ei tarvii pyöritellä sormiaan ja tuumailla jotta mitähän sitä teksi. Päin vastoin tuntuu että kumpa olisi joskus aikaa asettua ( "Haudassa kerkiää sit levätä ja vaaterissa ihan tarpeeksi olla.": sanoo vanhakansa! ) ja olla vaine.
   Olenkin takuttanut nyt itselleni että näiden muutamien kolmen viikon kuluttua kunne nämä nykyiset kiiruuni hivenen hellittävät niin sitten seuraaville KAHDELLE viikolle en kyllä ota mitään, en sovi mitään vaan olla öllöttelen vaine. Joko ihan vaine täsä lähi tienoolla tahi sitten otamma Reissaaja-Lissin "haalarit" ylleni ja lähdemmä jonnahin kauaksi, kauaksi, reissailemaan. Mutta pääassee on että LOMAILEN!