Pikku likkana kun ensimmäiset menkkani alkoivat oli äitini opastus noin karrikoiden että tässä ovat rätit ja näistä asioista ei sitten jutella muiden kanssa. Eli ajatus oli että menkat ovat jotenkin hävettävä ja piilossa pidettävä asia. Ei luonollinen tapahtuma ( varsinkin tytön/naisen maailmassa ) kuten esim. syntymä tahi kuolema - joista ei kylläkään siihen aikaan liiemmälti niistäkään puhuttu ääneen... mutta kuitenkin ei kuten ru´uan teko, siivoaminen tai muu vastaava arkinen askare joista saattoi ääneen pakista ja jopa joskus vanhemmilleen vastaankin inttää.
Siihen aikaan kyse oli sellaisesta vyöviritelmästä joka laitettiin naisen vyötärölle ja siihen sitten sidottiin harsokankainen side edestä ja takaa kiinni solmuilla tässä vyössä oleviin rengasmaisiin kiinikkeisiin. tai vastaavasti juuri tätä varten olveiin pikkuhousujen kaltaisiin housuihin joissa taasen olivat nämä vastaavat kiinikkeet valmiina olemassa. Siteet kuten pikkaritkin kaupasta valmiina ostettuina. Siteiden sisällä ( kait ) jotain kangas- tahi selluloosamassaa.

   Itselläni menkat alkoivat "jo" alakoulu ( silloinen ala-aste ) ikäisenä joka ei ollut ihan kaikkien sen ikäisten nuorten alkamisikä. Muistan kuinka "sain" menkkojen aikana käydä koulumme sisällä opettejien vessassa niin asioillani kuin siteiden vaihdossa. Muutoin sitten vessassa käynti oli sen ajan mukaisesti ulkohuussissa kuten muidenkin oppilaiden kohdalla.
Näin jälki käteen mietin että mitkähän olivat silloin tyttösen aatokset kun menkkojen aikaan asioin aivan eri vassassa kuin ikätoverini? Enkö tuntenut itseäni jotenkin "merkityksi" niin toisten oppilaiden kuin näiden opettajienkin taholta? Tai kiinnittikö siihen erilaiseen käytäntöön nyt yleensäkään kukaan muu huomiota? Miksi se oli näin - miksi toimittiin silloin, siihen aikaan näin?

   Seuraava muisto on ajalta ylä-aste ( nykyinen yläkoulu ) kun matkustimme sinne linkillä ( nykyään taitavat muoskat puhua bussista - ennenvanhaan linjuri tahi linja-auto ) aamuisin ja sit iltapäivällä samaista reittiä takaisin kotia. Se oli aikaa jolloin pienilläkin kyläteillä kulki ihka oikia linkki! Aikaa jolloin itse lähdin yläasteelle - alkoivat likkin kulkea, ja aikaa jolloin loppui yläaste - linkit lakkasivat kulkemasta sitäkin meidän piskuista kyläpahasen soratietä pitkin.
Olin mennyt kirkonkylälle mummoni tykö yökylään lähteikseni sieltä sitten jalkasin kouluuni. Mutta kun en osanut siihen aikaan vielä ennakoida kuukautisiani mitenkään, eikä äitinikään neuvonut, jutellut, että ne nyt sitten tulevat kerran kuukaudessa " kuin Manulla illallinen", ne voisi merkitä johkin ylös jotta sitten itse näkee milloin olisi odotettavissa seuraavat menkat, niitä varten voi ennakkoon ottaa tarpeita mukaan jos ounastelee niiden kohta puolin alkavan, tms., niin enhän mie osanut mummoni luokse lähteissäin tajuta että menkkani voivat alkaa juuri silloin! Mikäs nyt avuksi? Ei muuta kuin mummolleni asiaa kertomaan ja kyselemään että onko hänellä miulle mitään "ensiapua" - asiasta sen kummemmin tietämäti että mummoni tuo jo sen ikäinen on että onkoo hänellä enää edes menkkojakaan olemassa ja näin mitään "rättejä" varastoissaan, kaappiensä kätköissä?!
Onni oli myötä miulle kun mummoltani löytyi kuin löytyikin vaatekaappinsa perältä, jostain sieltä kaukaa, kaiken sen roinan, tavaran ja tarpeen takaa mitä sen ikäinen ihminen nyt kaappiinsa on elämänsä aikana saanut kasaan, pari kipaletta siteitä. Eivätkä ne olleet todallakaan mitään sen aikuisia kaupasta ostettavaa tavaraa vaan ihan AITOJA ihmisen itsensä tekemiä siteitä! Mummoni itsensä käsin kasaamiaan ja tekemiään siteitä. Jotain paksumpaa kangasta, oliko se sitten ns. jokamiehen lakanakangasta ( joka puuvillaista on mutta vanhan tyylin mukaisesti paksumpaa kuin mitä nämä nykyiset puuvillakankaat ovat ja täten todella kestävää ja pitkäikäistä - äidiltä tyttärelle, jne. - kangasta ) vahi mitä lie jonka sisälle oliko laitettu jotain imevää pumpulista massaa tms. ja yllensä käsin kuvottu verkkomainen kangas jota ei saanut silloisten uuden aikaisempien siteiden tapaan sidottua mihkään kiinni. Ei siis ollut mitenkään kivaa pitää sellaista "matkustavaista" sidettä "yllänsä".
No, tämän siteen sain ja kun ei siihen aikaan kaupat auki olleet ani varhain aamusella mietiskelimme mummoni kera että mistäs seuraava pelastua? Soitto kotiin ja sitten avuksi silloinen linja-autokuskimme joka joka päiväiset kuljetettavansa hyvin tunsi ja tiesi, hänen asuissa siinä ihan mummoni naapurissa. Mie kipaisin hänen tykönsä ennen kuin hän aamukyytiläisiä lähti kierokseltaan hakemaan, hypäten kyytinsä luvan kera, ja matkustin näin kotiini "menomatkalla". Sieltä koululaukkuun ( siihen aikaan ei koulureppuja vielä koulukkailla tunnettu ! ) tykötarpeita mukaan ja miun normi aamukyydillä ( kuskin paluumatkalla ) uuteen koulupäivään mukaan.
   Liekkö ollut sillä matkalla vahi millä lie, mutta muistissani on niiltä vuosilta kun istuin linkissä peläten että jos side pettää ja menkat tulevat lävitse vaatteiden linkin penkille asti?
Mietin että onkoo tämä ihmisen, tämä tytön/naisen, elämä nyt sitten tätä? Onko elämä pelkkää menkkaa? Milloin tulee aika kun ne vihdoin loppuvat? Milloin niistä pääsee pois? "Onko tämä nyt tässä?" "Tätäkö tämä nyt sitten on hamaan tulevaisuuteen asti?" "Eikä!"
  
