Nyt kun ns. kaik on paketoitu huushollissain, yövyn evakossa tupain lattialla yhdellä tunto-sijauspatjalle jonka kangassuojan olen pessyt tälle menneelle viikkolle asti päivittäin, kahta tyynytä olen vuoro öin pitänyt ja päivittäin pessyt ( +60´C ), kahta asukertaa vuoro päivin pitänyt ja sit nekin pessyt, kuten tietenkin myös liinavaatteet ( sitä pussilakanaa en pidä ollenkaan; pidän ja pesen kahta täkkiä vuorotellen ) ja kylpy- että käsipyyhkeet kahdet, niin kaiken tää ohella sitten...
   Lääkityksen ja voiteiden aikana imuroin, puhdistin ja pesin tosiaan ns. kaiken päivittäin. Nyt täsä tällä viikolla sitten aloitin koko huushollin perusteellisen, todella perusteellisen, puhdistuksen lävitse koko tään talon piskuisen, saaden tänä pänä sen loppuun.
Täsä mietiskelin tätä työtä tehdessä, että on se aikas typerää. Juuri täsä tammikuun alussa tein vastaavan, ihan vastaavan, kaikkinaisen puhdistuksen lävitse koko tään huushollini, silloinkin niin ikään syyhyn kera ollen - ja nyt sitten taas, ei kuukauttakaan väliä. Luulisi et moinen -punkki lätkimään vähemmästäkin lähtisi.
Sukumme Mummo tuo tokaisi täsä yksi päivä miulle soittaissa ja kysyessään, ettäs mitäpä teen ja miun vastatessain et siivoan, jottas kohtahan tuo talo puhki kuluu kun jatkuvasti siivoat!
   Siivotessain huomasin jälleen kerran täällä, tään kattosen alla touhutessain, kuin sitä onkaa ihan onnellinen näinkin "matalassa" talossa. Tää kun on ihan normaalikorkuinen talo eikä kuten Humisevaharju oli omaten sitä säkää sinne jonnehin likimmä 3,5metriin asti. Näimpä täällä kun puhdistelen esim. kattolamppujani, avoimia kaappien päällisiä, ilmastointiräppäniä katoista näistä, niin miehän yllän niihin hyppiin-keikkuin! Miun ei tarvitse roudaa jostahin pitkiä A-tikkaita ( täällä sellaisia ei edes ola olemassakaan ) et yltäisin tuonne ylös asti, vaan voinen käyttää omiani, vanhoja, puisia, matalia A-tikkaita.
Tosin häätyy muistaa et vaik tää onkin näin normi-korkuinen huoneiltansa, niin täällä ovatkin sitten nuo verhotangot sen verta korkialle laitetut tuonne akkunoiden päälle, likimmä kattorajaa, etten mie niitä kyllä tavan keittiötikkailla ylety oikein laittelemaan vaan tarvihden sit siihen puuhaan noi A-tikkaani.
Sekin sit viellä et vaikkas tykkäänkin nyt tästä matalammasta huonetilasta, niin kyllähän se Humisevanharjun korkiakin on monessa mielessä ihana. Ihan jo lähtien siitä et se avartaa todella paljon pienen huoneiston tilaa ja oloa.

   Olen myöskin vosekkinut nyt lekurin ohjehin mukaan itseäin päivittäin ja jopa kaksi kertaa päivässänsä.
   Aamuin illoin käväisen suihkussa ja sitten voitelen kroppain läpi kokonansa, päästä jarppeihin asti. Pääsääntöisesti teen pesut pesevällä perusvoiteella ja sen jälkehen levitelyy kortisonia kahden laista koko keholleni.
   Mietiskelen, et tään siitä saapi kun ihonsa reagoi niin herkästi kaikkeen. Siksipä siis en ole edes normaali-tilassa kuvitellutkaan käyväni päivittäin suihkussa ja peseväni itsein. Ja nyt sitten tätä pitää tehdä, jotta saisin ihoni kuntoon!
Kun olemma käynyt suihkussa, niin en ole kuin harvoin pessyt kroppain suihkusaippualla - nyt pitää pestä joko sillä tahi tuolla voiteella. Enkä ole kuin tosi harvoin voidellut ihoani millään aineilla - nyt sitten ihan kortisonilla.
   Kuinkahan kauan miun häätyy vosekkia itseni kortisoneilla? Lekuri kirjasi kyl et kaksi viikkoa, muttas se tuntuu aikas pitkälle ajalle "syöttää" itseeni kortisonia. Eikös iho ohene kortisonista? Sehän ei ole hyväksi kenellekkään, kenenkään iholle?
Tai sitten kuin kauan vosekin perusvoiteella? Siihenkin lekuri taisi tehdä määreeksi noin pari viikkoa, muttas kun.... ennenkin olen pärjännyt ilman mitään voiteita! Tosin häätyyhän sitä ottaa huomioon, ettäs sitä olen jo ns. ehtoopuolelle kallellani, ettäs ihon olo ja tilat muuttuvat sen mukaan ja kait sitä iho tarvitsee iän mukaan sit kuivuessaan ( hormoonitoiminta hiipuu koko ajan alaspäin; limakalvot ja iho kuivuvat ) voidetta yllensä?
    Kaikki tuo yletön pesu ja voiteleminen on varmaan vaine miun parhaakseni, ihoni parhaaksi, vaik kuin protestoin sitä vastaan.
Ihoni kutisee edelleen selkäin puolelta, ei oikeestaan muualta enää. En tiedä mitä siellä tapahtuu, millainen se on, kun en itse näe sinne vaik kuin yritän käsipeilillä isomman peilin kautta sinne kurkkia. Enkä ylety käsilläin "kätevillä" ( täsä kohtaa vähemmän kätevillä kylläkin.... ) ihan koko selkääni, jottas voisin tunnustella, et mitäs sinne kuuluu. Tään siitä saa kun yksin on ja elää!
Olen yhä iellehen, rikkivoiteen ansiosta, punainen kuin paviaanin perse naamastain ja siitä alas hartihoihini ympäriinsä.
Tuumailenkin täsä yksinäin, ettäs näinköhän mie saan nuilla kortisoni- ja perusvoiteilla, enää ihoain näiltä alueilta entiselleen? Tuleeko miusta konsa enää normaalin näköistä ihmistä? Ilkiänkö miten ja milloin, ihmisten ilmoille lähtiä ja liikkua?

