WP_20150803_09_26_36_Pro.jpg

   Mummo meni mustikkaan - eilen:
   Kyykin puskassa ja katselin mustikkaisen mäen notkossa kuin viereistä pururataa pitkin nousi isohkoa mäkeä ylöspäin Ukkinen vanhanlainen. Hitaasti askel kävi, vakaasti kapusi. Ohitseni taival vei - mietin että setä lähtenyt aamulenkille... "tyhjä koiran pleksi kädessään: varmaankin vanhasta muistista mukaansa ottanut." "Milloin lie aika jättänyt sen ystäväisen mutta mielessä se näköjään vielä pysyy..."
   Meni kotva: Ukkinen tuo asteli rinnettä suurenmoista jo ylärinteessä. Pysähtyi - "Liekkö huokasee moista nousua?" Seisoo paikallansa kuin atvailee. Pälyilee ympärilleen, ja päästää sitten suustansa kimakan vislauksen: "Tulehhan nyt sieltä!", kuuluu kutsu ilmoilla.
Kuikkaan kupeelle, tähyän horisonttiin, kurkistan mutkankin taa: ei, ei näy tulijaa... "Varmaan Ukkinen höperöitsee..."
   Meni tuokio, tuli toinen - kului kotva.
Sieltä saapui Hän. ISO, musta, pitkäkarvainen VANHA Rouvas "henkilö". Ylväänä asteli, kulki verkkaan. Tutki joka paikan; kiven, kannon, risun ja männynkävyn. Nappasi suuhunsa heinän korren ja kaksikin: "Mitäs tässä - minulla aikaa on: ei kiirusta, ei hoppua." "Eteenpäin matkaa silti teen - verkalleen."
Ukki vuotti, Ukki uskoi ystäväänsä uskolliseen. Niin vain he kaksin hiljalleen ielleen uraa urkenivat. Kaverukset, ystävykset, uskolliset toisilleen.

   Meni tuokio jälleen ja tuli toinen.
Havahduin mustikkamättään juuressa ääneen sukkelaan ja äänekkääseen. Niskani käänsin, silmäni väänsin, kohti ääntä tuota nopsajalkaista...
Mäkeä tuota samaista alaspäin tulla VIILETTIVÄT nämä ystävykset. Ensin koiruli musta turkkinen ja sitten perästänsä Ukki nopsajalkainen. "Viuh" vaine kävi kun he vauhdeillansa miut alamäkeen ohittivat!
   Se vanhoista harmaahapsisista...

   (Tiedän että he ovat vanhoja: Ukista tästä sen itsekkin ulkoapäin jo näin... ja koirulista tästä pysähtyi Ukki tuo kanssani juttelemaan juuri ennen ylämäkeen matkan jatkamista. Kertoili "Rouvan" olevan jo yhdeksättä vuotta vanhan. Se on heillä jo "lapsenlapsena". Siis heillä on ollut lemmikkeinä elämänsä aikana jo tämän Rouvan isä ja ukkikin. Enää he eivät ota Rouvan jälkeen koirulia itsellensä - paitsi pienempi rotuisen... jos ottavat.)