   Näiden "ensimmäisten" muistojen jälkeinen elämä onkin sitten yhtä "usvaa" kera useamman raskauden ja synnytyksen.
   Mielessäni ovat vaine ne useat pettymykset kun raskautta toivottiin ja menkat nuo pahulaiset kuitenkin alkoivat. Tai kun menkat myöhästyivät ja itse uskoi, toivoi, että nyt - nyt on tärpännyt. Samaten sitten ne ilot ja riemun hetket kun niitä ei tullutkaan ja sen jälkeen tekstien tehtyäni sain/saatiin tietää että olen raskaana.
Ja näin kun useamman raskauden kokenut olen niin eiväthän ne mankat siellä väleissään paljoa tasaantumaankaan kerenneet...
   Tämä oli aikakautta jolloin ne vöihin tai muihin sellaisiin housuihin sidottavat siteet jäivät markkinoilta pois ja tilallensa tulivat liimapinnoilla pikkareihin "liimattavat" siteet. Liima ei ollut kaikistellen mitenkään kiinni pitävää sorttia mutta kuitenkin siihen astiseen kehitykseensä nähden todella hyviä, "hienoja" ja edistyksellisiä. Isoissa paketeissa, "tusinoittain halvemmalla"-pakettien kaltaisiin paketteihin myytäväksi pakattuina eikäs kuten nyt että on sen kymmentä sorttia eri kokoisissa paketeissa. On niin matka- kuin kotipakkauksia. On yö-, päivä-, urheilu-, yms. sellaisia ( tuskin tiedänkään kaikkia ) siteitä jotka on muotoiltu kantajansa kropan mukaisiksi "yksilöllisesti". Ja nyttemmin näistä jo puhutaan ääneen. Näitä mainostetaan näkyvästi. Nämä eivät ole enää mitään sipi-sipi-juttuja joista vaietaan. Asiasta voi...
   ... puhua ääneen jopa jo toisenkin sukupuolen edustajien eli miespuolistenkin kera.
Itse juttelin kuukautisista, menkoista, niistä, tahi millä nimikkeellä niitä nyt itse kuin sitten kutsuukaan, ihan avoimesti muoskieni kera. Niin tyttärieni kuin poikienikin kera. Ja harras toiveeni on että hekin oppivat tästä ettei ole kyse mistään "salaisuudesta" vaan ihan arkipäiväisestä jutusta - kuten myös muuten ehkäisyt, sukupuolitaudit, lisääntyminen, rakastelu, tms. joka liittyy ihmisten ns. intiimiin alueeseen tahi -juttuun.
   Se on näiltä ajoilta jäännyt mieleeni että jossain vaiheessa vastaani tuli ensimmäiset tamppoonit jonkun tuttavani... ei kun se oli silloisen työpaikkani vessassa omistajan tamppoonit... ja mietiskelin silloin että voi kumpa miekin osaisin käyttää nuita niin olisi maailma paljon helpompaa kuin ainaisten terveyssiteiden kera. Voi kumpa uskaltaisin kerran ostaa ja kopaista - jos se "Herra helpon lykkäis"; tiedä vaikka...
Ja näinhän miekin sitten täsä aikain kuluessa olen liittynyt tähän "helppojen kerhoon" ja täytyy sanoa että on muuten paljon helpompaa kuin ainaisten siteiden, saati niiden ensimmäisten itse tehtyjen mummoni aikaisten siteiden kera "temppuileminen".