   Täsä kun olemma näin tätä Pientä-Punaista pirttistä nyt pitänyt paikoillansa, tönöä pystyyn pönkittänyt, niin tuntuu et alkaa kohta seinät päälle kaatua tahi ainaskin aikas liki jo tulla.
   Käytössäin on ollut ulkotamineita vaine yksi takki jota olen pessyt käyttökertojensa jälkeen siten et nyt jo vuorensa oli ratkennut irti päälikankaastaan yhdellä pesu kerralla.... Sekä sitten kumikengät jotka käytön jälkeen ain nakkasin ulos pakkaseen. Aikas holotna oli liikkua vaikkas vaine postilaatikolla asti! Vasiten kun pakkasta oli alussa sen -25-34´C!
Nyt tuossa kun pussitin patjasetkin muovien sisään, niin kippasimpas ne kumpparinikin sit samointein pussin yhden sisuksiin. Sekä otimma samalla pisimpään käyttämäti ollehet, ja saunan +80´C lämmössä tunnin ollehet, metsä/retkeilijämaiharini käyttööni; toivosa-suuresa-väkeväsä, ettei niissä enää syyhypunkkeja ole! Ja yhdet vanhat rukkasenikin käsieni lämmikkeiksi.
Täten nyt on alustavasti lämmä lähtiä jonnehin - ilman päähinettä tosin. Ne kun ovat villaisia ja evakossa iellehen vaikkas nekin käytin kyllä saunan +80´C lämmössä tuntisen verta vähintään...
   Näimpä miulta ovat sitten kaikkinaiset pistäytymiset jonnehin ihan omakseni ilokseni, ollehet poiessa koko tään ajan.
En ole voinut lähtiä valokuvaamaankaan ( kamera linssaineen, hihnoineen ja -laukkuineen on pussitettuna ja evakossa ) tänne ympäristöön tahi kauemmaksi. Enkä mielelläin kauemmaksikaan asioimaan jos ei ole aivan pakko ( esim. apteekkiin mantereelle ), kuten oli pakko sinne ihotautilekurille mennessäin. Senkin tein vajavaisin ulkovarusteineni noine. 
    Vielä pitäisi pyristellä, olla iisisti ja kois, ainakin ensi viikko kokonansa ja hivenen sitä seuraavakin viikkosta. Sitten pitis miun jo voida lähtiä ulos maailmaan tuohon ympäröivään. Pitis voida avartaa maailmaani tätä aikas piskuista ja olevaista nykyitä. Jos ei vaine jostahin täältä kotoain putkahda jokunen -punkkinen esiin ja aloita uutta rumba-sambaa tällaista täsä välissä!
Odotan malttamattomana, odotan todella, että aika tää välinen kuluisi sukkelaan ja sujuvastikin. Odotan et pääsisin näkemään muitahin ihmisiä kuin vaine itsein peilikuvan vessani peilistä kun siellä käyn vosekkimassa voitehet naamaani.
( Kaupassa tosin kävin mennä viikolla jo itse, muttas sehän on miulle jo sallittua liikkua koska lekuri se iho-sellainen, sanoi ettei miussa enää punkkeja ole ihossain; ainakaan tuolloin kun kävin hänen tykönänsä. )
Odotan suuresti toivoen, ettäs tää aika, tää odottelu aika, menisi nyt hyvin, ja mie pääsisin sitten tuossa puolentoista viikkosen kuluttua reissun päälle kuten olen alkanut pikku hiljaa suunittelemaan...
Odotan ja toivon et tästä nyt pääsisin kokonansa poies. Kauhulla ajattelen skenaariota et syyhy tulisi uudelleen ja pitäisi esim. rikkivoide ottaa uudelleen käyttööni! Kuis sit ihoni tään kävisi? Kuin se sitä kestäisi kun tuo edellinenkin oli sille liikaa?

    "Odottavan aika on pitkä."