   Entäs sitten nyt? Mitäs tähän päivään kuuluu kera näiden moni nimisten "naisten vaivojen"?
   Nyt olen tullut aikaan jolloin todennäköisesti jo vaihdevuodet ovat aikaslailla-ko kohta takanapäin. Ainakin jos on uskominen siihen mitä oli jo toissa kesänä Hommapaikallani aika ajoin tulevat hikiset kuuma-aaltopuuskat ja mitä ovat jo sen viimeiset kymmenen vuotta oireeni siitä ilmoitelleet.
Näinä aikoina olen jälleen kerran mietiskellyt nuoruus vuosieni tapaan että koska nämä menkat vihdoin loppuvat kun onhan jo näitä muitakin "viitteitä" siihen suuntaan jo saanut? "Olenko tuomittu" pitämään näitä iät ja ajat vaikkei niillä kait miun tietojeni mukaan enää sen kummempaa merkitystä itselleni tule olemaan? ( Mitä nyt niistä tiedän että elimistöni toimii edelleen oikealla tavalla, olisin edelleen lisääntymiskylkyinen kun kerta menkatkin tulevat - ja mikä "edistyksellistä entisiin vuosiini verraten niin vihdoin ja viimein kerran kuukaudessa sekä ennalta arvattavin välein! WAU! )
   Ja ihan nyt, ihan tässä ja nyt, mietin että nyt-kö on koittanut tämä paljon kaipaamani aika?
Onko vihdoin viimein saapunut aika jolloin saan heittää hyvästit moisille "turhanpäiväisyyksille"? Nytkö olen vihdoin ja viimein tullut aikaan jolloin "Herra helpon lykkää", jolloin pääsen eroon moisista riesoista? Onko nyt kaik ok mielelleni, onko kaik hyvin elimistölleni?
Mietin että onkohan tämä totta, voiko tämä olla vihdoin ja viimein totta? Onko elimistössäni kaik kunnossa kun ei menkkoja tule - vahi onkoo sittenkin niin että elimistössäni onkin jotain päin mäntyjä? Onko jotain väärin? Eli tavallaan olen onnellinen kun menkat poies jäävät mutta samalla pelkään pahinta ja pelko kytee persiissä että jos nämä eivät johdukkaan vaihdevuosista vaan aivan jostain muusta joka paljon pahempaa olisikin? ELI vaik toisaaltaan olen onneni kukkuloilla kuukausittomuudestani niin silti haluaisin NYT että ne tulisivatkin! Voih - milloinkahan sitä ihmien osaisi olla tytyväinen saamaansa "kohteluun"?
  
   Mutta meni tämä sit nytten miten vaine niin onhan se kokonaisuutenaan aikas ihmeelistä tämä naisena oleminen ja naisen elämän eläminen ( nyky tietämykselläni ja tämän eletyn elämäni tuoman tietoisuuden sekä kokemuksen pohjalta sanottuna ): ensin ollaan tyttösiä - asiasta moisesta mitään tietämättömiä. Sitten tulee nuoruuden aika kun menkat alkavat ja niistä saadaan ihan kystä kyllä varmaan jokahinen helmojen heiluttelija. Aikustutaan, perustetaan perhe - tai siis ollaan perustamassa ja toivotaan hartaasti että menkkoja ei tulisi vaan alkaisi raskaus/raskaudet. Kunne tämäkin vaihe ohitse menee ja lipuu tuoden eteen ajan jolloin menkat ovatkin jo aivan tarpeettomat - niille haluaisi todellakin jo hyvästit heittää. Ja viimeisimpänä sitten saapuu aika ilman menkkoja mutta silti ei ollakkaan tytyväisiä...